Varma vinkki asiantuntijoille Ensitreffit Alttarilla - parinvalintaan

Milloin uudet parit julkaistaan.

Voitaisiin vetää vitsikausi , jossa olisi todella naisen mieltymyksien vastaisia miehiä ja katsottaisiin reaktio :D 

Voisi laittaa kaksi perusheteroa samaa sukupuolta olevaa yhteen. Saisi hyvää matskua televisioon.

Itse jopa kyseltiin ensimmäiselle kaudelle mukaan, kun miehiä lienee tämmöiseen vähemmän. Mutta kun olen näitä kausia nyt seuraillut, niin eipä ole ollut ohjelmassa yhtään naista, jotka olisivat sen kummemmin kiinnostaneet. En muista enää tarkaksi kautta, mutta brunetti joka sai lapsen miehensä kanssa ja sitten erosivat (lööppien mukaan), oli ainoa vähän sinne päin mutta hänkin alkoi olla makuuni jo vähän turhan iäkäs. Olen vähän kai nirso, kun kaiken pitäisi olla kohdallaan kunnon kiinnostukseen.

Ei siis tule kuitenkaan enää harkittuakaan koko ohjelmaa, koska voi olla lähes satavarma että alttarilla odottaa vain pettymys ja siinä sitten nolailla itseä koko kansan edessä. Ohjelma on sinänsä hyvä ja mielenkiintoinen. Ensimmäisen kauden nuoripari taitaa olla ainoa joka on vielä yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiin vetää vitsikausi , jossa olisi todella naisen mieltymyksien vastaisia miehiä ja katsottaisiin reaktio :D 

Onhan tässä nytkin ollut aiemmilla kausilla useita pareja, joista on jäänyt miettimään, että millä perusteella asiantuntijat ovat laittaneet heidät yhteen. Aivan kuin tarkoituksella oltaisiin laitettu mahdollisimman vastakkaiset ja ei-omantyyppiset persoonat pariksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitaisiin vetää vitsikausi , jossa olisi todella naisen mieltymyksien vastaisia miehiä ja katsottaisiin reaktio :D 

Onhan tässä nytkin ollut aiemmilla kausilla useita pareja, joista on jäänyt miettimään, että millä perusteella asiantuntijat ovat laittaneet heidät yhteen. Aivan kuin tarkoituksella oltaisiin laitettu mahdollisimman vastakkaiset ja ei-omantyyppiset persoonat pariksi.

Ja Kanala keittiöfilosofoi ”ehkä nämä eroavaisuudet muodostuvatkin juuri pariskunnan vahvuudeksi.”

Kari, yksi juttu, kuuntele tarkkaan: ei muodostu.

Samaa mieltä aloituksen kanssa. Jos miehen mielipide heti ensimmäiseksi on, että "en kyllä tämän tapaisiin naisiin kiinnittäisi mitään huomiota arkielämässä" niin ulkonäölliset tasot ei kovin hyvin ole kohdanneet.

Eikä oikein muukaan Tuomaksen ja Emman tapauksessa.

En ajattele noin. Ulkonäkö on tärkeä, mutta ei sitä voi liikaa yrittää valvoa, eikä tuntemattomat löydä varmasti koskaan täsmälleen minulle mieleistä oikean näköistä, kokoista ja ikäistä tyyppiä. Sitä paitsi miellyttävän näköisissäkin voi olla jotain sellaista, mikä ei sitten omaa silmää miellytäkään. Olisihan se kiva juttu, jos valitsijoilla olisi tosi paljon vaihtoehtoja ja he pystyisivät kaikkia miettimään ja yhteen sovittamaan, mutta kun ei ole. Ja sitten kun on vielä se toinenkin osapuoli, eli hänen ajatuksensa. Se tekee yhteen sovittamisesta entistäkin hankalampaa. Toisaalta jos toinen on oikeasti mukava ja yhteisiä asioita löytyy, niin ulkonäköasia jää vähemmälle huomiolle.

Itse asiassa hyvin harva ihminen miellyttää minua ensinäkemällä ulkonäöllisesti ja saa olon, että tuon kanssa voisi kokeilla. Ja kun tyypit avaavat suunsa ja kertovat itsestään, niin suurin osa putoaa pelistä saman tien enempiä miettimättä. Sama varmasti olisi myös heillä minun kanssani, se nyt on päivän selvää.

Itse olen kuitenkin parini löytänyt ja olemme olleet yhdessä kauan.

