Opin vasta yli 30v että kannattaa mielistellä, onnitella (lapsista, häistä ja taloista yms) ja olla mahdollisimman neutraali muuten niin saa olla rauhassa

Normaalit käytöstavat eivät ole mielistelyä. Paljon onnea, otan osaa, onnea uuteen kotiin tai hyvää joulua eivät ole mitenkään poissa sinulta, vaan ihan tavallista ja normaalia ihmisten välistä vuorovaikutusta. 

Mieheni tuttavat olivat hankkineet uuden talon. Saatiin hyvin sitkeästi ihan jatkuvasti kutsuja sinne, kaikenlaisten tekoverukkeiden varjolla myös (hei mulla olisi ylimääräisenä tämmöstä tiedän että te käytätte tuutteko hakemaan). Hirveän raskaita ihmisiä, pölisevät kuin papupata kaikesta omasta elämästään ja mieluiten välttelen heitä niin pitkälle kun pystyy. Lopulta oli vaan pakko mennä. Emäntä ja isäntä hölisi lähes orgastisesti pihasta, kaivosta, lämmityksestä täysin poukkoillen, päällekkäin, huitoen ja sohien jne jne ja oltiin kaikki sen jäljiltä kuin vierailun sijaan olisi ollut 4 tuntia ryhmäseksiä. 

Sitten se loppui. He olivat saaneet tyydytyksensä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole valehtelu a että sanoo paljon onnea. Innoissaan ei tarvi olla.

Oletko Asperger? Tai ei muuten noi muiden huomioimiset ja empaattisuus suju?

No tätä juuri tarkoitin :D 

ap

Löysit siis käytöstavat. Onnittelut.

No kyllä tuossa on vika jo sinussa. Itsekään en ole kauhean innostunut puolituttujen häistä tai lapsista, en vaan ole kauhean myötäelävä ihminen, mutta kun onnittelen ja sanon muutaman positiivisen ja kannustavan sanan niin ei se ole valehtelua ja toiselle tulee huomattavan hyvä mieli. Ei tarvitse mielistellä kun etsii rehellisesti ne asian hyvät puolet ja kertoo toiselle.

Ja kyllä, toisten henkilökohtaisten valintojen suhteen pitää olla neutraali, olet käsittänyt asian oikein.

Hyvät käytöstavat ei ole koskaan pois muodista. Hyvä asenne ei myöskään ole. Kokeilisit niitä!

Opit siis kolmekymppisenä normaalit käytöstavat. Se on yllättävän yleistä, että kotona ei opeteta niitä, ei sanota kiitos, ei onnitella, ei huomioida toista, mutta hassua tässä on se, että itselle kuitenkin odotetaan kohteliasta käytöstä vastalahjaksi. 

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eräs sukulainen ei ole oppinut, vaikka ikää on yli 50. Lapset eivät osanneet kiittää lahjoista, eivät onnitella jne. vielä aikuisenakaan. Osittain kyse on myös älyämisen puutteesta sen suhteen miten maailmassa ollaan.

Olen vähän samanlainen. En itse kaipaa onnitteluja tai huomiota jostakin (miksi tarvitsisin toisten huomiota asiasta jonka olen saanut ja olen tyytyväinen eli siis olen saavuttanut _oman_ tavoitteeni. Miksi muiden pitäisi huomioida se?), mutta niin, on kohteliasta onnitella muita. Se vain kummeksuttaa miksi pitäisi olla niin ylitsevuotavainen aina. Ihan kuin onnittelut eivät kelpaisi ellei ole aivan haltioissaan itsekin onnittelijana. Ihmiset ovat vähän hassuja.

Huh, kuulostaapa ahdistavalta. Maailma tuntuu pyörivän oman napasi ympärillä, eikö?

Ei muiden häiden tai vauvojen tarvitse olla sinulle elämää suurempia juttuja, eivät ne ole muillekaan. Voit kuitenkin normaalien käytöstapojen mukaisesti onnitella.

