Miten sait töitä?

Headhunter otti yhteyttä, olin juuri etsinyt vuoden duunia ennenkuin onnistuin saamaan edes lyhyen määräaikaisen sopparin, se oli juuri päättymässä kun yhteydenotto tapahtui. Joskus käy tuuri. 

Sitä edellisen paikan sain ottamalla vastaan kolmen kuukauden sopimuksen, verkostoiduin kuin vähäjärkinen tuona aikana ja sopimuksen päättyessä sain vuoden sopparin toiseen tiimiin, sen puolivälissä mut vakinaistettiin ja viihdyin firmassa lopulta 8 vuotta.  En olisi lähtenyt mutta mies sai komennuksen ulkomaille niin oli pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Työkkärin kautta, pyydettiin aluksi vuorottelunvapaansijaiseksi ja siitä jatkui monen määräaikaisuuden kautta vakkariksi. Olen ainoa tuntemani ihminen, joka on oikeasti työllistynyt työkkärin kautta.

Täällä toinen! Työkkärin kautta työllistynyt siis. Ensin 6kk työllisyysvaroilla, sitten toinen 6kk perään. Sen jälkeen määräaikainen sopimus, sitten vakituiseksi. Samaan työpaikkaan on palkattu minun jälkeeni 2 muuta henkilöä samalla tavalla.

Meitä on siis yhteensä ainakin 4 jotka on saaneet vakipaikan työkkärin kautta!

Ilmoittautuuko ketään muuta? Aika vähän meitä taitaa olla mutta se on siis mahdollista🤔😁

Jokaisen työn olen saanut hakemalla julkisessa haussa ollutta avointa työpaikkaa. Olen siinä mielessä ollut onnekas, että töitä ei ole ikinä tarvinnut hakea kauan.

Nyt kun jatkan opiskeluja, niin yritän päästä ns oman alan töihin sitten harjoittelun kautta… onneksi alalla on ihan hyvät työllistymisnäkymät. En ole ikinä ollut mikään suhteilla pelaaja, mutta ehkä sekin taito vielä kannattaa opetella.

Mut on kolmeen viimeisimpään paikkaan headhuntattu. Kahteen ekaan paikkaan tuli yhteydenotot puhelimitse, viimeisin oli linkedinin kautta. Viimeisimmässä tosin myös "suhteilla" alkoi olla merkitystä.

Aloin etsiä uutta työpaikkaa muutettuani puolisoni perässä uudelle paikkakunnalle. Minulla oli ennestään toistaiseksi jatkuva työsuhde, mutta työmatkaan meni muuton jälkeen yli 1.5 tuntia suuntaansa.

Näin työpaikkailmoituksen, lähetin hakemuksen, pääsin haastatteluun ja seuraavana aamuna soitettiin, että paikka on minun. En tuntenut kyseisestä työyhteisöstä ketään etukäteen, mutta olin toki työskennellyt saman kaltaisissa tehtävissä jo edeltävät vuodet eli minulla oli kokemusta ja näyttöä tuloksekkaasta toiminnasta.

Monet työpaikoista olen saanut harjoittelun kautta, mutta olen hakenutkin välillä, varsinkin työuran alkuvaiheessa. 

Olen hakenut julkisesti ilmoitettuja töitä, olen kysellyt suoraan yrityksistä, olen muinaisen työvoimatoimiston kautta saanut pari paikkaa.

Nykyisen työn sain ostamalla työpaikkani.

Ihan ensimmäisen kesätyön sain lähettämällä kirjeenä hakemuksen työnantajalle.

Yhden paikan löysin ainejärjestön sähköpostilistalta, ihan normaalisti hain sitä paikkaa kuitenkin. Siitä seurasi jatkoa ja lopulta vakinaistaminen. Yliopistolta olen saanut yhden mitättömän tuntityön vain kysymällä opettajalta.

Kaikki loput paikat olen saanut ihan perinteisesti vastaamalla jossain rekrypalvelussa olevaan ilmoitukseen ja käymällä 1-4 haastattelua.

Nuorena ja opiskelijana tein kaikenlaisia hanttihommia joita sai vaan kysymällä. Valmistuttuani olen kaksi kertaa lähettänyt hakemuksen (ilman suhteita), käynyt haastattelussa ja tullut valituksi. Olen työskennellyt kahdessa työpaikassa viimeisen 25 vuoden aikana, jälkimmäisessä työskentelen edelleen.

80-luvulla opiskelijana: Yliopistolla oli ilmoitustaulu, jolla työnantajat ilmoittivat kesätyöpaikoista. Valitsin sopivan tuntuisen, soitin sinne, kysyttiin milloin voin aloittaa.

90-luvulla valmistuin kun lama oli alkanut. Työkkäristä sain työllisyyspätkiä pari. Sitten pääsin vielä yliopiston järkkäämälle työnhakukurssille, vaikka opintoni olivat siis jo loppuneet. Siellä harjoituksena viilasin hakemuksen paikkaan, jonka löysiin lehdestä, pääsin haastatteluun ja ja yllätyksekseni myös töihin. Joku siis uskalsi palkata työttömän. Oli  ihan vakiduuni vielä.

Siellä pari vuotta oltuani alkoi netti tehdä tuloaan, ja näin yhdessä uutisryhmässä (news) kiinnostavan firman ilmoituksen. Siellä oli pari puolituttua töissä, pistin sähköpostia, kutsuivat haastatteluun, mutta näytti ettei se ole oikea haastattelu vaan oli jo päätetty, että ottavat minut sinne, kuten kävikin.

2007 se firma meni konkkaan ja jäin työttömäksi. 2009 pääsin vuorotteluvapaan sijaiseksi kunnalle, ja siitä poiki sijaisuuksien putki, joka jatkui liki viisi vuotta, kunnes ruvettiin säästämään, ja tietysti meistä sijaisista ensimmäisenä.

2014 sain vuokrafirman kautta vielä pari työpätkää. Niiden jälkeen ei mitään enää. Ikäkin alkaa jo viitosella, joten kai se oli sitten tässä.

Kyllä suhteet ovat työnhaussa se a ja o. Niissä olen aina ollut huono. En riitele, mutta luontevaa mitään yhteyttä useimpiin ihmisiin vain ei tunnu syntyvän. Tai jos syntyy niin kaltaisiini luusereihin, joista ei ole työnhaun kannalta hyötyä.

Soitin firmaan ja sanoin, että tulen teille töihin.

Seuraavan viikon maanantaina alkoi työ.

Näin avoimesta paikasta ilmoituksen, kirjoitin hakemuksen, kutsuivat haastatteluun ja sain työpaikan. Neljäs paikka nyt menossa, kaikki olleet vakipaikkoja, mutta itse olen halunnut vaihtelua. Olen 48v ja en ole ollut päivääkään työtön.