Ystäväni ilkeä käytös

Itsekin olen ihmetellyt ääneen, miten joku voi katsoa salkkareiden kaltaista kuraa, kuulijana salkkarifanaatikko.

Olen myös ihmetellyt saman henkilön mökkeilyä, mökki kuivalla maalla, ilman mitään mukavuuksia, haisee homeelle, lastulevyt kurprulla kosteudesta, sijaitsee pohjoisuomen metsässä ja siellä on ihan sairaasti hyttysiä, sekä sisällä että ulkona.

Olen kysynyt mitä hän oikein puuhaa niin ankeassa paikassa.

Olen varmaankin ystäväsi. Sori! Mutta en silti tajua. Eikä ole kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Tapasin tuttavani kaupungilla ja kerroin ostaneeni sähköpolkupyörän. Tuttavani haukkui ostoksen, että jos ei jaksa omin voimin pyöräillä, niin sitten on siirryttävä kävelemään. Sattumalta hänen aikuinen tyttärensä tuli paikalle ja kertoi myös hankkineensa sähköpyörän. Sillon tuttavani alkoi vuolaasti kehumaan pyörän ominaisuuksia ja harkitsevansa jopa sellaisen ostamista! Vastaavaa takinkääntöä tapahtunut monessa muussakin asiassa.

Et sitten hämmästellyt heille juuri äsken kuultua, juuri päinvastaista, mielipidettä?

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Tapasin tuttavani kaupungilla ja kerroin ostaneeni sähköpolkupyörän. Tuttavani haukkui ostoksen, että jos ei jaksa omin voimin pyöräillä, niin sitten on siirryttävä kävelemään. Sattumalta hänen aikuinen tyttärensä tuli paikalle ja kertoi myös hankkineensa sähköpyörän. Sillon tuttavani alkoi vuolaasti kehumaan pyörän ominaisuuksia ja harkitsevansa jopa sellaisen ostamista! Vastaavaa takinkääntöä tapahtunut monessa muussakin asiassa.

jätä tää tuttava pois elämästä, nyökkää ja porhalla nopeasti ohi äläkä jää juttelemaan. hän on oikeasti selvästi vihamielinen sua kohtaan, kannattaa uskoa sitä tunnetta! älä turhaan koita pitää tuttavana tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Tapasin tuttavani kaupungilla ja kerroin ostaneeni sähköpolkupyörän. Tuttavani haukkui ostoksen, että jos ei jaksa omin voimin pyöräillä, niin sitten on siirryttävä kävelemään. Sattumalta hänen aikuinen tyttärensä tuli paikalle ja kertoi myös hankkineensa sähköpyörän. Sillon tuttavani alkoi vuolaasti kehumaan pyörän ominaisuuksia ja harkitsevansa jopa sellaisen ostamista! Vastaavaa takinkääntöä tapahtunut monessa muussakin asiassa.

Et sitten hämmästellyt heille juuri äsken kuultua, juuri päinvastaista, mielipidettä?

En halunnut nolata häntä ja toisaalta hän olisi todennäköisesti sanonut, että olen käsittänyt hänet aivan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Tapasin tuttavani kaupungilla ja kerroin ostaneeni sähköpolkupyörän. Tuttavani haukkui ostoksen, että jos ei jaksa omin voimin pyöräillä, niin sitten on siirryttävä kävelemään. Sattumalta hänen aikuinen tyttärensä tuli paikalle ja kertoi myös hankkineensa sähköpyörän. Sillon tuttavani alkoi vuolaasti kehumaan pyörän ominaisuuksia ja harkitsevansa jopa sellaisen ostamista! Vastaavaa takinkääntöä tapahtunut monessa muussakin asiassa.

Et sitten hämmästellyt heille juuri äsken kuultua, juuri päinvastaista, mielipidettä?

En halunnut nolata häntä ja toisaalta hän olisi todennäköisesti sanonut, että olen käsittänyt hänet aivan väärin.