"Ei kiinnosta, en sano mitään tai valehtelen, pyörikää erinomaisuudessanne." Sulla ei taida olla paljon ystäviä, arvaan.

No noinhan se on :D

Jotkut ihmiset ei siedä sitä että niiden kanssa ei olla tekemisissä. Sama tilanne miehen ystävän vaimon kanssa. Emme ole ystäviä, enkä halua hieroa erityistä tuttavuutta, mutta mitä voi tehdä jos ihminen ei ymmärrä? Nykyään teemme niin, että käymme 3 kertaa vuodessa ajatuksella, että sitten ei tarvitse ja saa olla taas hetken rauhassa. 

Jotkut ihmiset ei siedä sitä että niitä ei huomioida. Luulisi että oppii jossain vaiheessa elämää että se on kohtelias kiitos mutta ei kiitos syvemmälle tuttavuudelle.

Mutta millä sitten päden jos et ole kiinnostunut lettuni venymisestä ja liikakansoittamistaidoistani :(

Se ei ole valehtelua eikä mielistelyä. Se on käyttäytymistapoja, joilla ihmiset liimautuvat toisiinsa ja hyväksyvät erilaiset tyypit.

Vierailija kirjoitti:

Löysit siis käytöstavat. Onnittelut.

Miten diagnosoisit ihmisiä joilla on tarve diagnosoida muita matalalla koulutuksella, fyysisen ja henkisen väkivallan jälkeen, kun et onnittele heitä heidän porsimisestaan?

Vierailija kirjoitti:

Huh, kuulostaapa ahdistavalta. Maailma tuntuu pyörivän oman napasi ympärillä, eikö?

Ei muiden häiden tai vauvojen tarvitse olla sinulle elämää suurempia juttuja, eivät ne ole muillekaan. Voit kuitenkin normaalien käytöstapojen mukaisesti onnitella.

"Ei kiinnosta, en sano mitään tai valehtelen, pyörikää erinomaisuudessanne." Sulla ei taida olla paljon ystäviä, arvaan.

Itse asiassa aivan päinvastoin, pisin ystävyyssuhteeni on päiväkodista. Minulla on aina ollut ystäviä ja olen myös aina kokenut että useampi ihminen haluaisi viettää aikaa kanssani, kun itse olen kiinnostunut. 

Puhun tässä nyt sellaisista tilanteista, missä esimerkiksi aviomieheni naapuri lapsuudesta kertoo myöhemmin, että loukkaantui kun en onnitellut raskaudesta vaikka kertoi miehelleni. Sitten kuulen, että olen varmaan kateellinen. Itselleni tällaiset ihmiset ei vaan merkitse mitään, sori siitä. Mutta nykyään onnittelen sydämin ja pusuin niin saavat sen mitä haluavat :D

Mä kyllä onnittelen ja otan osaa suruun jne. Mutta en esim. jaksa osallistua jonkun vauvan ihasteluun (ne kun kaikki näyttää omaan silmään samanlaisilta vaaleanpunaisilta kurttupalloilta).

Ei ei ei näitä Asperger-kommentteja...noin viestin 7 kirjoittaja ja minulla on Asperger, eikä edes lievä, mutta jos itse haluaa niin oppii kyllä tuollaiset normaalit käytöstavat jotka ei edellytä keneltäkään kohtuuttomia ponnisteluja.

Neurotyypilliset eivät näe Asperger-ihmisen päähän, mutta ei se niin rajoittava ole. Käytöstapojen omaksunisessa voi kestää pidempään kyllä, mutta minä olen oppinut niin hyvin ettei kukaan meinaa uskoa että olen diagnosoitu Asperger-nainen.

