Hävettääkö teitä leikkausarvet?
Minua hävettää ja pukeudun aina hyvin peuttävösti, jotta arpenini eivät näy kenellekään.
Kommentit (30)
En mene ikinä saunaan tai muualle kenenkään kanssa, koska silloin arpeni näkyisivät.
-Ap
Olen ylpeä sektio arvestani mahassa!
Vierailija kirjoitti:
Olen ylpeä sektio arvestani mahassa!
Miksi?
Ei mua hävetä. Sektioarpi on niin huomaamaton.
Ei. Kun mulle laitettiin 2018 eka polven tekonivel, oli hirveät helteet. Mietin, kehtaanko lähteä kauppaan shortseissa. 20 cm pitkästä leikkaushaavasta oli silloin jo hakset poistettu, mutta oli silti aika häijyn näköinen. Laitoin shortsit.
Vierailija kirjoitti:
En mene ikinä saunaan tai muualle kenenkään kanssa, koska silloin arpeni näkyisivät.
-Ap
Mä käyn aina yksin saunassa mutta en häpeä arpiani.
Mielestäni arvet saakin peittää, eihän ne kauniita ole. Aina se ei toki ole mahdollista. Tuskin kukaan arvistaan on erityisen iloinen.
En häpeä enkä mitään muitakaan arpia. En edes viiltelyarpia käsivarsissa. En muutenkaan koe niitä mitenkään negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
En mene ikinä saunaan tai muualle kenenkään kanssa, koska silloin arpeni näkyisivät.
-Ap
Saunominen muiden kanssa on yliarvostettua. Parasta on saunoa yksin.
Ei. Ja ne herättävät myös keskustelua joskus, mikä on ihan hauskaa. Pääsen kertomaan oudosta onnettomuudestani. :D
Häpeän. Molemmat polvet on leikattu/silvottu moneen kertaan ja arvet on rumat. Sortseissa kulkiessa huomaan, kun ihmiset jää tuijottamaan arpia.
Viiltelyarpia minäkin häpeäisin. Muita arpia ei.
Mulla on mahaportin ahtaumasta jäänyt leikkaus arpi. Se on ollut ihan pienestä asti itselläni mukana ja se on osa identtiteettiäni.
Se on vain osa minua.
Joo kyllä hävettää. Kilpirauhanen leikattu syövän takia, ja kaula näyttää rumalta.
Ei. Kun sain elämäni ensimmäisen leikkausarven, näytin sitä kaikille tutuille ja tunetmattomille ja rupesin sen takia käymään festareillakin että voisin näyttää siellä leikkausarpeani tuntemattomille ihmisille jotka olivat tulleet eri puolelta Suomea. Siitä innostuin käymään festareilla muutenkin eli siitä on koitunut minulle paljon iloa.
Niin siitä sektio arvesta olen ylpeä koska se on merkkinä siitä että olen saanut tulla äidiksi. Se ei ollu mulle mitenkään itsestään selvä asia.
Mietin itsekin arpia kovasti keväällä, koska sääressäni on karseat arvet tapaturman jaleikkauksen jäljiltä. Päätin olla häpeilemättä niitä ja olen kyllä koko kesän kulkenut shortseissa, eikä ole onneksi kukaan tullut mitään vittuilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni arvet saakin peittää, eihän ne kauniita ole. Aina se ei toki ole mahdollista. Tuskin kukaan arvistaan on erityisen iloinen.
Mä olen todella ilonen arvistani. Ne on merkki henkiin jäämisestä.
En häpeä, mutta arvet harmittavat, koska ovat näkyvällä paikalla ja rumia. Eniten harmittaa kirurgi, joka lupasi, että ”ei jää huomattavaa arpea”. Eipä! Ihan törkeän näköinen. Inhottaa myös kun etenkin tuntemattomat ihmiset
tuijottavat arpia ja jotkut ovat tungettelevia kysymyksineen, mutta minkäs sille mahdan. Ovat sellaisissa paikoissa että aika vaikeaa peittää täysin.
Ei