Onkohan paljonkiin tällaisia idioottimiehiä?

Testausta puolin ja toisin.



Jospa tämä mies olisi nyt fiksu ilman aine ym. riippuvuuksia. Sinun, jos jonkun se pitäisi huomata jo seurusteluvaiheessa. Usko minua sen huomaa, vaikka väität muuta.

Miten voit pitää idioottina miestä, joka selvästi suhtautuu seurusteluunne vakavasti ja miettii, oletko sinä halukas ja kykenevä sitoutumaan?! Fiksu nainen ymmärtäisi olla tästä imarreltu.



Aika tervettä mieheltä pohtia suhdettanne noin vakavasti. Hän taitaa tosissaan välittää sinusta ja on huolissaan, tulisiko suhteenne kestämään. Hölmöä sinulta kutsua ajattelevaa ja jopa keskustelun aloittavaa miestä idiootiksi etenkin kun ottaa huomioon aikaisemmat miehesi...

että oletko miettinyt miksi aiemmat miessuhteesi ovat olleet tuollaisia.

Esimerkki: Isäni oli alkoholisti ja ennen nykyistä miestäni olleet kaksi vakavaa, pitkää suhdettani oli alkoholistimiehiin. Heissähän oli jotakin "tuttua". Minusta oli turvallisempaa sitoutua mieheen, joka on sitoutuneempi johonkin muuhun (viinaan) kuin minuun. Koska eihän siitä suhteesta mitään tulisi, koska eihän minusta ole mihinkään jne. Sain myös makean marttyyrin kruunun itselleni kun kestin noita juoppoja miehiä. Monen, aika raskaan mutkan kautta aloin arvostaa itseäni ja tuo vaihe elämästäni jäi taakse.

MINÄ EN NYT SYYLLISTÄ SINUA, ap! Nämä ovat tosi monimutkaisia asioita, nämä tunneasiat. Asettamalla tuon kysymyksen nyk. miehesi on minusta oivaltava ja kaikkea muuta kuin idiootti.

josta en pitänyt. Se siis tuli todella syyttävästi ja äänensävyllä, ettei hän usko minun olevan kykenevä sitoutumaan.



Aiemmista suhteista sen verran, että ne tosiaan johtunevat lapsuudestani, isä alkoholisti ja väkivaltainen kännissä. Tätä olen miettinyt siis itsekin ja tämä mies siis muuten kyllä on täysin erilainen kun aikaisemmat mieheni ja toisaalta ymmärrän hänen epäilynsä, mutta tapa esittää se oli tökerö.



ap

Ajattele toisinpäin. Jos miehesi olisi esittänyt sisällöltään tökerön kysymyksen, mutta sinua miellyttävällä tavalla, olisko se ollut pahempi/ parempi, olisiko jäänyt vaivaamaan?

Me nyt yksinkertaisesti elämme maassa, jossa puhuminen/ kuunteleminen ei ole arvossaan, asioita töksäytetään, etsitään piilomerkityksiä ... (kts. tämä palsta!)

Tunnet miehesi, olet päässyt aiempien asioiden yli. Voisitko päästä senkin yli miten mies esittää asiansa ja keskittyä asiaan? Tietenkin sinun pitää ilmaista hänelle, että hänen tapansa puhua ei miellytä sinua, mutta sisältö on kai tärkein?

Kaikkea hyvää!



4

Taisin antaa tälle hiukan liian isot mittasuhteet... Uskon pääseväni sen yli, että tapa esittää asia oli tökerö ja aion kertoa miehelle, etten pitänyt siitä tavasta, jolla sen esitti, mutta sisältö oli kuitenkin asiallinen ja osoittaa kyllä sitäkin, että mies on oikeasti vakavissaan. Kiitos, kun avasit silmäni ja näin tämän asian näinkin päin :-)



ap

tai kuten mnun äitini sanoi "katos kun minua lyö mies vain yhden kerran"

Kaikkea hyvää teille molemmille. Mulle tuli pohdiskeluistasi hyvä mieli, on niin tuttua. Nää on vaikeita asioita, mutta jos löytää oikean miehen, kannattaa kyllä nähdä vaivaa. :)



4/6

Useinhan nämä juuri suhteen alussa ilmenneet varoitusmerkit osoittautuvat sitten myöhemmin oikeiksi ja kaduttaa kun ei niihin kiinnittänyt sen enempää huomiota, rakkaushan on sokea. Sitäpaitsi monilla suomalaisilla miehillähän on se tapa edetä suhdeasioissa, että ne todella tärkeät epäkohdat pidetään piilossa siihen asti kunnes ovat varmoja että suhde on pysyvällä pohjalla.

kun et edes tiedä mistä asiasta oli kyse, miten olisi esim perheväkivalta?

on sitoutumista naisen puolelta, kun eivät edes mitään ihannemiehiä olleet, kyllä se on idioottimies kun tuollaista alkaa syyttelemään ja jos vielä sitten tiesi millaista olet kokenut.

