Hävettääkö teitä leikkausarvet?

Mitä ihmeen hävettävää arvissa on? Kaikesta sitä ongelman saakin itselleen kehiteltyä.

Nope. Arpia löytyy useampia, jotkut isoja, jotkut pienempiä. Osa on omaa syytä ja jotkut lekurin tekemiä. Jokainen on osa minua ja minä en häpeä itseäni. Joskus häpesin kaikkea itsessäni, mutta sisulla läpi harmaan kiven kuljettuani harmi on katsojan silmissä, ei minun kehossani.

Uimahallissa kuulee joskus jotain mutinaa aikuisilta, lapsille vastaan aina ystävällisesti ja rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni arvet saakin peittää, eihän ne kauniita ole. Aina se ei toki ole mahdollista. Tuskin kukaan arvistaan on erityisen iloinen.

Mä olen todella ilonen arvistani. Ne on merkki henkiin jäämisestä.

Minä taas häpeän, kun olen sairastanut syövän ja arpia siellä sun täällä. Olen siis jotenkin viallinen ja huonompi kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

En häpeä, mutta arvet harmittavat, koska ovat näkyvällä paikalla ja rumia. Eniten harmittaa kirurgi, joka lupasi, että ”ei jää huomattavaa arpea”. Eipä! Ihan törkeän näköinen. Inhottaa myös kun etenkin tuntemattomat ihmiset

tuijottavat arpia ja jotkut ovat tungettelevia kysymyksineen, mutta minkäs sille mahdan. Ovat sellaisissa paikoissa että aika vaikeaa peittää täysin.

Ai niin, onhan minulla muitakin leikkausarpia vatsan alueella, mutta en tule edes ajatelleeksi koskaan niitä. Eli ei, en häpeä niitäkään. Tuo arvista ylpeileminen on minusta naurettavaa.

Toki, minullakin osa arvista ovat merkkinä henkiin jäämisestä ja osa äidiksi tulemisen vaikeuksista/saavuttamisesta, mutta miksi ihmeessä sen takia olisin niistä jotenkin ylpeä? En tajua logiikkaa. Leikanneen kirurgin ylpeyden tai häpeän ymmärrän, en arven kantajan tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen hävettävää arvissa on? Kaikesta sitä ongelman saakin itselleen kehiteltyä.

Mulle on ainakin naurettu avoimesti ja pilkattu arpien takia. Olen siis ollut auto-onnettomuudessa, jossa tuulilasi meni palasiksi ja lasinpalaset lensivät kasvoihini. Arpia on paljon.

Leikkausarpia on yksi iso (rintalastasta napaan) ja monta pientä (dreenireiät mahassa, polvi) sekä muita arpia (kädet, kasvot). En peittele, vaan olen onnellinen siitä, että olen hengissä ja näinkin ehjä.

Minulla on raskausarpia, en käy uimassa ja käytän peittäviä vaatteita ja aion olla yksin, en halua esitellä arpiani miehille.

Tutulla hirveä "kirkkovene" näkyvällä paikalla, sääliksi käy.

Ei hävetä, kaulassa alhaalta ylös korvan etupuolelle ulottuva pitkä leikkausarpi.

Ei sitä juuri huomaa, kapea hiukan ihoa vaaleampi viiva jossa reunoilla erottuu 22 niitin jäljet.

Ei minua ainakaan ole mitenkään hävettänyt.