Niinpä. Todennäköisesti hän olisi alkanut selittää, että hän ja hänen tyttärensä TARVITSEVAT sähköpyörän. Ehkä olisi kertonut jopa syyn, miksi näin on, esim. työmatkat. Ja saman tien selittänyt, miksi sinä et hänen mielestään sitä tarvitse, esim. koska se ei kohota kuntoa tehokkaasti.

Minulla on ystävä, joka välillä selittää, miten turhaa jokin tekemäni asia on. Esim. taskukirjoja ei kannata ostaa, koska kierrätyksessä kukaan ei halua niitä eivätkä ne näytä hyvältä kirjahyllyssä.

On ihmiset aika hupsuja. Kun osaisikaan vain naureskella kaikille loukkauksille

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus, epäilen syyksi kateutta ja katkeruutta.

Kateus töllön katsomisesta? Ei hitto näitä kommentteja😀

Kyllä sen sokea Reettakin erottaa, sanooko joku "en ikinä sinun pystyisi (esim.)työhösi"ihaillevaan sävyyn kuin että joku kuspää katkerana, kateellsiena ja pahansuopana yrittää just lytätä ja latistaa kaikki toisen pienimmätkin elämänilot, hararstukset, tekemiset ja sanomiset ja lopulta koko ihmisen. Narsistilta kuulostaa,heivaa se v***uun enne kuin tuhoaa itsetuntosi ja elämäsi kokonaan ja on liian myöhäistä enää päästä siitä ikinä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen kaveri myös joskus. Paljastui sitten joskus vuosia myöhemmin, että oli kateellinen.  On kyllä vaikea ymmärtää mistä oli kateellinen kun kaikki mitä tein oli täyttä paskaa hänelle :D

Jotenkin tämä ainainen kateuskortin esiin vetäminen on naurettavaa. Tuiki tavalliset ihmiset haluavat uskoa olevansa niin erinomaisia, että kaikki muut heitä kateissaan katselisivat ylöspäin. Minun mielestäni ap:n ystävä on vain yksinkertaisesti ilkeä, ja hänellä on tarve kilpailla ja olla toista parempi. Hyvin tavallista naisten välisessä kanssakäymisessä, ikävä kyllä.

Kilpailunhaluisen ihmisen ei tarvitse olla ilkeä, jos hän oikeasti ajattelee olevansa parempi. Eli tullaan takaisin lähtöruutuun, kateus siellä taustalla luuraa. Epävarma ihminen voi kadehtia myös alaspäin, eli kun tuomitsee toisen itseään alemmaksi olennoksi, alkaakin tuomita kaiken sen mikä paljastaa että tämä tuomio saattaa olla väärä. 

Tuo ajatus, että kateellisuus on aina ansaittava olemalla mahdottoman erinomainen, on itse asiassa kateellisten kansallislaulu. Eli keino kiistää oma kateus, koska onhan se nyt kerta kaikkiaan surullista kadehtia muita asioista, joissa ei ole mitään kadehtimista. Nimenomaan tuikitavallisethan ne jatkuvasti ottavat mittaa toisistaan, eivät niistä ihmeellisen erinomaisista joiden kanssa ei uskalleta kilpasille kuin joskus joukkovoimalla.

Toki kateellisten joukossa on sitten näitä, jotka hysteerisenä pelkäävät muiden kateutta vaikka itse nimenomaan ovat oman kateellisuutensa ajamana menettäneet todellisuudentajunsa ja ripustautuvat erinomaisuuskuvitelmiin ja se on ärsyttävää, koska he voivat olla oman ympäristönsä kateellisimmat yksilöt itse. Mutta ympäristön suuttumus heitä kohtaan on kateudensävyistä sekin. Että miten se kehtaa kun itse en kehtaisi (ja olen parempi ihminen kuin hän). 

Kateus on niin moninainen ja kaikkialla vallitseva tunne, että onhan selkeä ratkaisu kiistää se ja puhua vain paremmuuspyrkimyksistä ja ilkeydestä. Mutta sitten tulee paljon tilanteita, joissa mahdollisuus ymmärtää muita jää vajaaksi, jos kateuden merkitys unohdetaan. 