toisille naisille kelpaavat vain rentut, sitähän ne joskus valittavat, että tavallisille, kunnollisille miehille ei ole ottajia. Näin ollen on epävarma uskaltaako sitoutua. Toisena tuli mieleen, että suhteessa väkivalta alkaa usein verbaalisesti, kun tällaiseen viittaavaa käyttäytymistä alkaa suhteessa ilmaantua, kannattaa olla varovainen ja pitää silmänsä auki, ei sikaa säkissä. Itse olen omissa suhteissa huomannut että kun olen joskus kertonut senhetkiselle poikaystävälleni entisessä suhteessa kokemastani vääryydestä, mies onkin saattanut ottaa kantaa entisen poikaystäväni puolesta, niillä on joku ihmeen veljeskunta joka pitää yhtä vaikka olisivatkin väärässä.

Itse olen omissa suhteissa huomannut että kun olen joskus kertonut senhetkiselle poikaystävälleni entisessä suhteessa kokemastani vääryydestä, mies onkin saattanut ottaa kantaa entisen poikaystäväni puolesta, niillä on joku ihmeen veljeskunta joka pitää yhtä vaikka olisivatkin väärässä.

Nainenhan ei tietenkään ole koskaan väärässä.

Sinänsä on vaikea keksiä tympeämpää puheenaikhetta kuin exien huonot puolet . Traumaattisista kokeumuksista pitää tietysti puhua ja päästä yli, mutta jatkuva mouruaminen siitä, miten kurjasti on tullut kohdelluksi on rasittavaa. EHkä vielä huonompi aihe on exän loistavat taidot ja muu erinomaisuus.

sanoa asia oli tökerö ja tästä en pitänyt. Ei ollut kyse varsinaisesti siitä kysymyksestä. Ja asia on jo selvitetty. Keskustelin miehen kanssa ja hän ymmärsi, että olen vakavissani (tarkoittaa että olen löytänyt syyt miksi ollut alkoholistimiehiä ym) ja että kykenen sitoutumaan. Kerroin myös, että hänen tapansa esittää asia oli tökerö ja hän lupasi yrittää parantaa tapansa.

Ja minun pisin suhde kesti 5,5v, mutta toki se on lyhyt verrattuna miehen suhteeseen. Tiedän myös, että minusta on elämään sitä tylsää arkeakin (onko se pakko sellaiseksi päästää?), lapsia meille tuskin tulee (en voi tulla raskaaksi, kohtu poistettu). Adoptio ois yks vaihtoehto, mutta sekin kestää kauan enkä tiedä hyväksyttäiskö meitä edes.

Ja vielä selvennykseks, olen seurustellut kahden alkoholistin kanssa. Toisella ei seurustelun alkaessa tätä ongelmaa ei ollut, ajan kanssa alkoi viihtyä enemmän baarissa, lopulta myönsi, että alkoholi on hälle ongelma ja hakeutui hoitoon. Myöhemmin sortui taas ja sillä kertaa alkoholi oli tärkeämpi. Toinen kertoi olevansa alkoholisti, pysyi pitkään kuivilla kunnes vaikeuksien kohdatessa korkkas pullon. Tuon kerran sai anteeksi, mutta ratkesi uusiks juomaan ja se oli siinä. Tämän lisäksi ollut yksi väkivaltainen mies. Väkivalta jatkui lievänä, kunnes yks riita vei minut sairaalaan ja se suhde päättyi siihen. Ja yks mies oli muuten mitä ihanin, kunnes eräänä iltana löysin hänet toisen kanssa sängystä ja myöhemmin selvisi, ettei ollut eka kerta.

Voisitko 13 kun niin kaikkitietävä olet niin kertoa, mitä noissa suhteissa olisin voinut tehdä toisin? Väkivaltaisen miehen olisin voinut jättää aiemmin, mutta entäs muut? Oletko sitä mieltä, et jos mies on alkoholisti niin ei kannata yrittääkään seurustelua?

ap

Eikä ole puolustelleet toisiaan. TOSIN jos on kovin vihainen ja katkera niin kivahan se on jos toinen uskaltaa ääneen sanoa että saattaa olla hiukan eri kulmasta nähtynä toisinkin?

Minusta on ihan hyväksyttävää että jos vanha suhde loppuu ja uusi alkaa niin ne tunteet on ristiriitasia tovin ja niistä on hyvä puhua. Ei ehkä niin että pelkää sun olevan ap hunsvotti mutta toisella saattaa olla pettymys tuoreena ja perheellisenä minä ainakin haluaisin kumppanin olevan tosissaan suhteessa. Mitään loukkaavaa siinä ei ole että keskustellaan asiasta aikuisina eikä vedetä teininaamaria päälle ja oteta asennetta että jaa mussa vika?

