Mikä on ollut elämäsi suurin järkytys?

Ainut poikani(45v) kuoli äkillisesti vuosi sitten.

Vauva palsta.

Syöpädiagnoosi 40-vuotiaana perusterveenä ihmisenä, se oli järkytys.

Että miehet ovat surkeita rakastajia. Ei hellyyttä, hyvänäpitoa, flirttailua. Taitavimmillaan teknisiä suorituksia, mutta jotenkin kuitenkin sielutonta. Se niistä romanttisista rakkauselokuvista ja -romaaneista.

Syntymättömän lapsen menetys. Pää ei kestänyt.

Että Trump yllytti sen kiihottamansa rupulaskin sinne kongrenssitalolle tappelemaan. Nyt niitä viruu vankiloissa pettyneinä aivopesuun. Se tuho, kuolemat, omaisten ja kansan tuska. Tuntui niin järkyttävälle ja vieläkin.

Vasta tulossa. Mutta se on se kerta, kun Kape Aihinen ei jossain kokkausohjelmassa teekään chevicheä. Miten mä kestän?

Isäni kuolema tapaturmaisesti yllättäen. Sekunneissa ihminen, joka juuri sanoi sinulle jotakin, onkin kuollut. Olin silloin 27v, nyt 45v.

Työpaikkakiusaaminen ja siitä seurannut "sekoaminen". Päätin eräänä päivänä vain pakata laukkuni kenellekään kertomatta ja muutin ulkomaille, en edes irtisanoutunut töistä, vaan suoraan sanoen lähdin hippulat vinkuen taakseni katsomatta.

Kaksi karvanaamaista alkkisetää tunki kieltä toistensa nieluun kadulla. Haisi pissalle ja helvetti miten rumia.

Pari tuntia sitten.

Puistatus...

Äitini menettäminen syövälle, kun odotin esikoistani. Hän olisi ollut maailman paras isoäiti ❤️

Ainiin, ja ikä 52v. Vastaaja nro 26

Huh, niitä on minulle siunaantunut. Lapsen kuolemakaan ei ehkä ollut niin kauhea järkytys kuin se, ettå paras ystäväni ja puolisoni lähentyivät tänä suruaikana niin kovin, että ovat nyt naimisissa.

Serkkuni ammuttiin kuoliaaksi nuorena, perheenjäsenen itsemurhayritys luoti pään läpi ja jäi eloon, perheenjäsenen syöpä, joka johti kuolemaan sairauden etenemisen näkeminen...en toivu näistä ikinä. Muutakin ikävää on tapahtunut lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ainut poikani(45v) kuoli äkillisesti vuosi sitten.

Miksi tätä on alapeukutettu.

TÖRKEETÄ

Pikkusiskon todella paha syöpä, oli lapsi sairastuessaan. Tai se, kun ensimmäinen poikaystävä jäi kiinni pettämisestä. Jälkimmäinen ei tosin tullut suurena yllätyksenä, sillä merkkejä oli ilmassa ollut jo pidemmän aikaa mutta hyväuskoisena halusin uskoa loppuun asti, että kuvittelen vain kaiken. Olen 26.

Raiskaus huumauksen jälkeen enemmän kuin yhden miehen toimesta ollessani 17-vuotias neitsyt, jolla oli ollut vain yksi haparoiva ihastus eikä varsinaista seksiä.

Muuttamalla vihan ja katkeruuden kiitollisuudeksi siitä, että jäin edes henkiin on auttanut. Yksinkertaisesti ainoa keino.

Vierailija kirjoitti:

Pikkusiskon todella paha syöpä, oli lapsi sairastuessaan. Tai se, kun ensimmäinen poikaystävä jäi kiinni pettämisestä. Jälkimmäinen ei tosin tullut suurena yllätyksenä, sillä merkkejä oli ilmassa ollut jo pidemmän aikaa mutta hyväuskoisena halusin uskoa loppuun asti, että kuvittelen vain kaiken. Olen 26.

Olisi tähän ehkä voinut vielä lisätä oman syömishäiriön mutta sekään ei tullut puskista. Tietysti se oli kova paikka, kun joutui lopulta kieltelystä huolimatta itselleen myöntämään, että minä todella olen sairas. Teininä kaveri sairastui ja silloin ajattelin, että ihan kamalaa, tuota kohtaloa en toivoisi kenellekään ja "enhän minä koskaan ainakaan!". Mutta eipä näitä asioita kukaan kohdalleen usko. Harmittaa, että niin monta hyvää vuotta ja mahdollisuutta on tuon takia mennyt ohi.

annu-80 kirjoitti:

Raiskaus huumauksen jälkeen enemmän kuin yhden miehen toimesta ollessani 17-vuotias neitsyt, jolla oli ollut vain yksi haparoiva ihastus eikä varsinaista seksiä.

Muuttamalla vihan ja katkeruuden kiitollisuudeksi siitä, että jäin edes henkiin on auttanut. Yksinkertaisesti ainoa keino.

Hyi, kamalaa. Oletko pystynyt enää elämään "normaalisti" tuon jälkeen, siis oletko kyennyt ylipäätään päästämään ihmisiä lähellesi, parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Kaksi karvanaamaista alkkisetää tunki kieltä toistensa nieluun kadulla. Haisi pissalle ja helvetti miten rumia.

Pari tuntia sitten.

Puistatus...

Sä olet päässyt aika helpolla sitten. Onneksi olkoon ja tsemppiä selvitä elämässä eteenpäin tämän suuren järkytyksen jälkeen.