Ystäväni ilkeä käytös

Itse en katso suomalaisia tv-ohjelmia, mitään kilpailuja tai reality-sarjoja! Ystäväni katsoo ja jotenkin aina puhuu siihen tapaan, että minunkin pitäisi! Jotenkin tulee semmoinen olo, että olisin joku pölvästi, joka ei tajua katsoa mielenkiintoisia ohjelmia!! En minäkään tuputa omia, mun mielestä hyviä ohjelmia! Sama juttu musiikkissa! En kuuntele iskelmiä, suomalaista musiikkia! Aina ollaan kysymässä johonkin Kaija Koon konserttiin jne. Ei ikinä, ei edes ilmaiseksi!! Mökkijutut ovat myös minulle vastenmielisiä! Onneksi ei ole koskaan tarvinnut lähteä ja lisäksi ystäväni möi mökkinsä, joten ei tulevaisuudessakaan siitä tule nyt puhetta. En tajua, mitä iloa mökkeilyssä on?!? Olla jossain ahtaassa, kotia huonommilla mukavuuksilla olevassa kopperossa! Itikoiden syötävänä! Saunominen ja uiminen luonnonvedessä totaalisen vastenmielistä. Siis iho haisee hirveälle kun on käynyt uimassa. Järvisyyhy, iilimadot, levät, bakteerit yäkkelis!! Jos huomaa, että toiselle joku aihe on vastenmielinen, niin onko ystävän pakko siitä sitten puhua! Minä ainakin tiedän aiheet, mistä ystäväni vaivautuu ja jätän ne suosiolla pois. 

Tietyt persoonallisuustyypit latelevat nasevia ja tylyjä kommenttejaan ajattelematta mitään. Sitten on niitä persoonallisuustyyppejä, joiden pitää latistaa muita, että voivat itse loistaa. Ja sitten niitä kateellisia ja katkeria, joille kaikki muiden saavutukset on aina itseltä jollain tavalla pois. 

Hänellä on jotain ongelmia, se on selvä.  Koitappa joskus sanoa hänen tekemisistään jotain "totuuksia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo telkkaria, ja jos tulee puheeks joku TV ohjelma tms niin toteen useimmiten et mul ei oo telkkaria ja en todellakaa tarkota sillä mitään muuta. 😁

Älä yritä. Kateellinen sinä olet.

Mistä? Jännä että narsku luulee muittenkin olevan kadeita koska itse on , ja vastaustahan tähän kateus kysymykseen ei ikinä saa koska sitä ei ole : D D (paitsi narskun mielessä).

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen kaveri myös joskus. Paljastui sitten joskus vuosia myöhemmin, että oli kateellinen.  On kyllä vaikea ymmärtää mistä oli kateellinen kun kaikki mitä tein oli täyttä paskaa hänelle :D

No siitä kaikesta hän oli kateellinen. Kun pohdit hetken asiaa, pääset käsiksi siihen miten matalaksi hän on itsensä tuntenut ja miten kateuden kohteen aggressiivinen maahanpainaminen on ollut ainoa hänen tuntemansa konsti hallita hukkumisen tunnetta. 

Ei kateutta turhaan pidetä kuolemansyntinä, se todella tuhoaa kaiken jos sitä ei pysty käsittelemään. 

Ystävien kateus ja tahallinen satuttaminen on ihan yleistä, ei kuitenkaan kannata pitää sellaisia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Tietyt persoonallisuustyypit latelevat nasevia ja tylyjä kommenttejaan ajattelematta mitään. Sitten on niitä persoonallisuustyyppejä, joiden pitää latistaa muita, että voivat itse loistaa. Ja sitten niitä kateellisia ja katkeria, joille kaikki muiden saavutukset on aina itseltä jollain tavalla pois. 

Hänellä on jotain ongelmia, se on selvä.  Koitappa joskus sanoa hänen tekemisistään jotain "totuuksia".

Testaapa kaveria tyyliin "en ikinä sitä ja sitä , mistä kaveri tykkää". Saat salamana tulikivenkatkuisen ryöpyn niskaasi ja joudut pyytämään anteeksi. Miksi muuten olet tekemisissä tuollaisen kaverin kanssa? Kaveripiiri kannatta valita mukavilla ihmisillä.

ystäväsi tuo rohkeasti esiin ennakkoluulonsa asioiden ja ilmiöiden suhteen. Kun hän sanoo, että hyi, en ikinä voisi asua maalla, hän ei sano, että hyi, mikä sinussa on vialla, kun asut maalla. Hän yksikertaisesti kertoo, että kokee, ettei voisi ikinä asua maalla. Jos sinä tahdot tutustua ystävääsi paremmin, sinä tietenkin kysyisit häneltä, vaikka, että "no voi, minkä vuoksi? Minusta täällä on ihanaa, kerropa mikä sinua maalla asumisessa eniten kauhistuttaa?" - sen sijaan, että loukkaannut ja otat henkilökohtaisesti sen, että ystäväsi vain kertoo mielipiteensä.

