Aina sanotaan, että ero on parempi lasten kannalta. No nyt lapset on masentuneet, minä olen masentunut, kissa on masentunut

Ero on aina helvetin raskas, oli suhde ollut minkälainen vaan. Mutta ite oon alkanu pikkuhiljaa paranemaan ja koen, että tän tuskan läpi kahlaaminen on ollut todellakin sen arvoista.

Pysähtyminen. Aikalisä. Etäisyys.

Yhteinen halu parantaa suhde.

Kriisin keskellä ei kannata tehdä isoja ratkaisuja. Rakkaus voittaa, jos ruokkii sitä.

Olisko kuitenkin kyse ihan normaalista surun ja pettymysten tunteista? Kissatkin ovat herkkiä eläimiä ja reagoivat muutoksiin, mutta asettuvat kyllä. Aika auttaa. Joskus on tehtävä rankkoja ratkaisuja ja eihän niistä kukaan ilman kolhuja selviä. Kannattaa antaa sen surun tulla, eikä turruttaa millään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapset ja eläimet on raahattava pikkuiseen kämppään eron tullessa?! Jos ei ole väkivaltaa tai muuta laiminlyöntiä, jättäkää eroon viattomat sinne, missä on parempi/ tilavampi olla.

Jospa yhteinen läävä meni myyntiin ja ositettiin, kuten eroissa on tapana ja kuten laki vaatii.

Ap on trolli. Parvekkeelle saa lasit tai verkon ja tupakointi on oma huono valinta.

Ero on iso muutos, joka aiheuttaa tuntemuksia. Niistä pääsee ohi ja kissan kanssa leikkiminen tekisi kaikille hyvää. Mutta tämä nyt olikin tällainen heikko ja epäuskottava viritys

Ex ei aikoinaan halunnut kissaa, sanoi  vievänsä piikille ellen ota mukaan.  Ulkotarha tuli siis kaupanpäällisenä, ei exä olisi semmoista ostanut yhdelle "kus selle karvaper seelle".  Ap[/quote]

Hyvä kun jätit, kuulostaa kamalalta