Onko sinun vaikea hyväksyä, että elämäsi on oikeasti täysin merkityksetön?

Vierailija kirjoitti:

Elämäni ei ole merkityksetöntä läheisilleni.

Se, että maailmankaikkeuden mittapuussa se on täysin merkityksetöntä, on niinikään merkityksetön asia.

Keskityn siihen, että itselläni ja läheisilläni on hyvä olla ja siinä sivussa hyödytän myös työnantajaani.

Ei silläkään ole merkitystä, mutta tuo illuusio kantaa hetken, niin että jaksaa ehkä elää.

Läpikulkumatkalla.

Hyvin, nautinnollisesti, menestynyt ja saavutuksellinen - sekä ehkä vielä päälle oivalluksellinen ja ympäristöönkin vaikuttava - elämä ei ole ollut turha. Jos sinua muistellaan kunnioittaen, ei elämäsi ole ollut turha.

Jos sinulla on lapsia, jotka menestyvät elämässäsi ohjauksesi ja panostuksesi ansiosta, ja heilläkin on vielä hienoa jälkikasvua, niin elämäsi ei ole ollut turha.

Tiedän ettei minulla ole merkitystä. Mutta eilen jouduin taas kohtaamaan läheisen kuoleman. Minua tuskin kukaan tulee kaipaamaan samoin kuin minä tuota eilen lähtenyttä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, nautinnollisesti, menestynyt ja saavutuksellinen - sekä ehkä vielä päälle oivalluksellinen ja ympäristöönkin vaikuttava - elämä ei ole ollut turha. Jos sinua muistellaan kunnioittaen, ei elämäsi ole ollut turha.

Jos sinulla on lapsia, jotka menestyvät elämässäsi ohjauksesi ja panostuksesi ansiosta, ja heilläkin on vielä hienoa jälkikasvua, niin elämäsi ei ole ollut turha.

On se. Tuo on suuruusharva ja voimafantasia. Psykologisesti silkkaa narsismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei, ketään ei muisteta sadan vuoden päästä kuolemastaan, vielä vähemmän tekemisiään.

Hetken kestää elämää, ja sekin synkkää ja ikävää.

 

Veikkaan, että saksan johtajaa Aatua, kyllä muistetaan vielä seuraavien sadan vuoden aikana. 

Eikä siihen ole enää kuin reilut 20v.

Jonka mielestä elämä on merkityksetöntä, ei ole kirjallisuutta löytänyt elämäänsä. Miten kiinnostavia sivuhenkilötkin ovat, jokaisella oma osansa tapahtumaketjuissa.

Ja ne hahmot ja kirjailijat, joku niitäkin muistelee vielä sadan vuoden päästä.

Suosittelen päiväkirjan pitämistä, niin huomaat miten pienetkin arkiset asiat voivat luoda uusia polkuja. Mitä väliä määränpäällä, jos matkalle mahtuu käänteitä ja tunnetta. Jos taas tunne on vain negatiivista, kannattaa miettiä oman elämänsä sivuhenkilöitä ja miljõötä josko jotain kannattaisi muuttaa. Sinulla on oikeasti valtaa käsikirjoittaa omaa elämääsi. Ei se hetkessä muutu fantasiaksi, mutta käänne kerrallaan tunnelma muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ettei minulla ole merkitystä. Mutta eilen jouduin taas kohtaamaan läheisen kuoleman. Minua tuskin kukaan tulee kaipaamaan samoin kuin minä tuota eilen lähtenyttä.

Minä olen myös menettänyt useita läheisiäni viime aikoina. Surun lisäksi tunnen kateutta että he pääsivät jo pois.

20.

Kun ei mun tarvi mitään todistella, uskoa ainoastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni ei ole merkityksetöntä läheisilleni.

Se, että maailmankaikkeuden mittapuussa se on täysin merkityksetöntä, on niinikään merkityksetön asia.

Keskityn siihen, että itselläni ja läheisilläni on hyvä olla ja siinä sivussa hyödytän myös työnantajaani.

Ei silläkään ole merkitystä, mutta tuo illuusio kantaa hetken, niin että jaksaa ehkä elää.

Kyllähän sillä on läheisille ja sille työnantajalle merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole mahtavampaa kun muistaa aina ettei tällä millään on oikeasti mitään merkitystä. Hyvässä tahi pahassa.

Mietihän nyt vähän. Eikö sinusta ole merkitystä mitä aiheitat luonnolle ja muille ihmisille?

Jos kieltää elämän merkityksellisyyden, ummistaa silmänsä monille erilaisille merkityksille. Vaikka merkityksellisyys olisi ”vain” koettu ja subjektiivinen ja siksi jonkun mielestä vähäpätöinen, se on kuitenkin merkitys. Jos sen kieltää, tuudittautuu jonkinlaiseen tyhjyyteen, jossa ei ole mitään, koska ei ole koko universumin kattavaa merkityksellisyyttä. On kiinnostavaa leikkiä ajatuksella, että yksi subjektiivinen merkitys tai kokemus on yhtä suurta kuin universum. ”Se, joka pelastaa yhden, pelastaa koko maailman”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, nautinnollisesti, menestynyt ja saavutuksellinen - sekä ehkä vielä päälle oivalluksellinen ja ympäristöönkin vaikuttava - elämä ei ole ollut turha. Jos sinua muistellaan kunnioittaen, ei elämäsi ole ollut turha.