"Hän on hyvä ystävä"

Olisiko paikallaan mitä hyvään ystävyyteen mielestäsi kuuluu?

Voipi käydä niin että huomaat ettei tämä henkilö ole oikeasti ystäväsi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen kaveri myös joskus. Paljastui sitten joskus vuosia myöhemmin, että oli kateellinen.  On kyllä vaikea ymmärtää mistä oli kateellinen kun kaikki mitä tein oli täyttä paskaa hänelle :D

Jotenkin tämä ainainen kateuskortin esiin vetäminen on naurettavaa. Tuiki tavalliset ihmiset haluavat uskoa olevansa niin erinomaisia, että kaikki muut heitä kateissaan katselisivat ylöspäin. Minun mielestäni ap:n ystävä on vain yksinkertaisesti ilkeä, ja hänellä on tarve kilpailla ja olla toista parempi. Hyvin tavallista naisten välisessä kanssakäymisessä, ikävä kyllä.

Kaikki eivät ole ilkeitä

Sama täällä! Tapasin tuttavani kaupungilla ja kerroin ostaneeni sähköpolkupyörän. Tuttavani haukkui ostoksen, että jos ei jaksa omin voimin pyöräillä, niin sitten on siirryttävä kävelemään. Sattumalta hänen aikuinen tyttärensä tuli paikalle ja kertoi myös hankkineensa sähköpyörän. Sillon tuttavani alkoi vuolaasti kehumaan pyörän ominaisuuksia ja harkitsevansa jopa sellaisen ostamista! Vastaavaa takinkääntöä tapahtunut monessa muussakin asiassa.

Hävettää tunnustaa, mutta minulla on yksi ystävä, jonka kanssa minusta tulee välillä esiin tuontapaisia piirteitä (en tosin ilmaise itseäni noin tökerösti.) Se johtuu siitä, että hänellä on aina valtava tarve korostaa omien valintojensa erinomaisuutta. Tyyliin että "ostin tällaisen uusinta mallia olevan iPhonen, kun kyllähän iPhone on paljon parempi kuin android, ei tule viruksia ja tosi kätevää kun nyt on kaikki laitteet on Applea, ja blaa blaa blaa - tätä vakuuttelua seuraavat viisi minuuttia. Itselläni on android, jota en ole koskaan väittänyt iPhonea paremmaksi enkä liioin ole Applea haukkunut, mutta aikani tätä itsekehua kuunneltuani tekee mieli sanoa ettei minua teknisten laitteiden merkit kiinnosta, enkä pidä tuollaisia asioita tärkeänä. Hän varmaan kokee, että minä dissaan hänen tekemisiään ja valintojaan..

Minun ystävä haukkuu minua siitä, että olen liian kiltti ja siitä johtuu kaikki ikävä elämässäni, olen itse aiheuttanut ja pitää luonnettani todella reppanana ja surkeana. Hän sitä vastoin on oikeanlainen ihminen.

Kun olemme tavanneet, tunnen itseni niin vääränlaiseksi ihmiseksi ja olen surkea.

Vierailija kirjoitti:

ystäväsi tuo rohkeasti esiin ennakkoluulonsa asioiden ja ilmiöiden suhteen. Kun hän sanoo, että hyi, en ikinä voisi asua maalla, hän ei sano, että hyi, mikä sinussa on vialla, kun asut maalla. Hän yksikertaisesti kertoo, että kokee, ettei voisi ikinä asua maalla. Jos sinä tahdot tutustua ystävääsi paremmin, sinä tietenkin kysyisit häneltä, vaikka, että "no voi, minkä vuoksi? Minusta täällä on ihanaa, kerropa mikä sinua maalla asumisessa eniten kauhistuttaa?" - sen sijaan, että loukkaannut ja otat henkilökohtaisesti sen, että ystäväsi vain kertoo mielipiteensä.

Olen samaa mieltä. Olen itse joskus sanonut hoitoalalla olevalle ihmiselle etten itse voisi tehdä sitä työtä (nostin silti hattua hänelle). En todellakaan tarkoittanut mitään että olen "liian hyvä" siihen työhön tai muuta ilkeää, vaan olen tosi herkkä enkä oikein pidä ihmiskeskeisestä työstä. Tykkään enemmän pyöritellä asioita tai papereita tai muuta tai pohdiskella jotain ongelmaa. Mielestäni vaan yritin kertoa hänelle itsestäni, että tällainen minä olen. Tuntuu että saatoin silti loukata, eikä se ollut tarkoitus. Toisaalta sama ihminen alkoi sen jälkeen puhumaan että hän ei pidä sellaisista vaatteista mitä minulla sattui olemaan päällä. Tulihan siitä vähän epämukava olo. Ehkä tuossa sitten opimme kummatkin että olemme liian erilaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen kaveri myös joskus. Paljastui sitten joskus vuosia myöhemmin, että oli kateellinen.  On kyllä vaikea ymmärtää mistä oli kateellinen kun kaikki mitä tein oli täyttä paskaa hänelle :D

Jotenkin tämä ainainen kateuskortin esiin vetäminen on naurettavaa. Tuiki tavalliset ihmiset haluavat uskoa olevansa niin erinomaisia, että kaikki muut heitä kateissaan katselisivat ylöspäin. Minun mielestäni ap:n ystävä on vain yksinkertaisesti ilkeä, ja hänellä on tarve kilpailla ja olla toista parempi. Hyvin tavallista naisten välisessä kanssakäymisessä, ikävä kyllä.

