Olenko kamala kun siskonlapset ovat mielestäni lähinnä ärsyttäviä kakaroita
Itselläni ei ole lapsia eikä tule, mutta sinänsä pidän lapsista kyllä. Tuntuu jotenkin sellaiselta että lähisuvun lapsista ”täytyisi” pitää, mutta kohdallani ei näin ole. Toinen on pikkuvanha ja toinen muuten vain ärsyttävä kiukuttelija.
Kommentit (23)
Olet vain kateellinen siskollesi :)
Muiden kakarat ovat useimpien mielestä ärsyttäviä kiusankappaleita. Biologisista syistä jokainen kiintyy omiinsa, mutta muiden pennuista on lähinnä riesaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain kateellinen siskollesi :)
Jaa, tässäpä erikoinen tulokulma asiaan, kateuskortti. Mistä olen mielestäsi kateellinen?
Vierailija kirjoitti:
Olet vain kateellinen siskollesi :)
Höpö höpö. Kymmenen vuoden sisällä nekin pennut tuolla huutelevat tupakka suussa hävyttömyyksiä, kolkkailevat vanhuksia ja varastelevat polkupyöriä.
En minäkään pidä siskoni pennuista. Ärsyttävän huomiohakuisia ja jälkeenjääneitä pallinaamoja, joiden joka risausta ylistetään.. Ainoastaan vanhimmasta pojasta pidän, muut outona, kun on mietteliäs ja rauhallinen.
Kaikki lapset eivät todellakaan ole kivoja. Aika usein syy löytyy sieltä vanhemmista, jotka sallivat pikkuvanhan tai maailmanomistaja -käytöksen. Koita kuitenkin sietää, joskus näistäkin pennuista saattaa kuoriutua ihan kelpo aikuisia.
Onko sun jotenkin pakko viettää usein näiden lasten kanssa aikaa, vai miksi sua huolettaa kun et heistä pidä? Meinaan muutaman kerran vuodessa nyt varmaan jaksaa vähän ärsyttävämpiäkin lapsia, vai?
Minulla on syyllisyys siitä kun puolison kanssa pidetään ihan kamalasti minun perheen lapsista, mutta miehen sisarusten lapset ovat aivan sietämättömiä (huonosti kasvatettuja adhd-mölisijöitä), vaikka eihän se ole lasten vika.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset eivät todellakaan ole kivoja. Aika usein syy löytyy sieltä vanhemmista, jotka sallivat pikkuvanhan tai maailmanomistaja -käytöksen. Koita kuitenkin sietää, joskus näistäkin pennuista saattaa kuoriutua ihan kelpo aikuisia.
Onko sun jotenkin pakko viettää usein näiden lasten kanssa aikaa, vai miksi sua huolettaa kun et heistä pidä? Meinaan muutaman kerran vuodessa nyt varmaan jaksaa vähän ärsyttävämpiäkin lapsia, vai?
Ei ole pakko viettää paljon aikaa, mutta ajattelin vaan, että onko erikoista kun ei ole syntynyt mitään kiintymyssuhdetta näihin lapsiin jotka ovat näin läheistä sukua kuitenkin.
Tarkemmin ajatellen niinhän ne ovatkin naapuruston kauhu.
Lapset eivät ole enää lapsia, eivätkä vanhukset vanhuksia. Kymmenvuotiaat meikkaavat ja näyttävät kovasti pornahtavilta. Tupakka maistuu ja viinaa vetävät jo kymmenvuotiaina. Suusta tulee kiroilua enemmän kuin muita sanoja. Nukkeleikit ovat vaihtuneet väkivaltapeleihin ja seksipalstoihin.
Vanhuksiakaan ei enää perinteisessä mielessä ole. Eihän nykyään saa vanhalta edes näyttää eikä myöntää olevansakaan. Plastiikkakirurgiaa kehiin vaan ja nuorisovaatteita. Ja sitten on keinorusketettu ryppyinen tatuoitu iho.
Vierailija kirjoitti:
Muiden kakarat ovat useimpien mielestä ärsyttäviä kiusankappaleita. Biologisista syistä jokainen kiintyy omiinsa, mutta muiden pennuista on lähinnä riesaa.
Juuri näin se vaan on. Olen kyllä kiintynyt myös hoitolapsiini.
Jokaisen mielestä ne omat lapset ovat maailman ihmeellisimmät ja älykkäimmät ja vaikka mitä, mutta muut katsovat realistisemmin...
Tästä syystä ärsytystä aiheuttavat vanhemmat, jotka kohtelevat omaa lastaan kuin kuninkaallista, jonka pitää päästä vessajonossa ohi jne... vaikka hyödyllisintä olisi opettaa lasta esim käymään vessassa jo ennen kuin on tulenpalava hätä. Aikuisen sitä pitää opettaa lasta tällaiseen, eikä vaatimaan erioikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä ärsytystä aiheuttavat vanhemmat, jotka kohtelevat omaa lastaan kuin kuninkaallista, jonka pitää päästä vessajonossa ohi jne...
Samoin nostattavat pahasti verenpainetta ne äidit, jotka joka paikassa älyttömän kovaan ääneen lässyttävät omalle lapselleen ikään kuin kaikkia muita ihmisiä kiinnostaisi kuunnella. Ravintolassa tai junassa olisi mukava keskittyä vaikka lukemaan tai ihan omiin ajatuksiinsa, mutta sitten joku äiti tulee samaan tilaan huutamaan ja terrorisoi melusaasteellaan koko huoneen.
