Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu puheenaiheen kääntäminen toiseen?
06.08.2021 |
Useasti olen törmännyt tällaiseen: Kerron jotakin merkityksellistä tai kivaa asiaa, ja kuulija alkaa kertoa kummin kaiman serkusta, jolle kävi sama mutta latteampana kokemuksena. Tai kerron onnistumisesta, niin kuulijan veljen naapuri oli kuulemma onnistunut jossakin asiassa vuosi sitten myös.
Tai kun tulen kampaajalta ja kerron, että on onnistunut leikkaus, kuulijan työkaverilla oli hieno kampaus, johon työkaveri oli tosi tyytyväinen.
Tai kun olen löytänyt upeat kengät alesta, kuulijan täytyy kääntää puhe siskon kaverin vaimoon, joka oli nähnyt netissä kengät, joita ei ostanutkaan ja sittemmin harmitti.
Siis ei lyttäämistä, mutta innon alentamista (?) sillä, ettei minun kokemukseni ole puhumisen arvoinen (kai?) koska jonkun tuntemattoman vuosien takaiset kokemuksetkin ovat tärkeämpiä ruotia (vai?).
Mistä tällainen johtuu?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo nyt ole keskustelua. Sinä haluat puhua kampauksesta tai kengistä, niin toinen yrittää keksiä jotain samasta aiheesta. Miksi se sinua lyttäisi, jos joku toinenkin on tehnyt samaa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole keskustelua. Sinä haluat puhua kampauksesta tai kengistä, niin toinen yrittää keksiä jotain samasta aiheesta. Miksi se sinua lyttäisi, jos joku toinenkin on tehnyt samaa?
Ei, nimenomaan se ei ole lyttäystä. Niinhän aloituksessakin sanoin.
Mutta ei se keskusteluakaan ole, jos minun hyvä kokemukseni jää käsittelemättä, koska kuulijan kummin kaiman naapuri on kokenut melkein saman, mutta laimeammin kuin minä.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut saman. Luullakseni kaikki tekevät sitä. Minäkin teen ja äkkiseltään sanoisin, että kaikki tuttavani tekevät. Johtuu siitä, että sitä nimitetään keskusteluksi. Niinkuin joku ylläoleva sanoi, sinä keksit aiheen ja siitä tulee kuulijalle samantapainen kokemus (vaikkakin kolmennella osapuolella) ja hän kertoo vastaavasti sen jutun. Myönnän, että itse sorrun samaan, että en ole kunnolla ehtinyt ruotia läpikotaisin sitä kertojan kokemusta, koska minä en malta aina odottaa puheenvuoroani.
Vierailija kirjoitti:
Seuraan, mun mies tekee tuota.
..ja käänsit puheenaiheen SUN mieheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpäs vielä täsmennän, että kyse ei ole keskustelusta, jossa vuorotellen edetään. Osaan kyllä tunnistaa normaalin keskustelun.
Tarkoitan siis tilanteita, joissa jotakin poikkeuksellista (kivaa) on tapahtunut, mutta kuulija - siis sen sijaan, että jatkaisi juttua siitä tapahtuneesta kivasta - alkaa kertoa jostakin randomista tyypistä, jolle joskus muinoin jne... Eikä tuolle randomille tapahtunut edes ole yhtä kivaa tai oleellista kuin käsillä oleva juttu. Siitä minun kampauksestani tai kengistäni tai asiastani ei alun jälkeen enää jatketa. Randomin tyypin kampaus on se, josta jatko yksinpuheluna täyttyy.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraan, mun mies tekee tuota.
..ja käänsit puheenaiheen SUN mieheesi.
Onneksi niin. Siitä ainakin tiedän, että JOKU tajuaa, mitä tarkoitan kysymyselläni. :D (Ja se ei ole normaalin keskustelun ihmettely. :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäpäs vielä täsmennän, että kyse ei ole keskustelusta, jossa vuorotellen edetään. Osaan kyllä tunnistaa normaalin keskustelun.
