Onko sinun vaikea hyväksyä, että elämäsi on oikeasti täysin merkityksetön?

Elämänhän kuuluu tuntua merkitykselliseltä mulle itselleni NYT.

Järjetötä ja masentavaa kuvitella, että oman elämän pitäisi merkitä jotain maailman miljardeille ihmisille MUN KUOLEMAN JÄLKEEN.

Vai käytättekö te muut kovasti energiaa jo kuolleiden tyyppien merkityksen miettimiseen? Tottahan monen elämäntyö on vaikuttanut meidän jokaisen arkeen esim tieteen ja taiteen saralla, mutta mietittekö oikeasti niitä tyyppejä sytyttäessänne valon vessaan tai napatessanne antibioottia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On suuresti helpottavaa vapautua narsistisen minän luomasta harhasta, että on jotain suurta. Emme ole, kukaan meistä. Jokainen kimalainen ja kastemato on huomattavasti tärkeämpi makrokosmoksen näkökulmasta tarkasteltuna kun yksikään meistä surkeista olennoista. Parhaimmillaankin me kaikki teemme lähes pelkästään pahaa. Minä tunnustan suoraan olevani mitätön paska, joka on epäonnistunut lähes kaikessa mitä on tehnyt, vain aniharvat onnistumiset puhtaudessaan valaisevat tätä maallista taivallustani. Ihminen on nykyisessä olemuksessaan epäonnistunut ja viheliäinen olento. Yhdelläkään meistä ei ole syytä ylpeyteen. Heikoimmin tämän tästä kurjasta ihmispopulaatiosta tajuavat he kenellä on kaikkein vähiten syytä ylpeyteen. Minä,minä,minä,minä, minä...........

Tyypillistä vasurien joutavaa maailmantuskaa itsensävihaamista. Kunpa vain rajoittaisittekin tuon kaiken itseenne.

Tätä lainattua tekstiä ei kirjoittanut todellakaan vasuri, vaan aivan toisen aatemaailman entinen kannattaja. Miksikö entinen? Siksi, että politiikka eri muodoissaan on juuri tätä samaa turhuutta. Kaikki puolueet, kaikki poliitikot. Politiikan pariin hakeutuvat juuri ne persoonallisuushäiriöiset ja narsistiset ihmiset, ketä sinne ei tulisi missään tapauksessa päästää, kun taas he, joilla olisi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa johdosta edes hippusen paremmat lähtökohdat eivät politiikan pariin hakeudu. Heitä ei saa sinne kirvelläkään. Tämä sama koskee muitakin yhteisöjä, mm. uskontoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, olen aina ollut sitä mieltä, ettei täällä olossa ole mitään järkeä. Kuoleman jälkeen ei ole mitä muistella, vaikka kuinka upean ja menestyksekkään elämän saisi elää.

Mistä tiedät ?

Ei mun elämä ole merkityksetön. Olisit muotoillut aloituksen eritavalla, nyt susta saa kuvan että olet jollain jalustalla julistamassa totuutta. Omaa totuuttasi siis.

Ei, se on aika lohdullista. Tietysti kuoleman hetkellähän sitä vasta voi tietää miten asiaan oikeasti kykenee suhtautumaan.

Kyllähän minun elämällä on merkitystä. Esimerkiksi tämä viesti. Tosin aika mitätön merkitys kylläkin.

Pessimisti ei pety.

Vierailija kirjoitti:

Ei, se on aika lohdullista. Tietysti kuoleman hetkellähän sitä vasta voi tietää miten asiaan oikeasti kykenee suhtautumaan.

Suurin osa kituu siinä kohtaa niin pahasti, että ei merkitykset juuri pakottele enää.

Joko millään ei ole merkitystä, tai kaikella on. Valitse jompi kumpi, mitään "joku merkkaa, joku ei" -valintaa ei ole olemassa. Ainakin sinä olet elossa, joten sinulle on merkitystä esim. nälällä tai janolla. Eli olet antanut jo kaikelle merkityksen huomaamattasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun elämä ole merkityksetön. Olisit muotoillut aloituksen eritavalla, nyt susta saa kuvan että olet jollain jalustalla julistamassa totuutta. Omaa totuuttasi siis.

Aloittajan sanoo, että elämällä ei ole merkitystä mutta hänen elämänsä yksi merkityksistä oli ilmeisesti päästä sanomaan muille, että elämällä ei ole merkitystä.

Ei yhtään. Ei ole mitään tietoisuutta ajasta ennen syntymääni ja samaan olemattomuuteen palaan kuoleman jälkeen. Molekyylini menevät kierrätykseen ympäri universumia.

Yritän vain elämäni aikana tehdä mahdollisimman vähän vahinkoa ja mahdollisimman paljon hyvää. Muuta merkitystä minulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Elämänhän kuuluu tuntua merkitykselliseltä mulle itselleni NYT.

Järjetötä ja masentavaa kuvitella, että oman elämän pitäisi merkitä jotain maailman miljardeille ihmisille MUN KUOLEMAN JÄLKEEN.

Vai käytättekö te muut kovasti energiaa jo kuolleiden tyyppien merkityksen miettimiseen? Tottahan monen elämäntyö on vaikuttanut meidän jokaisen arkeen esim tieteen ja taiteen saralla, mutta mietittekö oikeasti niitä tyyppejä sytyttäessänne valon vessaan tai napatessanne antibioottia?

Itse asiassa tuohon kysymykseesi: kyllä mietin. Elämän onnellisimmat hetket ovat juuri kiitollisuuden hetkiä, silloin kun tajuaa että huonomminkin voisi olla. Kiitos lääkäri ja sairaanhoitojärjestelmä kun pelastit vauvani, kiitos autoilija joka pysähdyit kun lapseni oli loukkaantunut ja hädissään ja soitit minulle siitä, kiitos terve päivä kaamean flunssan jälkeen .

Ihminen joka velloo pahassa olossa on hukannut kiitollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Yritän vain elämäni aikana tehdä mahdollisimman vähän vahinkoa ja mahdollisimman paljon hyvää. Muuta merkitystä minulla ei ole.

Tuohan on juuri mitä suurin merkitys. Star Trekissä Data sanoi sen parhaiten, eli jotenkin niin, että elämän tarkoitus on toimia niin, että sillä on positiivinen vaikutus tähän maailmaan, jossa me kaikki elämme.