Aina sanotaan, että ero on parempi lasten kannalta. No nyt lapset on masentuneet, minä olen masentunut, kissa on masentunut

Vierailija kirjoitti:

Kissan omistaminen lisää tutkitusti masennusta. 

Nuija, ihminen on onnellinen, kun kissa hyväksyy hänet palvelijakseen.

Kissa on paljon ihmistä ylempi olento ja sinä olet nilviäinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap yhtään lohduttaa, mulla sama tilanne. Uskoin neuvoja ja tää elämä on ihan triplasti hirveämpää nyt. Ja yleensä en muita kuuntele mutta nyt kaikki huusivat kuorossa LÄHDE JA KOVAA!

"LÄHDE JA KOVAA!" on nykyään vakioneuvo naisilta kaikkiin parisuhdeongelmiin, koska ovat niin voimaantuneita ja tietäviä.

Kun miehen kanssa välit olivat kireät ja huusitte toisillenne, kannattaisiko vielä yrittää korjata välit perheneuvojan tai terapeutin kanssa?

Kyllä täällä varsinkin aina kannustetaan eroamaan jos ei olla onnellisia yhdessä ja vedotaan että kun vanhempi on onnellinen niin on lapsikin ja että on oikeus onneen eikä lasten takia kannata olla yhdessä. Ristiriitaista kun juuri lasten takia jolloin muodostuu perhe yhdessä ollaan oltu kautta historian. Onnen etsiminen on tullut muotiin vasta viime vuosisadalla.

Minä olen myös ihmetellyt kun aina puhutaan siitä, että ero on lasten kannalta katsottuna paras ratkaisu. Suurin osa tuttujen eronneiden lapsista on siitä tavalla tai toisella kärsinyt. Pahimmat on olleet ihan itsetuhoisia, lievemmät tapaukset esim. yökastelua. Ja näistä on ne vanhemmat ihan itse kertoneet. Samat vanhemmat, jotka kuitenkin ovat sitä mieltä, että ero oli lasten kannalta paras ratkaisu. Tosiasiassa aloittivat sivusuhteen, jonka seurauksena ero tuli. Mutta hei, voihan sitä asiat selitellä itselleen parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä varsinkin aina kannustetaan eroamaan jos ei olla onnellisia yhdessä ja vedotaan että kun vanhempi on onnellinen niin on lapsikin ja että on oikeus onneen eikä lasten takia kannata olla yhdessä. Ristiriitaista kun juuri lasten takia jolloin muodostuu perhe yhdessä ollaan oltu kautta historian. Onnen etsiminen on tullut muotiin vasta viime vuosisadalla.

Täällä on kateus sillä tasolla, että kukaan ei saa olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Kissan omistaminen lisää tutkitusti masennusta. 

Ja kovat jäätelön myyntiluvut johtavat hukkumiskuolemiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun miehen kanssa välit olivat kireät ja huusitte toisillenne, kannattaisiko vielä yrittää korjata välit perheneuvojan tai terapeutin kanssa?

Tarkoitin perheneuvojan tai terapeutin kanssa keskustelemalla.

Lapset kärsivät aina erosta, ellei sitten toinen puolisoista oli ollut niin väkivaltainen tai muuten epävakaa, että ero on heille helpotus. Monen lapsen ongelmat alkavat erosta. Itse erosin, kun ex-mies ihastui toiseen naiseen. Nykyisin kadun sitä, että emme kertoneet eron syytä lapsille. Ex-mies väitti, että aikuisten rakkausasiat eivät kuulu lapsille ja niiden kertomisesta on haittaa. Varmaan ihmettelivät, kun päädyimme eroon, mitään syytä ei kerrottu ja minä en eron jälkeen voinut sietää exää. Nuorin lapsista oli eron koittaessa 13 ja hän alkoi kärsiä unettomuudesta. Koulu tietysti alkoi myösmennä huonosti. Erosta on nyt seitsemän vuotta ja kuopuksen tilanne on pikkuhiljaa paranemassa. Minulla on kuitenkin se hyvä tilanne, että taloustilanteen on hyvä. Ostin entisen asuntomme exältä, eikä muutenkaan ole ollut taloushuolua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä varsinkin aina kannustetaan eroamaan jos ei olla onnellisia yhdessä ja vedotaan että kun vanhempi on onnellinen niin on lapsikin ja että on oikeus onneen eikä lasten takia kannata olla yhdessä. Ristiriitaista kun juuri lasten takia jolloin muodostuu perhe yhdessä ollaan oltu kautta historian. Onnen etsiminen on tullut muotiin vasta viime vuosisadalla.

Palstan miestapaukset kuulostavat aina siltä, että suhde vetelee viimeisiä ja että jonkun kysyjän mies on sosiopaatti, huutaa kuin hinaaja jatkuvasti tai väkivaltainen. Eihän siinä voi sanoa muuta kuin eroa. Jos on vähänkin toivoa, niin varmasti neuvottaisi toisin. Ei riitaisa suhde ole kovin kiva, jos kaikki energia valuu pois sen myötä. Olisi silti kiva että lapsella säilyy hyvä asunto tai koti, muttei sen kustannuksella että nainen (tai mies) kärsii.

Miten niin aina sanotaan? Ero on aina vaikea lapsille! Näinköhän te aikuiset kunnolla mietitte eronne syitä? Ja kumpi teistä päätti että lapset muuttavat talosta asuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten neuvoja voi kuunnella, mutta jokainen päättää, mikä on itselle hyväksi.