Kilpailunhaluisen ihmisen ei tarvitse olla ilkeä, jos hän oikeasti ajattelee olevansa parempi. Eli tullaan takaisin lähtöruutuun, kateus siellä taustalla luuraa. Epävarma ihminen voi kadehtia myös alaspäin, eli kun tuomitsee toisen itseään alemmaksi olennoksi, alkaakin tuomita kaiken sen mikä paljastaa että tämä tuomio saattaa olla väärä. 

Tuo ajatus, että kateellisuus on aina ansaittava olemalla mahdottoman erinomainen, on itse asiassa kateellisten kansallislaulu. Eli keino kiistää oma kateus, koska onhan se nyt kerta kaikkiaan surullista kadehtia muita asioista, joissa ei ole mitään kadehtimista. Nimenomaan tuikitavallisethan ne jatkuvasti ottavat mittaa toisistaan, eivät niistä ihmeellisen erinomaisista joiden kanssa ei uskalleta kilpasille kuin joskus joukkovoimalla.

Toki kateellisten joukossa on sitten näitä, jotka hysteerisenä pelkäävät muiden kateutta vaikka itse nimenomaan ovat oman kateellisuutensa ajamana menettäneet todellisuudentajunsa ja ripustautuvat erinomaisuuskuvitelmiin ja se on ärsyttävää, koska he voivat olla oman ympäristönsä kateellisimmat yksilöt itse. Mutta ympäristön suuttumus heitä kohtaan on kateudensävyistä sekin. Että miten se kehtaa kun itse en kehtaisi (ja olen parempi ihminen kuin hän). 

Kateus on niin moninainen ja kaikkialla vallitseva tunne, että onhan selkeä ratkaisu kiistää se ja puhua vain paremmuuspyrkimyksistä ja ilkeydestä. Mutta sitten tulee paljon tilanteita, joissa mahdollisuus ymmärtää muita jää vajaaksi, jos kateuden merkitys unohdetaan. 

Ja eihän kateus ole pelkästään negatiivinen ilmiö. Sen tehtävä on säädellä yhteisön keskinäisiä suhteita ja pitää se jonkinlaisessa tasapainossa. Joskus sitä miettii, että kaikki voisivat paremmin jos myrkyllisen kateellisia otettaisiin tavaksi auttaa tuomitsemisen sijaan. Eli kerrottaisiin, että nyt on käytös mennyt yli ja tarvitsetko jotain apua sen lisäksi että yrität hillitä itseäsi. Pahimpia ei välttämättä pysty auttamaan kun on persoonallisuushäiriö paha, mutta heidänkin suitsimiseensa tuo tarjoaisi välineen. 

Vierailija kirjoitti:

Minun ystävä haukkuu minua siitä, että olen liian kiltti ja siitä johtuu kaikki ikävä elämässäni, olen itse aiheuttanut ja pitää luonnettani todella reppanana ja surkeana. Hän sitä vastoin on oikeanlainen ihminen.

Kun olemme tavanneet, tunnen itseni niin vääränlaiseksi ihmiseksi ja olen surkea.

Sama tilanne. Hän sanoo, yritä olla tällainen kuin minä!

Vierailija kirjoitti:

Minun ystävä haukkuu minua siitä, että olen liian kiltti ja siitä johtuu kaikki ikävä elämässäni, olen itse aiheuttanut ja pitää luonnettani todella reppanana ja surkeana. Hän sitä vastoin on oikeanlainen ihminen.

Kun olemme tavanneet, tunnen itseni niin vääränlaiseksi ihmiseksi ja olen surkea.

Tällaiset ihmiset olen jättänyt pois elämästä. En tykkää pitää lähipiirissä ihmisiä jotka pitävät muita rassukoina tai reppanina. EI kannata viettää aikaa ihmisen kanssa jolle et kelpaa sellaisena kuin olet.

Nuoruuden ystävä oli sitä mieltä että vain joku joka tahtoo pröystäillä ja herättää huomiota pitää sellaisia hiuksia kuin minulla oli ja on. Ne ovat epäsuomalaisen paksut ja kiiltävät ja kasvavat helposti takapuoleen asti, lisäksi luonnonkiharat. En tehnyt mitään ”pitääkseni” niitä koska ne kasvoivat itsestään eikä kampaamokäynteihin olisi ollut edes varaa.

Voisiko joku nyt selittää miksi olisi väärin tulkita kateellisen panetteluksu. Kiitos.

Ilmeisesti hänellä on tapana ihmetellä ääneen. Toiset ihmettelevät hiljaa sanomatta mitään. Ei välttämättä tarkoita mitään pahaa sinua kohtaan, kunhan päästelee sammakoita suustaan. 

Siis panetteluksi