Ei ne miehetkään kyllä mitään adoniksia ole olleet. Pullukoita kaljuuntuvia normaaleja suomimiehiä.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele noin. Ulkonäkö on tärkeä, mutta ei sitä voi liikaa yrittää valvoa, eikä tuntemattomat löydä varmasti koskaan täsmälleen minulle mieleistä oikean näköistä, kokoista ja ikäistä tyyppiä. Sitä paitsi miellyttävän näköisissäkin voi olla jotain sellaista, mikä ei sitten omaa silmää miellytäkään. Olisihan se kiva juttu, jos valitsijoilla olisi tosi paljon vaihtoehtoja ja he pystyisivät kaikkia miettimään ja yhteen sovittamaan, mutta kun ei ole. Ja sitten kun on vielä se toinenkin osapuoli, eli hänen ajatuksensa. Se tekee yhteen sovittamisesta entistäkin hankalampaa. Toisaalta jos toinen on oikeasti mukava ja yhteisiä asioita löytyy, niin ulkonäköasia jää vähemmälle huomiolle.

Itse asiassa hyvin harva ihminen miellyttää minua ensinäkemällä ulkonäöllisesti ja saa olon, että tuon kanssa voisi kokeilla. Ja kun tyypit avaavat suunsa ja kertovat itsestään, niin suurin osa putoaa pelistä saman tien enempiä miettimättä. Sama varmasti olisi myös heillä minun kanssani, se nyt on päivän selvää.

Itse olen kuitenkin parini löytänyt ja olemme olleet yhdessä kauan.

Minäkin olen ihastunut elämäni aikana ehkä viisi kertaa, jos sitäkään. Olen nelikymppinen nainen. En usko että meidänlaisten kannattaa tuollaiseen mennä mukaan. On olemassa tietty ihmisryhmä jotka ihastuvat paljon helpommin. Niitä ihmisiä, jotka eron tullessa löytävät heti uuden ja ovat umpirakastuneita. Sellaiset sopii noihin ohjelmiin paremmin.

Ap:n kanssa samoilla linjoilla, mutta ehkä hieman lievemmin. Ulkonäön roolia voisi painottaa pari pykälää enemmän, mutta ei nyt sentään tehdä siitä kaikista tärkeintä.

Nyt aloituksen jutustakin tulee vaikutelma, että asiantuntijat pohtivat silmät päästään, mikä meni esim. viime kaudella pieleen ja hakevat syitä ihmisten persoonista jne. Liian kaukaa hakevat.

Toisaalta lehteen eivät varmasti ikinä ilkeäisi kertoa, että ulkonäöllisestikään ei nyt sitten ihan onnistuttu saamaan riittävän miellyttäviä pareja toisilleen. Sellaista kiertelyähän se on osallistujillakin tämän aiheen tiimoilta, mitä kameroille viitsivät puhua.

Siis näkeekö noi tulevan puolisonsa kuvan? Eihän siinä sit ole mitään jännitystä! Ulkonäköhän se herättää kiinnostuksen, ja sitten tutustutaan siihen ihmiseen muuten. Näin ainakin pariuduttiin 1980-luvulla...

T: juuri 26v. hääpäiväänsä juhlinut

Ulkonäkö on hyvässä suhteessa sivuseikka, kunhan se ei varsinaisesti ällötä. Mutta ne muut asiat. Itse en voisi kuvitellakaan meneväni tuollaiseen ohjelmaan, koska en ihastuisi tavikseen. En voisi kuvitella parisuhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa arvot eivät natsaisi juuri oikealla tavalla, joka ei olisi älynsä puolesta riittävän haastava, ja persoonana juuri oikealla tavalla nörtähtävä. Ja erityisesti, juuri minuun ihastunut. Ei siis mitenkään yleisesti puolisoa vailla. Minä haluan miehen, joka on ainoa oikea minulle, ja minä hänelle. Onneksi hän löytyi jo kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Itse jopa kyseltiin ensimmäiselle kaudelle mukaan, kun miehiä lienee tämmöiseen vähemmän. Mutta kun olen näitä kausia nyt seuraillut, niin eipä ole ollut ohjelmassa yhtään naista, jotka olisivat sen kummemmin kiinnostaneet. En muista enää tarkaksi kautta, mutta brunetti joka sai lapsen miehensä kanssa ja sitten erosivat (lööppien mukaan), oli ainoa vähän sinne päin mutta hänkin alkoi olla makuuni jo vähän turhan iäkäs. Olen vähän kai nirso, kun kaiken pitäisi olla kohdallaan kunnon kiinnostukseen.