Ja eihän kateus ole pelkästään negatiivinen ilmiö. Sen tehtävä on säädellä yhteisön keskinäisiä suhteita ja pitää se jonkinlaisessa tasapainossa. Joskus sitä miettii, että kaikki voisivat paremmin jos myrkyllisen kateellisia otettaisiin tavaksi auttaa tuomitsemisen sijaan. Eli kerrottaisiin, että nyt on käytös mennyt yli ja tarvitsetko jotain apua sen lisäksi että yrität hillitä itseäsi. Pahimpia ei välttämättä pysty auttamaan kun on persoonallisuushäiriö paha, mutta heidänkin suitsimiseensa tuo tarjoaisi välineen. 

Omituista ja väärin kutsua kaikkea huonoa käytöstä kateudeksi, on myös monia muita syitä olla ikävä ihminen toista kohtaan: oma epävarmuus, huono itsetunto, itsekkyys, piittaamattomuus, kilpailunhalu, pahantahtoisuus jne.. Eivät ne ole sama asia kuin kateus.

Muistakaa että ihmissuhteen lopetuskin voi olla taitolaji. Siinä missä tuttavuutta, ystävyyttä on rakennettu huolella, sen voi myös purkaa hitaasti.

Tietynlaiset tunkee lähipiiriin, mutta heidät voi feidata hyvänpäiväntutuiksi eli harventaa yhteydenpitoa.

Ihon alle ei pidä päästää ketään.

Mulla oli kaveri joka kommentoi kotiani tyyliin " mä en ikinä päästäis kotiani näin sotkuiseksi" tai " mä en ikinä sisustais näin vaaleasti, tykkään väreistä".

Ja toinen joka kommentoi aina työjuttujani dissaavasti, kehotti etsimään uutta työtä, ei vaikuttanut uskovan että olin mukana projektissa jne. Vaikka itse teki lähes samaa työtä niin halusi näyttää ylemmyytensä. Samoin kuin lapsiin liittyen" Meidän Pekka ainakin harrastaa tosi paljon/ syö paljon kasviksia"

Toki ihminen haluaa höpötellä omia mielipiteitään että missä haluaa asua

.Mutta voi sitä vähän kehua toisenkin asuinpaikkaa, ihanat maisemat maalla tms.Ei aina tarvi olla niin yltiörehellinen

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden ystävä oli sitä mieltä että vain joku joka tahtoo pröystäillä ja herättää huomiota pitää sellaisia hiuksia kuin minulla oli ja on. Ne ovat epäsuomalaisen paksut ja kiiltävät ja kasvavat helposti takapuoleen asti, lisäksi luonnonkiharat. En tehnyt mitään ”pitääkseni” niitä koska ne kasvoivat itsestään eikä kampaamokäynteihin olisi ollut edes varaa.

Voisiko joku nyt selittää miksi olisi väärin tulkita kateellisen panetteluksu. Kiitos.

Siksi, koska tuo nuoruutesi ystävä ei sanonut, että hän on tuota miletä siksi, että on kateellinen tukastasi. Ihmisille tulee outoja ennakkoluuloja toisista ihmisistä. esimerkiksi tässä ketjussa näyttää loistavan ennakkoluulo siitä, että jos joku sanoo rehellisen mielipiteensä asiasta, niin se oikeasti tarkoittaa, että sanoja onkin kateellinen. Entäs jos ei olekaan? Entäs jos se sanoja on tottunut siihen, että omat ennakkoluulot esitellään toiselle, jotta siitä voidaan saada aikaan keskustelu, joka parhaimmillaan avaa molemmat ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta?

Toisen voi sanoa olevan kateellinen asiasta a, vasta sitten, kun hän sanoo olevansa kateellinen.