Jos sinulla on lapsia, jotka menestyvät elämässäsi ohjauksesi ja panostuksesi ansiosta, ja heilläkin on vielä hienoa jälkikasvua, niin elämäsi ei ole ollut turha.

On se. Tuo on suuruusharva ja voimafantasia. Psykologisesti silkkaa narsismia.

"Voimafantasia"? Eletty täysipainoinen elämä ei ole koskaan turha, ja sellaisen pystyy tuntemaan luissa ja ytimissä. Tuon kaiken vastakohtaisen elämän kanssa sinusta tulee tuntumaan aina vajaalta ja turhalta. Heikolta ja onnettomalta.

"Narsismisi" taas voit työntää syvälle anukseesi - entiset terapeuttini nauraisivat sinulle päin naamaa.

Millä tavalla elämä olisi merkityksellisempi? Ei se, että eläisi ikuisesti tai olisit jonkun luoma tee siitä itselle sen merkityksellisempää. Ollaan vaan ja se siitä.

Merkityksellisyyden kaipuun biologinen pohja on varmaankin laumaeläimen vaisto joka saa aikaan halun olla hyödyksi lauman muille jäsenille.

Tässä olette varmaan miettineet, että lopputuloksen kannalta ei ole mitään merkitystä. Se on totta. Mutta kun te ette elä missään kuplassa.

On suuresti helpottavaa vapautua narsistisen minän luomasta harhasta, että on jotain suurta. Emme ole, kukaan meistä. Jokainen kimalainen ja kastemato on huomattavasti tärkeämpi makrokosmoksen näkökulmasta tarkasteltuna kun yksikään meistä surkeista olennoista. Parhaimmillaankin me kaikki teemme lähes pelkästään pahaa. Minä tunnustan suoraan olevani mitätön paska, joka on epäonnistunut lähes kaikessa mitä on tehnyt, vain aniharvat onnistumiset puhtaudessaan valaisevat tätä maallista taivallustani. Ihminen on nykyisessä olemuksessaan epäonnistunut ja viheliäinen olento. Yhdelläkään meistä ei ole syytä ylpeyteen. Heikoimmin tämän tästä kurjasta ihmispopulaatiosta tajuavat he kenellä on kaikkein vähiten syytä ylpeyteen. Minä,minä,minä,minä, minä...........

Jos ihminen ei olisi laumaeläin, vaan paritteluaikojen ja lapsuuden ulkopuolella yksin viihtyvä, kukaan ei haikailisi minkään merkityksen perään.

Vierailija kirjoitti:

On suuresti helpottavaa vapautua narsistisen minän luomasta harhasta, että on jotain suurta. Emme ole, kukaan meistä. Jokainen kimalainen ja kastemato on huomattavasti tärkeämpi makrokosmoksen näkökulmasta tarkasteltuna kun yksikään meistä surkeista olennoista. Parhaimmillaankin me kaikki teemme lähes pelkästään pahaa. Minä tunnustan suoraan olevani mitätön paska, joka on epäonnistunut lähes kaikessa mitä on tehnyt, vain aniharvat onnistumiset puhtaudessaan valaisevat tätä maallista taivallustani. Ihminen on nykyisessä olemuksessaan epäonnistunut ja viheliäinen olento. Yhdelläkään meistä ei ole syytä ylpeyteen. Heikoimmin tämän tästä kurjasta ihmispopulaatiosta tajuavat he kenellä on kaikkein vähiten syytä ylpeyteen. Minä,minä,minä,minä, minä...........

Tyypillistä vasurien joutavaa maailmantuskaa itsensävihaamista. Kunpa vain rajoittaisittekin tuon kaiken itseenne.

Vierailija kirjoitti:

On suuresti helpottavaa vapautua narsistisen minän luomasta harhasta, että on jotain suurta. Emme ole, kukaan meistä. Jokainen kimalainen ja kastemato on huomattavasti tärkeämpi makrokosmoksen näkökulmasta tarkasteltuna kun yksikään meistä surkeista olennoista. Parhaimmillaankin me kaikki teemme lähes pelkästään pahaa. Minä tunnustan suoraan olevani mitätön paska, joka on epäonnistunut lähes kaikessa mitä on tehnyt, vain aniharvat onnistumiset puhtaudessaan valaisevat tätä maallista taivallustani. Ihminen on nykyisessä olemuksessaan epäonnistunut ja viheliäinen olento. Yhdelläkään meistä ei ole syytä ylpeyteen. Heikoimmin tämän tästä kurjasta ihmispopulaatiosta tajuavat he kenellä on kaikkein vähiten syytä ylpeyteen. Minä,minä,minä,minä, minä...........

Mutta jos tunnustat, että kimalainen tai kastemato on jollakin tapaa merkityksellinen, silloin elämällä on jokin merkitys. Silloin on vaikeaa perustella, miksi ei ihmisenkin elämällä olisi jotain merkitystä. Pahuuden tai vahingollisten tekojensa pohtiminen on taas asia erikseen. Ihminen voi tehdä pahaa mutta siitä ei voi vetää suoraa johtopäätöstä siihen että ihmiselämä ei olisi merkityksellistä.

Ihmisillä on siis biologisista syistä johtuva Merkityksellisyyden kaipuu elämälleen. Tästä aiheutuu se, että Hitlerit, Jeesukset, Stalinit, Buddhat, Kekkoset, Halla-Ahot, jne. saavat ihmiset seuraamaan itseään.