Onko sinun vaikea hyväksyä, että elämäsi on oikeasti täysin merkityksetön?

Ei ole, ainoastaan helpottava

Yrittäminen on tervettä vaan.

No ei, ketään ei muisteta sadan vuoden päästä kuolemastaan, vielä vähemmän tekemisiään.

Hetken kestää elämää, ja sekin synkkää ja ikävää.

Merkitöksettömyyskin on konstruktio, samoin kuin merkityksellisyys. Elämäni ei siis ole lähtökohtaisesti sen enempää merkityksellistä kuin merkityksetöntäkään, ennen kuin itse päätän sen olevan jompaa kumpaa, tai annan sille jonkin muun konstruktion.

Ei. Ajattelen että tää on joku välivaihe joka jostain kumman syystä pitää käydä läpi. Muuten, Iso kirja kertoo että ihmisen paras osa on kuolla äidin kohtuun.

Ei ole, olen aina ollut sitä mieltä, ettei täällä olossa ole mitään järkeä. Kuoleman jälkeen ei ole mitä muistella, vaikka kuinka upean ja menestyksekkään elämän saisi elää.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ajattelen että tää on joku välivaihe joka jostain kumman syystä pitää käydä läpi. Muuten, Iso kirja kertoo että ihmisen paras osa on kuolla äidin kohtuun.

Sillekin lauseelle löytyy konteksti, jos yhtään tunnet Raamattua tai edes teologiaa. Viitannet Jobin kirjaan, jossa kärsivä ihminen käy läpi elämäänsä ja tuskiaan, ja päätyy lopulta vuoropuheluun itse Taivaan ja Maan Luojan kanssa. Hän ymmärtää, mikä suuri ihme on luomakunta ja ihmisen elämä, ja miten suuri on Luoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ajattelen että tää on joku välivaihe joka jostain kumman syystä pitää käydä läpi. Muuten, Iso kirja kertoo että ihmisen paras osa on kuolla äidin kohtuun.

Välivaihe olemattomuuden ja olemattomuuden välillä. 🙂

Ei. En kärsi mistään ylemmyyskompleksista. Me olemme kaikki muurahaisiin verrattavia otuksia sillä erotuksella, että muurahaiset eivät tuhonneet maapalloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ajattelen että tää on joku välivaihe joka jostain kumman syystä pitää käydä läpi. Muuten, Iso kirja kertoo että ihmisen paras osa on kuolla äidin kohtuun.

Sillekin lauseelle löytyy konteksti, jos yhtään tunnet Raamattua tai edes teologiaa. Viitannet Jobin kirjaan, jossa kärsivä ihminen käy läpi elämäänsä ja tuskiaan, ja päätyy lopulta vuoropuheluun itse Taivaan ja Maan Luojan kanssa. Hän ymmärtää, mikä suuri ihme on luomakunta ja ihmisen elämä, ja miten suuri on Luoja.

Se on kyllä outoa tekstiä. Jumala on täys paskapää ja sadisti mut Jobi vaan kiittelee. Mikä pösilö.

Elämäni ainoa merkitys on maksaa veroja koska Suomi tarvii verorahoja.

Kyllähän tää vähän pistää masentamaa elää tälläisessä yhteiskunnassa.

Ajattelen, että elämäni on lähtökohtaisesti merkityksetön, ellen minä itse anna sille merkitystä. Ja toisaalta että yksin minä voin antaa sille merkityksen.

Mun elämällä on paljon merkitystä. Ilman minua 4 kissaa olisi kodittomana tai kuolleena, minulla on 4 konkreettista merkitystä. Ja sen lisäksi elän hyvää elämää.

Ei ole olemattomuutta tämän jälkeen. Ihan itse saa valita mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ajattelen että tää on joku välivaihe joka jostain kumman syystä pitää käydä läpi. Muuten, Iso kirja kertoo että ihmisen paras osa on kuolla äidin kohtuun.

Sillekin lauseelle löytyy konteksti, jos yhtään tunnet Raamattua tai edes teologiaa. Viitannet Jobin kirjaan, jossa kärsivä ihminen käy läpi elämäänsä ja tuskiaan, ja päätyy lopulta vuoropuheluun itse Taivaan ja Maan Luojan kanssa. Hän ymmärtää, mikä suuri ihme on luomakunta ja ihmisen elämä, ja miten suuri on Luoja.

Se on kyllä outoa tekstiä. Jumala on täys paskapää ja sadisti mut Jobi vaan kiittelee. Mikä pösilö.

Lue uudestaan. Vaikeasti avautuva teksti se on, mutta yksi minun suosikkikirjoistani.

Vierailija kirjoitti:

No ei, ketään ei muisteta sadan vuoden päästä kuolemastaan, vielä vähemmän tekemisiään.

Hetken kestää elämää, ja sekin synkkää ja ikävää.

Veikkaan, että saksan johtajaa Aatua, kyllä muistetaan vielä seuraavien sadan vuoden aikana. 

Vierailija kirjoitti:

No ei, ketään ei muisteta sadan vuoden päästä kuolemastaan, vielä vähemmän tekemisiään.

Hetken kestää elämää, ja sekin synkkää ja ikävää.

Muistetaanhan aika monetkin. Napolean, Kleopatra, kuningatar Victoria, Agricola, Gutenberg, Leonardo, Kopernikus jne.

Mikään ei ole mahtavampaa kun muistaa aina ettei tällä millään on oikeasti mitään merkitystä. Hyvässä tahi pahassa.

Elämäni ei ole merkityksetöntä läheisilleni.

Se, että maailmankaikkeuden mittapuussa se on täysin merkityksetöntä, on niinikään merkityksetön asia.

Keskityn siihen, että itselläni ja läheisilläni on hyvä olla ja siinä sivussa hyödytän myös työnantajaani.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemattomuutta tämän jälkeen. Ihan itse saa valita mitä on.

Oisko sulla jotain järkeviä todisteita tästä?