kun muutin tähän nykyiseen asuinpaikkaani, ihmettelin aluksi miksi kukaan ei oikein tuntunut haluavan oikeasti tutustua minuun, minun kanssani juteltiin lähinnä vasta sitten, kun ketään muuta ei ollut lähistölllä. Sitten jos muita tuli lähistolle, heidän kanssaan alettiin jutella ja minulle käännettiin kirjaimellisesti selkä. En tajunnut mistä oli kyse, mutta en myöskään halunnut alkaa arvailla syitä. Noin vuosi sen jälkeen kuulin, että taloyhtiömme tehokkain juoruleidi oli kertonut muille, että olen olevinani, olen ylpeä, kuvittelen olevani parempi kuin muut. Kun lähdin selvittämään asiaa, syynä oli se, että olin tullut pari kertaa peräjälkeen kieltäytyneeksi tarjotusta alkoholista ja noista toisella kertaa olin sanonut että en oikeastaan koe tarvetta juoda alkoholia lainkaan. En ollut myöskään lähtenyt heidän kanssaan lähiöpubiin karaokelle, vaikka oli parikin kertaa kysytty.  Samoin olin yleensä siirtynyt kauemmas, jos joku oli alkanut tupakoida. Saan hengenahdistuskohtauksia tupakasta, enkä jaksa käydä selittelemään sitä, joten jos joku ei ymmärrä kohteliaisuussyistä kysyä sopiiko, että hän sytyttää savukkeen, minulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä syrjemmälle. Jos siis sillä kertaa en halua leikkiä viikatemiehen kanssa.

Näin minulle tuli nopeasti maine ylimielisestä, kateellisesta ja "on olevinaan muita parempi" - ihmisestä. Eikä kukaan kysynyt missään vaiheessa minulta miksi käyttäydyin kuin käyttäydyin tai sanoin kuin sanoin. Siis ihan yksinkertainen "miksi" kysymys (tosin olen nyt oppinut senkin, että suurin osa ihmisistä tulkitsee "miksi" kysymysket epäilyksi, minä taas kysyn oikein mielelläni niitä, koska en oleta, että voisin tietää toista paremmin miksi toinen teki miten teki ja saadakseni selville miksi, minun pitää kysyä miksi).

Ihan siis pohjaten oman elämäni kokemuksiin, annan neuvon, että älkää keksikö selityksiä toisen käyttäytymiselle, vaan kysykää alkuperäislähteeltä itseltään. Pääsette paljon helpommalla ja parhaassa tapauksessa ysätvyysuhde syvenee, kun opitaan tuntemaan toinen paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden ystävä oli sitä mieltä että vain joku joka tahtoo pröystäillä ja herättää huomiota pitää sellaisia hiuksia kuin minulla oli ja on. Ne ovat epäsuomalaisen paksut ja kiiltävät ja kasvavat helposti takapuoleen asti, lisäksi luonnonkiharat. En tehnyt mitään ”pitääkseni” niitä koska ne kasvoivat itsestään eikä kampaamokäynteihin olisi ollut edes varaa.

Voisiko joku nyt selittää miksi olisi väärin tulkita kateellisen panetteluksu. Kiitos.

Siksi, koska tuo nuoruutesi ystävä ei sanonut, että hän on tuota miletä siksi, että on kateellinen tukastasi. Ihmisille tulee outoja ennakkoluuloja toisista ihmisistä. esimerkiksi tässä ketjussa näyttää loistavan ennakkoluulo siitä, että jos joku sanoo rehellisen mielipiteensä asiasta, niin se oikeasti tarkoittaa, että sanoja onkin kateellinen. Entäs jos ei olekaan? Entäs jos se sanoja on tottunut siihen, että omat ennakkoluulot esitellään toiselle, jotta siitä voidaan saada aikaan keskustelu, joka parhaimmillaan avaa molemmat ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta?

Toisen voi sanoa olevan kateellinen asiasta a, vasta sitten, kun hän sanoo olevansa kateellinen.