Sitten on näitä ihmisiä jotka käyttävät Aspergeria tekosyynä sille, että saavat huutaa ja käyttäytyä miten haluavat kun on Asperger. Turhauttaa niin paljon. Ymmärrän että jos on impulssikontrollin kanssa huomattavia ongelmia niin se voi vaikeuttaa elämää ja vuorovaikutusta mutta siinäkin voi kehittyä jos ei ole aivan ääripään kärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän samanlainen. En itse kaipaa onnitteluja tai huomiota jostakin (miksi tarvitsisin toisten huomiota asiasta jonka olen saanut ja olen tyytyväinen eli siis olen saavuttanut _oman_ tavoitteeni. Miksi muiden pitäisi huomioida se?), mutta niin, on kohteliasta onnitella muita. Se vain kummeksuttaa miksi pitäisi olla niin ylitsevuotavainen aina. Ihan kuin onnittelut eivät kelpaisi ellei ole aivan haltioissaan itsekin onnittelijana. Ihmiset ovat vähän hassuja.

Samaa mieltä. En itse kaipaan mitään onnitteluja muilta, asiat ovat hyviä tai positiivisia minulle riippumatta siitä, saanko ulkopuolisilta vahvistusta. Monet käytöstavat ovat aika outoja.

Ja kyllä, olen muutenkin asperger-piirteinen. Mutta kyllä silti ennen aikuisuutta olen huomannut, että kannattaa vähän teeskennellä. Mutta aina ei oikein tiedä, mistä kaikista asioista odotetaan onnittelua ja innostusta. Oli iso moka toivottaa venäläiselle onnea raskaudesta ja saksalaiselle toivottaa hyvää syntymäpäivää ensi viikolla. Molemmat aiheuttavat kuulemma huonoa onnea.

Ei kai sitä onnittelemista tarvitse niin niin perinpohjin analysoida. Eikä näytellä mitään ylitsevuotavaa, Voi onnitella ja kysyä, miten teillä menee ja mitä teille muuten kuuluu.

Ap:n asenne kertoi hänen perusnegatiivisuudestaan. Kyllä yleensä jotain positiivistakin on asioissa nähtävissä, jos ei ole päättänyt, että ”porsiminen” tuhoaa planeetan.

Ja jollei joku itse aio ”porsia”, niin väliäkös sitten jos maailma liikakansoittuu ja ihmislaji tuhoaa elämisensä edelleåytykset...

Vierailija kirjoitti:

Joo asperger. Sano kaikille diagnoosi niin be ymmärrärtää paremmin että ei sua kiinnosta paskan vettä kuin omat kiinnostuksen kohteet ja että kaivelet mieluummin keskittyneesti omaa napaa

Olen samankaltainen kuin ap, ja sikäli osut väärään, että ei mua tuon tyyppiset asiat itsenikään kohdalla kiinnosta. Esimerkiksi menin kihloihin, mikä tietysti oli onnellinen asia. Sitten kun pari puolituttua siitä kuuli, reaktio oli:"Voi apua, etkä oo mitään kertonut! Miljoonasti onnea! Aivan ihanaa".

Tuo oli noloa ja kiusaannuttavaa. Paras ystäväni sanoi kuivasti "onnea" ja siirryttiin sitten puhumaan molempia kiinnostavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Normaalit käytöstavat eivät ole mielistelyä. Paljon onnea, otan osaa, onnea uuteen kotiin tai hyvää joulua eivät ole mitenkään poissa sinulta, vaan ihan tavallista ja normaalia ihmisten välistä vuorovaikutusta. 

No nimenomaan. Melko usein törmää tällaiseen ajattelutapaan, että normaali kohteliaisuus, toisen huomioiminen ja sosiaaliset taidot muutenkin ovat turhaa mielistelyä, esittämistä ja teatteria. Siis muuallakin kuin täällä av:lla. Aika ankeaksi menisi maailma, jos kukaan ei koskaan esimerkiksi onnittelisi ketään. Ei tarvitse ihkuttaa tai leikkiä kiinnostuneempaa kuin on mutta aikuiseksi kasvanut ihminen ymmärtää hyvien vuorovaikutustaitojen merkityksen.