Ei siis tule kuitenkaan enää harkittuakaan koko ohjelmaa, koska voi olla lähes satavarma että alttarilla odottaa vain pettymys ja siinä sitten nolailla itseä koko kansan edessä. Ohjelma on sinänsä hyvä ja mielenkiintoinen. Ensimmäisen kauden nuoripari taitaa olla ainoa joka on vielä yhdessä?

Arvaan, olet edelleen yksin?

Mutta joo, parempi ettet mene. Sinä et sovellu tuohon ohjelmaan, jossa pitää heittäytyä ja uskoa, että hyvä tästä tulee.

Ps. Pareja on kyllä yhdessä enemmän kuin "ensimmäisen kauden nuoripari".

Vierailija kirjoitti:

Siis näkeekö noi tulevan puolisonsa kuvan? Eihän siinä sit ole mitään jännitystä! Ulkonäköhän se herättää kiinnostuksen, ja sitten tutustutaan siihen ihmiseen muuten. Näin ainakin pariuduttiin 1980-luvulla...

T: juuri 26v. hääpäiväänsä juhlinut

No sehän se vielä puuttuisi, että Kari Kanala pääsisi valitsemaan itselle puolison ilman minkäänlaista ennakkoarviointia ulkonäön suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö on hyvässä suhteessa sivuseikka, kunhan se ei varsinaisesti ällötä. Mutta ne muut asiat. Itse en voisi kuvitellakaan meneväni tuollaiseen ohjelmaan, koska en ihastuisi tavikseen. En voisi kuvitella parisuhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa arvot eivät natsaisi juuri oikealla tavalla, joka ei olisi älynsä puolesta riittävän haastava, ja persoonana juuri oikealla tavalla nörtähtävä. Ja erityisesti, juuri minuun ihastunut. Ei siis mitenkään yleisesti puolisoa vailla. Minä haluan miehen, joka on ainoa oikea minulle, ja minä hänelle. Onneksi hän löytyi jo kauan sitten.

Niinpä. Tämän koko ohjelman teema on vähän sellainen luovuttaminen. ”Kun ei tässä maailmassa ole ketään johon oikeasti rakastuisin, niin otetaan joku random ja väännetään väkisin”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele noin. Ulkonäkö on tärkeä, mutta ei sitä voi liikaa yrittää valvoa, eikä tuntemattomat löydä varmasti koskaan täsmälleen minulle mieleistä oikean näköistä, kokoista ja ikäistä tyyppiä. Sitä paitsi miellyttävän näköisissäkin voi olla jotain sellaista, mikä ei sitten omaa silmää miellytäkään. Olisihan se kiva juttu, jos valitsijoilla olisi tosi paljon vaihtoehtoja ja he pystyisivät kaikkia miettimään ja yhteen sovittamaan, mutta kun ei ole. Ja sitten kun on vielä se toinenkin osapuoli, eli hänen ajatuksensa. Se tekee yhteen sovittamisesta entistäkin hankalampaa. Toisaalta jos toinen on oikeasti mukava ja yhteisiä asioita löytyy, niin ulkonäköasia jää vähemmälle huomiolle.

Itse asiassa hyvin harva ihminen miellyttää minua ensinäkemällä ulkonäöllisesti ja saa olon, että tuon kanssa voisi kokeilla. Ja kun tyypit avaavat suunsa ja kertovat itsestään, niin suurin osa putoaa pelistä saman tien enempiä miettimättä. Sama varmasti olisi myös heillä minun kanssani, se nyt on päivän selvää.

Itse olen kuitenkin parini löytänyt ja olemme olleet yhdessä kauan.

Minäkin olen ihastunut elämäni aikana ehkä viisi kertaa, jos sitäkään. Olen nelikymppinen nainen. En usko että meidänlaisten kannattaa tuollaiseen mennä mukaan. On olemassa tietty ihmisryhmä jotka ihastuvat paljon helpommin. Niitä ihmisiä, jotka eron tullessa löytävät heti uuden ja ovat umpirakastuneita. Sellaiset sopii noihin ohjelmiin paremmin.