Tavallaan on jos ei sulla ole ollut kuin alle 5 vuoden suhteita.. Se taas pienentää "syyllistä" jos kumppani aina se k-pää (hakkaa tai alkoholisti) mutta jännä ettei sinulla ole muullaisia suhteita. Sekin on "tavikselle" kynnyskysymys: onko sinusta elämään tylsää arkea pesten pyykkiä ja kuunnellen lapsien huutoa ja kun ne hiljenee ja muuttaa kotoa niin pitäisi katsella niidenkin kersoja (Lue: tällä saitilla on monesti puhuttu siitä miten isovanhemmat on kasvatusvastuussa myös heihin, tarttee osallistua).

Kyllä minustakin kuulostaa että mies on vakavissaan suhteen kanssa. Sinusta ei voi niin sano jos kerran tällänen keskustelu jo yksinään miehen kanssa saa uskosi suhteeseen horjumaan! Todella outo ajatusjuoksu sinulla on.

Eikä se ollut edes mitään TÖKSÄYTTELYÄ! Mies on huolissaan ja ihan syystä jokasen suhteen alussa ollaan. Varsinkin jos toinen vaihtaa ukkoa usein, ei niitä alkoholisteja kannata ottaa suhteeseen: onko se mies alkoholisoitunut vasta 3-4 vuotta seurusteltuanne vai miksi et laita suhdetta aikasemmin pisteeseen?

Eikä ole puolustelleet toisiaan. TOSIN jos on kovin vihainen ja katkera niin kivahan se on jos toinen uskaltaa ääneen sanoa että saattaa olla hiukan eri kulmasta nähtynä toisinkin?



Minusta on ihan hyväksyttävää että jos vanha suhde loppuu ja uusi alkaa niin ne tunteet on ristiriitasia tovin ja niistä on hyvä puhua. Ei ehkä niin että pelkää sun olevan ap hunsvotti mutta toisella saattaa olla pettymys tuoreena ja perheellisenä minä ainakin haluaisin kumppanin olevan tosissaan suhteessa. Mitään loukkaavaa siinä ei ole että keskustellaan asiasta aikuisina eikä vedetä teininaamaria päälle ja oteta asennetta että jaa mussa vika?

Tavallaan on jos ei sulla ole ollut kuin alle 5 vuoden suhteita.. Se taas pienentää "syyllistä" jos kumppani aina se k-pää (hakkaa tai alkoholisti) mutta jännä ettei sinulla ole muullaisia suhteita. Sekin on "tavikselle" kynnyskysymys: onko sinusta elämään tylsää arkea pesten pyykkiä ja kuunnellen lapsien huutoa ja kun ne hiljenee ja muuttaa kotoa niin pitäisi katsella niidenkin kersoja (Lue: tällä saitilla on monesti puhuttu siitä miten isovanhemmat on kasvatusvastuussa myös heihin, tarttee osallistua).



Kyllä minustakin kuulostaa että mies on vakavissaan suhteen kanssa. Sinusta ei voi niin sano jos kerran tällänen keskustelu jo yksinään miehen kanssa saa uskosi suhteeseen horjumaan! Todella outo ajatusjuoksu sinulla on.



Eikä se ollut edes mitään TÖKSÄYTTELYÄ! Mies on huolissaan ja ihan syystä jokasen suhteen alussa ollaan. Varsinkin jos toinen vaihtaa ukkoa usein, ei niitä alkoholisteja kannata ottaa suhteeseen: onko se mies alkoholisoitunut vasta 3-4 vuotta seurusteltuanne vai miksi et laita suhdetta aikasemmin pisteeseen?

siellä notkuu just näitä luusereita.

sellaiseen helppoheikkiin. Jos mies on tosi supliikki ja aivan täydellinen aluksi, niin kannattaa katsoa tarkkaan!

miehen kysymyksessä, siis miksi pitäisi olla sitoutunut keneenkään noista luusereista. Kyllä mulla ainakin itsetunnon säilymisen kannalta olisi parasta lähteä silloin kun alkaa tuntea olevansa miehen hyväksikäytön kohde.

Sitä varten on terapeutit ja jotkut ystävätkin saattavat jaksaa kuunnella. Uutta suhdetta on turha rasittaa marinalla siitä, mikä meni aikaisemmin pieleen.



Toisekseen nämä vanhat jutut kyllä palaavat sitten viimeistään riitojen aikana kummittelemaan. Vielä ei ole tullut vastaan kumppania, joka ei olisi tällaista tietoa käyttänyt hyväkseen.



Menneet on menneitä. Antakaa niiden olla.

Munkin mies epäili kykenenkö olemaan uskollinen avioliitossa kun minulla oli ollut häntä ennen vain muutama petikaveri. Kuvitteli, että kokeilunhalussani lähden kaupungille irtosuhteita hakemaan, varmaankin. Nooh, tähän asti on ihan hyvin onnistunut tuo uskollisuus. Mutta pöljiä ovat miehet joskus kyllä.