Eihän se varmaan  lapsille ollut hyväksi kun meillä oli exän kanssa kireät välit eikä lopulta enää pystytty keskustelemaan huutamatta, mutta  ainakin lapset saivat kasvaa omakotitalossa jonka pihalla omenapuita. On se parempi paikka kuin tämä talo jossa  hississä haisee tupakka  ja rapussa suitsukkeet eikä nukkuminen onnistu, kun jollakulla on reivit kolmelta aamuyöstä. Ap

Lapset isälle ja parvekkeelle verkko, niin saat katin sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos lapset ja kissa muuttasivat takaisin isän luokse?[/quote

Ex ei aikoinaan halunnut kissaa, sanoi  vievänsä piikille ellen ota mukaan.  Ulkotarha tuli siis kaupanpäällisenä, ei exä olisi semmoista ostanut yhdelle "kus selle karvaper seelle".  Ap

Eksäsi kuulostaa idiootilta. Jos noin puhuu muuteskin niin parempi, että lapset ei joudu tuommoisessa ympäristössä kasvamaan. Muutos on aina alkuun vaikeaa, kyllä se elämä siitä alkaa pikkuhiljaa tasaantua.

-Verkota parveke tai ala käyttää valjaissa ulkona.

-Puhu lasten kanssa, miten asioita voisi järjestää niin, että olisi parempi ja keksi heidän kanssaan jotain piristävää tekemistä.

-Parempi asunto hakuun, jos vaan taloudellisesti mahdollista

Kovasti tsemppiä, kyllä elämä voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä varsinkin aina kannustetaan eroamaan jos ei olla onnellisia yhdessä ja vedotaan että kun vanhempi on onnellinen niin on lapsikin ja että on oikeus onneen eikä lasten takia kannata olla yhdessä. Ristiriitaista kun juuri lasten takia jolloin muodostuu perhe yhdessä ollaan oltu kautta historian. Onnen etsiminen on tullut muotiin vasta viime vuosisadalla.

Niin, olisihan se varmasti kaikille parasta että naiset aina heittäisivät oman elämänsä hukkaan kärvistelemällä hirveissä parisuhteissa, jotta toisten elämä olisi helpompaa. Nykynaiset eivät vaan osaa enä kunnolla uhrautua niin kuin naisten kuuluu!! :D

Vierailija kirjoitti:

Ero ei todellakaan ole lasten kannalta parasta kuin harvoissa tapauksissa.

Riippuu aika paljon siitä, kysytäänkö asiaa lapsilta heti eron jälkeen vai esim kymmenen vuoden päästä. Eivät lapset yleensä halua, että vanhemmat eroavat, varsinkaan jos eivät ymmärrä miksi se tapahtuu. Mutta myöhemmin lapset eivät välttämättä enää toivoisikaan, että vanhemmat eivät olisi eronneet, koska se tarkoittaisi samalla sitä että oma elämä olisi ollut ihan erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös ihmetellyt kun aina puhutaan siitä, että ero on lasten kannalta katsottuna paras ratkaisu. Suurin osa tuttujen eronneiden lapsista on siitä tavalla tai toisella kärsinyt. Pahimmat on olleet ihan itsetuhoisia, lievemmät tapaukset esim. yökastelua. Ja näistä on ne vanhemmat ihan itse kertoneet. Samat vanhemmat, jotka kuitenkin ovat sitä mieltä, että ero oli lasten kannalta paras ratkaisu. Tosiasiassa aloittivat sivusuhteen, jonka seurauksena ero tuli. Mutta hei, voihan sitä asiat selitellä itselleen parhain päin.

Puhutaanko aina noin?

Jos vanhempien suhde toimii, niin miksi ihmeessä? Tai jos suhteessa on ongelma, miski ihmeessä?

Itse olen sillä kannalla, että jos parisuhde on riitaisa, ja jatkuvasti toistuvia riitoja ratkotaan huutamalla, raivoamalla ja mahdollisesti tavaraa särkemällä, tai jopa väkivalloin ero on paras ratkaisu. Sen sijaan jos vanhemmat pystyvät ongelmat jotenkin keskinäisesti sopimaan, yhdessäolo voi olla parempi ratkaisu.

Jos lähtökohtaisesti ajattelee eron olevan parisuhdeongelmiin ratkaisu, on parempi, ettei hanki lapsia.

No semmosta se eronneen elämä on. Mutta pikkuhiljaa se siitä lähtee ja todennäköisesti paranee. Mikäli mies oli periaatteessa ihan hyvä, niin ehkä ero ei ollu paras ratkaisu? Ei siinä, itsekin erosin ja neljä vuotta olen nyt yksin lasten kanssa elänyt, käyvät isällään toki. Alkuun oli ihan kamalaa kamalassa -70-luvun asunnossa, köyhänä ja epäonnistuneena. Nykyään menee jo ihan mukavasti, on uudehko omistusasunto, vakkarityö ja rahaakin riittävästi. Myös miesystävä ollut jo yli 3 vuotta, mutta uusperheilyyn en lähde eli eri osoitteissa ollaan. Ei se ero aina ole maailmanloppu, vaikka alkuun siltä tuntuu. Mullekin monet sanoibat, että lapset kärsivät meidän kamalista väleistä ja jatkuvasta tappelusta. Mutta kyllä ne siitä erosta varmasti kärsivät eniten. Toki oma pää ei olis kestänyt sitä parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos lapset ja kissa muuttasivat takaisin isän luokse?[/quote

Ex ei aikoinaan halunnut kissaa, sanoi  vievänsä piikille ellen ota mukaan.  Ulkotarha tuli siis kaupanpäällisenä, ei exä olisi semmoista ostanut yhdelle "kus selle karvaper seelle".  Ap

Pidä kissa ja palauta lapset.

Parvekkeen voi verkottaa tai lasittaa.  Tykkäätte kaikki.

Parvekkeen voi verkottaa että kissa voi haistella ilmaa.