Tarkoitan siis tilanteita, joissa jotakin poikkeuksellista (kivaa) on tapahtunut, mutta kuulija - siis sen sijaan, että jatkaisi juttua siitä tapahtuneesta kivasta - alkaa kertoa jostakin randomista tyypistä, jolle joskus muinoin jne... Eikä tuolle randomille tapahtunut edes ole yhtä kivaa tai oleellista kuin käsillä oleva juttu. Siitä minun kampauksestani tai kengistäni tai asiastani ei alun jälkeen enää jatketa. Randomin tyypin kampaus on se, josta jatko yksinpuheluna täyttyy.
ap.
En minä ihan oikeasti osaisi hehkuttaa mitään kampausta tai kenkiä. Eikä millään pahalla, eivöt vain ole minun juttujani. Siksi tuo olisi minulta parasta, mihin pystyisin. Eli luultavasti puhut silloin ihmisen kanssa, joka ei osaa käydä kokonaista keskustelua sinun kampauksestasi. Eikä välttämättä edes tajua, että sinä haluaisit.
Minun serkkuni kirjoitti vuosi sitten kirjan puheenaiheen vaihtamisesta. Lukisitpa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun serkkuni kirjoitti vuosi sitten kirjan puheenaiheen vaihtamisesta. Lukisitpa sen.
Ei ole kyse puheenaiheenkaan vaihtamisesta... Jos olisi, silloinhan nimenomaan aihe vaihtuisi, vai mitä serkkusi sanoisi? ;)
ap.
Miten jostain kampauksesta saa muuta puhuttavaa kuin kehua sitä? Pitää kysyä parturia ja mitä kaikkea siellä tehtiin? Jos haluat jostain puhua niin sinun pitää itse ylläpitää keskustelua ja kertoa asioita ilman vastapuolen kysymistä, mutta kumminkin niin, ettei se mene monologiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuollainen työkaveri, ja vuosien varrella jokainen hänen kanssaan työskennellyt on sanonut hänen olevan narsisti. Tämä on siis vain yksi piirre muiden joukossa.
Kerran yksi uusi työntekijä tuli vähän hätääntyneen oloisena töihin. Oli joutunut matkalla peltikolariin. Melkoinen tälli kuulemma, mutta kellekään ei sattunut mitään. Totta kai se silti säikäyttää, pamauskin on kova.
No, me muut sitten lohdutimme ja kyselimme että saatiinko asia setvittyä. Tämä alussa mainitsemani kollega alkaa sivusta puhua kovaan ääneen miten hän oli peltikolarissa 5-vuotiaana. Siis yli 40 vuotta sitten. Kaakatti ja paapatti tätä tarinaansa miten hänen äitinsä oli ollut huolissaan revähtikö hänen niskansa. Volyymi sen kun nousi kun kaivattua huomiota ei tullut. Me muut, jotka hänet tunnemme, sivuutimme tämän nyyhkytarinan kylmästi ja jatkoimme juttua uuden työkaverin kanssa.
Ymmärrän siis että tuollaisessa tapauksessa voi tulla mieleen omia kokemuksia, ja niistä on ihan ok jutella sitten kun pöly on laskeutunut. Ei huutaa niitä monologina ääneen kun juttu on kesken sen kanssa jolle asia juuri on tapahtunut.
En usko että kaikissa tapauksissa on kyse mistään sairaalloisesta itsekkyydestä. Mulle tulee joskus tunne, että osa ihmisistä ei osaa keskustella vetämättä mukaan jotain omaa tai tutun kokemusta. Että tavallaan se siskon kampauksesta kertominen on vain tapa pitää keskustelua yllä, vaikka ehkä fiksumpiakin tapoja olisi.
Sitä sanotaan rupatteluksi, small talkiksi, jotakin sinne päin, mutta ei ihan keskusteluksi.