kun muutin tähän nykyiseen asuinpaikkaani, ihmettelin aluksi miksi kukaan ei oikein tuntunut haluavan oikeasti tutustua minuun, minun kanssani juteltiin lähinnä vasta sitten, kun ketään muuta ei ollut lähistölllä. Sitten jos muita tuli lähistolle, heidän kanssaan alettiin jutella ja minulle käännettiin kirjaimellisesti selkä. En tajunnut mistä oli kyse, mutta en myöskään halunnut alkaa arvailla syitä. Noin vuosi sen jälkeen kuulin, että taloyhtiömme tehokkain juoruleidi oli kertonut muille, että olen olevinani, olen ylpeä, kuvittelen olevani parempi kuin muut. Kun lähdin selvittämään asiaa, syynä oli se, että olin tullut pari kertaa peräjälkeen kieltäytyneeksi tarjotusta alkoholista ja noista toisella kertaa olin sanonut että en oikeastaan koe tarvetta juoda alkoholia lainkaan. En ollut myöskään lähtenyt heidän kanssaan lähiöpubiin karaokelle, vaikka oli parikin kertaa kysytty.  Samoin olin yleensä siirtynyt kauemmas, jos joku oli alkanut tupakoida. Saan hengenahdistuskohtauksia tupakasta, enkä jaksa käydä selittelemään sitä, joten jos joku ei ymmärrä kohteliaisuussyistä kysyä sopiiko, että hän sytyttää savukkeen, minulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä syrjemmälle. Jos siis sillä kertaa en halua leikkiä viikatemiehen kanssa.

Näin minulle tuli nopeasti maine ylimielisestä, kateellisesta ja "on olevinaan muita parempi" - ihmisestä. Eikä kukaan kysynyt missään vaiheessa minulta miksi käyttäydyin kuin käyttäydyin tai sanoin kuin sanoin. Siis ihan yksinkertainen "miksi" kysymys (tosin olen nyt oppinut senkin, että suurin osa ihmisistä tulkitsee "miksi" kysymysket epäilyksi, minä taas kysyn oikein mielelläni niitä, koska en oleta, että voisin tietää toista paremmin miksi toinen teki miten teki ja saadakseni selville miksi, minun pitää kysyä miksi).

Ihan siis pohjaten oman elämäni kokemuksiin, annan neuvon, että älkää keksikö selityksiä toisen käyttäytymiselle, vaan kysykää alkuperäislähteeltä itseltään. Pääsette paljon helpommalla ja parhaassa tapauksessa ysätvyysuhde syvenee, kun opitaan tuntemaan toinen paremmin.

Jos tuota logiikkaa käyttää, eikö päinvastoin sen ystäväni olisi pitänyt kysyä minulta pidänkö pitkiä hiuksia pröystäilläkseni, tai pikemminkin miksi hiukseni ovat sellaiset kuin ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden ystävä oli sitä mieltä että vain joku joka tahtoo pröystäillä ja herättää huomiota pitää sellaisia hiuksia kuin minulla oli ja on. Ne ovat epäsuomalaisen paksut ja kiiltävät ja kasvavat helposti takapuoleen asti, lisäksi luonnonkiharat. En tehnyt mitään ”pitääkseni” niitä koska ne kasvoivat itsestään eikä kampaamokäynteihin olisi ollut edes varaa.

Voisiko joku nyt selittää miksi olisi väärin tulkita kateellisen panetteluksu. Kiitos.

Siksi, koska tuo nuoruutesi ystävä ei sanonut, että hän on tuota miletä siksi, että on kateellinen tukastasi. Ihmisille tulee outoja ennakkoluuloja toisista ihmisistä. esimerkiksi tässä ketjussa näyttää loistavan ennakkoluulo siitä, että jos joku sanoo rehellisen mielipiteensä asiasta, niin se oikeasti tarkoittaa, että sanoja onkin kateellinen. Entäs jos ei olekaan? Entäs jos se sanoja on tottunut siihen, että omat ennakkoluulot esitellään toiselle, jotta siitä voidaan saada aikaan keskustelu, joka parhaimmillaan avaa molemmat ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta?

Toisen voi sanoa olevan kateellinen asiasta a, vasta sitten, kun hän sanoo olevansa kateellinen.