Näin juuri, eli ihastuin tosi harvoin jo nuorena ja olin ensimmäisessä kunnon parisuhteessa vasta 20 vuotiaana. En myöskään voisi edes ajatella, että lähtisin pusuttelemaan kunnolla täysin tuntematonta miestä samantien, vaan haluan tutustua ensin ja en ehkä kovin nopeasti sittenkään. Juu, en sopisi tuollaiseen ohjelmaan, sillä olisin se tylsimys, joka on varovainen, jarrutteleva ja harkitseva. Olisin kyllä kohtelias ja ystävällinen, mutta jos toinen ei tuntuisi hyvältä, niin en tiedä yrittäisinkö sen enempää, vai lähtisinkö kaverilinjalla vain.

Mukana pitäisi olla myös toisen kierroksen pareja, 40+ tai mieluimmin 50+ nii lapset jo pois kuvioista. Tuossa iässä tulee parisuhteen muodostamiselle ihan erilaiset kriteerit. Olisi kiinnostavampaa kuin nämä "pakko saada jostain perhe" ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajattele noin. Ulkonäkö on tärkeä, mutta ei sitä voi liikaa yrittää valvoa, eikä tuntemattomat löydä varmasti koskaan täsmälleen minulle mieleistä oikean näköistä, kokoista ja ikäistä tyyppiä. Sitä paitsi miellyttävän näköisissäkin voi olla jotain sellaista, mikä ei sitten omaa silmää miellytäkään. Olisihan se kiva juttu, jos valitsijoilla olisi tosi paljon vaihtoehtoja ja he pystyisivät kaikkia miettimään ja yhteen sovittamaan, mutta kun ei ole. Ja sitten kun on vielä se toinenkin osapuoli, eli hänen ajatuksensa. Se tekee yhteen sovittamisesta entistäkin hankalampaa. Toisaalta jos toinen on oikeasti mukava ja yhteisiä asioita löytyy, niin ulkonäköasia jää vähemmälle huomiolle.

Itse asiassa hyvin harva ihminen miellyttää minua ensinäkemällä ulkonäöllisesti ja saa olon, että tuon kanssa voisi kokeilla. Ja kun tyypit avaavat suunsa ja kertovat itsestään, niin suurin osa putoaa pelistä saman tien enempiä miettimättä. Sama varmasti olisi myös heillä minun kanssani, se nyt on päivän selvää.

Itse olen kuitenkin parini löytänyt ja olemme olleet yhdessä kauan.

Minäkin olen ihastunut elämäni aikana ehkä viisi kertaa, jos sitäkään. Olen nelikymppinen nainen. En usko että meidänlaisten kannattaa tuollaiseen mennä mukaan. On olemassa tietty ihmisryhmä jotka ihastuvat paljon helpommin. Niitä ihmisiä, jotka eron tullessa löytävät heti uuden ja ovat umpirakastuneita. Sellaiset sopii noihin ohjelmiin paremmin.

Näin juuri, eli ihastuin tosi harvoin jo nuorena ja olin ensimmäisessä kunnon parisuhteessa vasta 20 vuotiaana. En myöskään voisi edes ajatella, että lähtisin pusuttelemaan kunnolla täysin tuntematonta miestä samantien, vaan haluan tutustua ensin ja en ehkä kovin nopeasti sittenkään. Juu, en sopisi tuollaiseen ohjelmaan, sillä olisin se tylsimys, joka on varovainen, jarrutteleva ja harkitseva. Olisin kyllä kohtelias ja ystävällinen, mutta jos toinen ei tuntuisi hyvältä, niin en tiedä yrittäisinkö sen enempää, vai lähtisinkö kaverilinjalla vain.

Näin aikuisena vasta eronneena ja tällaisena samanlaisena on muuten hiukan ahdistavaa, kun tämä vaikuttaa olevan meininki nykyisessä deittimaailmassa, että ensimmäisillä treffeillä jo olisi jotain syljenvaihtoa. Hirveä kiire miehillä. Ei vain kiinnosta tuollainen. Ylipäätään parin päivän juttelu netissä tuntuu olevan liikaa vaadittu, vaan heti pitäisi juosta johonkin tapaamaan ja sitten kiinni toiseen. En varmaan löydä enää ketään. 😝

Ei normaaleissa suhteissa hypätä suoraan yhteiseen arkeen. On alkuihastus, treffejä, romantiikkaa ja jännitystä. Ja kiihkeää seksiä. Ilman näitä suhde ei ole mikään suhde.