Ahh, meilläkin on lähisuvussa lapsi jota on vaikea sietää. Kaiken huomion tulee olla koko ajan hänessä, ja sen takia lapsi ei ole hetkeäkään hiljaa. Lasten elokuvaa katsoessakin lapsen pitää laulella itsekseen samalla kun katselee, ja jos huomaa että muutkin katsovat elokuvaa eikä häntä, alkaa pälättää. Saa myös itkupotkuraivareita jos ei saa koko ajan huomiota. Lapsi on jo kolmannella luokalla. Se täytyy kyllä sanoa, että vanhemmat yrittävät lapselle aina sanoa, että koko aikaa ei voida olla hänen yleisönään, eivätkä reagoi raivareihin antamalla huomiota, mutta eipä se ole mitään auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole enää lapsia, eivätkä vanhukset vanhuksia. Kymmenvuotiaat meikkaavat ja näyttävät kovasti pornahtavilta. Tupakka maistuu ja viinaa vetävät jo kymmenvuotiaina. Suusta tulee kiroilua enemmän kuin muita sanoja. Nukkeleikit ovat vaihtuneet väkivaltapeleihin ja seksipalstoihin.
Vanhuksiakaan ei enää perinteisessä mielessä ole. Eihän nykyään saa vanhalta edes näyttää eikä myöntää olevansakaan. Plastiikkakirurgiaa kehiin vaan ja nuorisovaatteita. Ja sitten on keinorusketettu ryppyinen tatuoitu iho.
'
Päinvastoin, nuorison ryypiskely ja tupakanpoltto on vähentynyt huomattavasti, ja aloitusikä siirtynyt eteenpäin.
Suomessa myös harva turvautuu plastiikkakirurgiaan, tekorusketusta en ole koskaan nähnyt yhdelläkään viittäkymppiä vanhemmalla ihmisellä.
Niin me eletään eri maailmoissa, mutta turhanpäiväinen mussutus ja nykyajan kauhistelu on mukavaa.
Ah, ihanaa etten ole ainoa! En ole ikinä pitänyt sisareni lapsista ja tunnen siitä syyllisyyttä, koska ovathan he läheistä sukua.
Siskon lapset ovat aina olleet ilkeitä, huonosti käyttäytyviä pikku paholaisia. Sisareni taas on persoonallisuushäiriöinen ja huono kasvattaja, joka ei siis ole oikeasti kasvattanut lapsia ollenkaan. Päiväkodeista ja kouluista tulleet negatiiviset palautteet hän on kuitannut "hoitajan/opettajan k-päisyydeksi", sama heistä tehtyjen lasujen kanssa. Ja ne lapset ovat oikeasti hirveitä, juuri sellaisia joista näkee ettei empatiakykyä ole lainkaan, mielellään rääkkää eläimiä ja varmasti tulevaisuudessa ihmisiä. Heidän täytyy saada olla huomion keskipisteenä koko ajan, ovat töykeitä jopa vanhuksille eivätkä kunnioita ketään. Tällä hetkellä ovat 10- ja 9-vuotiaita, ja pahemmaksi tuntuu menevän vuosi vuodelta.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen kade sisko vain.
Saako näin ohiksena kysyä, että mistä ihmiset (tässä ketjussa 2 kpl) luulevat aapeen olevan siskolleen kateellinen?
No Kuvitteletko sinä, että sukulaisesi sinusta tykkäävät? Meilläkin on yksi kaltaisesi suvussa, huoletta jätämme se n kutsumatta yhteisiin juttuihin. Marmattaa aina kun ei pääse meidän mökille saareen. Juu ei pääse, muut pääsevät ja meillä on aina hirmun hauskaa porukalla, kun isosiskon muistaa jättää kutsulistalta.
Häihimmekään (pienet juhlat vain olivat) ei saanut kutsua. Tykkäsi vähän kyttyrää, sanoin vaan, että sun marmatusta ei jaksa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Ah, ihanaa etten ole ainoa! En ole ikinä pitänyt sisareni lapsista ja tunnen siitä syyllisyyttä, koska ovathan he läheistä sukua.
Siskon lapset ovat aina olleet ilkeitä, huonosti käyttäytyviä pikku paholaisia. Sisareni taas on persoonallisuushäiriöinen ja huono kasvattaja, joka ei siis ole oikeasti kasvattanut lapsia ollenkaan. Päiväkodeista ja kouluista tulleet negatiiviset palautteet hän on kuitannut "hoitajan/opettajan k-päisyydeksi", sama heistä tehtyjen lasujen kanssa. Ja ne lapset ovat oikeasti hirveitä, juuri sellaisia joista näkee ettei empatiakykyä ole lainkaan, mielellään rääkkää eläimiä ja varmasti tulevaisuudessa ihmisiä. Heidän täytyy saada olla huomion keskipisteenä koko ajan, ovat töykeitä jopa vanhuksille eivätkä kunnioita ketään. Tällä hetkellä ovat 10- ja 9-vuotiaita, ja pahemmaksi tuntuu menevän vuosi vuodelta.
Sinä onneksi kuulostat täydelliseltä itse. Tässäpä palkintosi 🥇
No ei ole pakko pitää. Oli sitten sukulainen tai ei.