kun muutin tähän nykyiseen asuinpaikkaani, ihmettelin aluksi miksi kukaan ei oikein tuntunut haluavan oikeasti tutustua minuun, minun kanssani juteltiin lähinnä vasta sitten, kun ketään muuta ei ollut lähistölllä. Sitten jos muita tuli lähistolle, heidän kanssaan alettiin jutella ja minulle käännettiin kirjaimellisesti selkä. En tajunnut mistä oli kyse, mutta en myöskään halunnut alkaa arvailla syitä. Noin vuosi sen jälkeen kuulin, että taloyhtiömme tehokkain juoruleidi oli kertonut muille, että olen olevinani, olen ylpeä, kuvittelen olevani parempi kuin muut. Kun lähdin selvittämään asiaa, syynä oli se, että olin tullut pari kertaa peräjälkeen kieltäytyneeksi tarjotusta alkoholista ja noista toisella kertaa olin sanonut että en oikeastaan koe tarvetta juoda alkoholia lainkaan. En ollut myöskään lähtenyt heidän kanssaan lähiöpubiin karaokelle, vaikka oli parikin kertaa kysytty.  Samoin olin yleensä siirtynyt kauemmas, jos joku oli alkanut tupakoida. Saan hengenahdistuskohtauksia tupakasta, enkä jaksa käydä selittelemään sitä, joten jos joku ei ymmärrä kohteliaisuussyistä kysyä sopiiko, että hän sytyttää savukkeen, minulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä syrjemmälle. Jos siis sillä kertaa en halua leikkiä viikatemiehen kanssa.

Näin minulle tuli nopeasti maine ylimielisestä, kateellisesta ja "on olevinaan muita parempi" - ihmisestä. Eikä kukaan kysynyt missään vaiheessa minulta miksi käyttäydyin kuin käyttäydyin tai sanoin kuin sanoin. Siis ihan yksinkertainen "miksi" kysymys (tosin olen nyt oppinut senkin, että suurin osa ihmisistä tulkitsee "miksi" kysymysket epäilyksi, minä taas kysyn oikein mielelläni niitä, koska en oleta, että voisin tietää toista paremmin miksi toinen teki miten teki ja saadakseni selville miksi, minun pitää kysyä miksi).

Ihan siis pohjaten oman elämäni kokemuksiin, annan neuvon, että älkää keksikö selityksiä toisen käyttäytymiselle, vaan kysykää alkuperäislähteeltä itseltään. Pääsette paljon helpommalla ja parhaassa tapauksessa ysätvyysuhde syvenee, kun opitaan tuntemaan toinen paremmin.

Jos tuota logiikkaa käyttää, eikö päinvastoin sen ystäväni olisi pitänyt kysyä minulta pidänkö pitkiä hiuksia pröystäilläkseni, tai pikemminkin miksi hiukseni ovat sellaiset kuin ovat?

Niin olisi pitänyt, mutta hän ei sitä tehnyt. Siksi sen toisen sitten pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden ystävä oli sitä mieltä että vain joku joka tahtoo pröystäillä ja herättää huomiota pitää sellaisia hiuksia kuin minulla oli ja on. Ne ovat epäsuomalaisen paksut ja kiiltävät ja kasvavat helposti takapuoleen asti, lisäksi luonnonkiharat. En tehnyt mitään ”pitääkseni” niitä koska ne kasvoivat itsestään eikä kampaamokäynteihin olisi ollut edes varaa.

Voisiko joku nyt selittää miksi olisi väärin tulkita kateellisen panetteluksu. Kiitos.

Siksi, koska tuo nuoruutesi ystävä ei sanonut, että hän on tuota miletä siksi, että on kateellinen tukastasi. Ihmisille tulee outoja ennakkoluuloja toisista ihmisistä. esimerkiksi tässä ketjussa näyttää loistavan ennakkoluulo siitä, että jos joku sanoo rehellisen mielipiteensä asiasta, niin se oikeasti tarkoittaa, että sanoja onkin kateellinen. Entäs jos ei olekaan? Entäs jos se sanoja on tottunut siihen, että omat ennakkoluulot esitellään toiselle, jotta siitä voidaan saada aikaan keskustelu, joka parhaimmillaan avaa molemmat ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta?

Toisen voi sanoa olevan kateellinen asiasta a, vasta sitten, kun hän sanoo olevansa kateellinen.

kun muutin tähän nykyiseen asuinpaikkaani, ihmettelin aluksi miksi kukaan ei oikein tuntunut haluavan oikeasti tutustua minuun, minun kanssani juteltiin lähinnä vasta sitten, kun ketään muuta ei ollut lähistölllä. Sitten jos muita tuli lähistolle, heidän kanssaan alettiin jutella ja minulle käännettiin kirjaimellisesti selkä. En tajunnut mistä oli kyse, mutta en myöskään halunnut alkaa arvailla syitä. Noin vuosi sen jälkeen kuulin, että taloyhtiömme tehokkain juoruleidi oli kertonut muille, että olen olevinani, olen ylpeä, kuvittelen olevani parempi kuin muut. Kun lähdin selvittämään asiaa, syynä oli se, että olin tullut pari kertaa peräjälkeen kieltäytyneeksi tarjotusta alkoholista ja noista toisella kertaa olin sanonut että en oikeastaan koe tarvetta juoda alkoholia lainkaan. En ollut myöskään lähtenyt heidän kanssaan lähiöpubiin karaokelle, vaikka oli parikin kertaa kysytty.  Samoin olin yleensä siirtynyt kauemmas, jos joku oli alkanut tupakoida. Saan hengenahdistuskohtauksia tupakasta, enkä jaksa käydä selittelemään sitä, joten jos joku ei ymmärrä kohteliaisuussyistä kysyä sopiiko, että hän sytyttää savukkeen, minulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä syrjemmälle. Jos siis sillä kertaa en halua leikkiä viikatemiehen kanssa.

Näin minulle tuli nopeasti maine ylimielisestä, kateellisesta ja "on olevinaan muita parempi" - ihmisestä. Eikä kukaan kysynyt missään vaiheessa minulta miksi käyttäydyin kuin käyttäydyin tai sanoin kuin sanoin. Siis ihan yksinkertainen "miksi" kysymys (tosin olen nyt oppinut senkin, että suurin osa ihmisistä tulkitsee "miksi" kysymysket epäilyksi, minä taas kysyn oikein mielelläni niitä, koska en oleta, että voisin tietää toista paremmin miksi toinen teki miten teki ja saadakseni selville miksi, minun pitää kysyä miksi).

Ihan siis pohjaten oman elämäni kokemuksiin, annan neuvon, että älkää keksikö selityksiä toisen käyttäytymiselle, vaan kysykää alkuperäislähteeltä itseltään. Pääsette paljon helpommalla ja parhaassa tapauksessa ysätvyysuhde syvenee, kun opitaan tuntemaan toinen paremmin.

Jos tuota logiikkaa käyttää, eikö päinvastoin sen ystäväni olisi pitänyt kysyä minulta pidänkö pitkiä hiuksia pröystäilläkseni, tai pikemminkin miksi hiukseni ovat sellaiset kuin ovat?

Niin olisi pitänyt, mutta hän ei sitä tehnyt. Siksi sen toisen sitten pitää.

Ei tarvitse, jos ei edes välitä pinnallisista ulkonäkökeskusteluista. Voi siirtyä juttelemaan sellaisten kanssa joilla on syvällisemmät ajatukset.

Ällistyneenä näitä juttuja ihan kauheista ihmisistä luettuani ihmettelen syvästi, että käytätte sanaa YSTÄVÄ. Siis, olen 40 vuotta asunut nyt ulkomailla, ja tietysti kieli on kehittynyt ja muuttunut, mutta että YSTÄVÄksi nimitetään henkilöä joka arvostelee sinussa kaikkea, TV-ohjelmistasi mökkiisi, aiheuttaen pahaa mieltä???

Vierailija kirjoitti:

Ällistyneenä näitä juttuja ihan kauheista ihmisistä luettuani ihmettelen syvästi, että käytätte sanaa YSTÄVÄ. Siis, olen 40 vuotta asunut nyt ulkomailla, ja tietysti kieli on kehittynyt ja muuttunut, mutta että YSTÄVÄksi nimitetään henkilöä joka arvostelee sinussa kaikkea, TV-ohjelmistasi mökkiisi, aiheuttaen pahaa mieltä???

Minäkin olen asunut vuosia ulkomailla ja siellä oli hyvät käytöstavat. Ventovieraiden kesken ja turisteja kohtaan tosin usein surkeat, kyseessä suurkaupunki. Ystävät olivat ystäviä aidosti. Jäin kaipaamaan.