Rupatteluun kuuluvat kevyet, ei erityisen syvälliset puheenaiheet, joihin kuka tahansa voi hypätä mukaan kesken kaiken. KUkaan ei edellytä kenenkään erityisesti kuuntelevan ja aiheet vaihtuvat, hyppivät puheenaiheista toisiin kuin keväinen puro mutkitellen ja syöksyen ja välillä palaten taaksekin päin.
Rupatellessa voi pyytää toista kuuntelemaan oman jutun loppuun . Ei siis kannata otsa rypyssä pohtia, että nyt se vaihtoi puheenaihetta. Jatkat vain siitä, mihin viimeksi jäit. Sinulta ei edellytetä siinä tilanteessa keskittymistä toistenkaan puheisiin enempää kuin he sinun.
MAinitsemasi aiheet, joita listasit aloitukseen, eivät ole sellaisia, joista monikaan pysähtyisi kuuntelemaan huolellisesti ja pohtimaan kokemuksiasi. Voi olla, ettet ole hyvä kertomaan ja kenties eksyt liiaksi yksityiskohtiin? Tai ehkä eksyt pääaiheesta sivuraiteille ja analysoit suhdettasi kampaajaan sekä selvittelet kampaajan taustaa?
Jos "kaikki" juttukaverisi tekevät tuota ap, niin sinä taidat olla keskusteluja yhdistävä tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole keskustelua. Sinä haluat puhua kampauksesta tai kengistä, niin toinen yrittää keksiä jotain samasta aiheesta. Miksi se sinua lyttäisi, jos joku toinenkin on tehnyt samaa?
Ei, nimenomaan se ei ole lyttäystä. Niinhän aloituksessakin sanoin.
Mutta ei se keskusteluakaan ole, jos minun hyvä kokemukseni jää käsittelemättä, koska kuulijan kummin kaiman naapuri on kokenut melkein saman, mutta laimeammin kuin minä.
ap.
meinaat että sinun kokemuksesi kaikesta on aina huippikokemus, ja muiden kokemukset tosi laimeita? :D
Miten siis haluaisit että kengistäsi keskusteltaisiin? Ihasteltaisiin tuntitolkulla juuri sinun hienoja kenkiä? Yleensä ihmiset haluavat kuulla toisenkin juttuja aiseesta joka on käsiteltävänä, eikä yleensä ajatella että tämä on nyt sinun hetkesi loistaa kampauksellasi. Eli ajattelette eri tavoin vain. Toiste luulevat että nyt keskustellaan aiheesta, vaikka sinä olisit halunnut vain että ihastellaan sinua ja sinun ylimaallisia kokemuksia ja tunteitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole keskustelua. Sinä haluat puhua kampauksesta tai kengistä, niin toinen yrittää keksiä jotain samasta aiheesta. Miksi se sinua lyttäisi, jos joku toinenkin on tehnyt samaa?
Ei, nimenomaan se ei ole lyttäystä. Niinhän aloituksessakin sanoin.
Mutta ei se keskusteluakaan ole, jos minun hyvä kokemukseni jää käsittelemättä, koska kuulijan kummin kaiman naapuri on kokenut melkein saman, mutta laimeammin kuin minä.
ap.
meinaat että sinun kokemuksesi kaikesta on aina huippikokemus, ja muiden kokemukset tosi laimeita? :D
Miten siis haluaisit että kengistäsi keskusteltaisiin? Ihasteltaisiin tuntitolkulla juuri sinun hienoja kenkiä? Yleensä ihmiset haluavat kuulla toisenkin juttuja aiseesta joka on käsiteltävänä, eikä yleensä ajatella että tämä on nyt sinun hetkesi loistaa kampauksellasi. Eli ajattelette eri tavoin vain. Toiste luulevat että nyt keskustellaan aiheesta, vaikka sinä olisit halunnut vain että ihastellaan sinua ja sinun ylimaallisia kokemuksia ja tunteitasi.
Näin minäkin ajattelen. Varmaan teen itsekin noin kun yritän pitää keskustelua yllä. Hauskimmat juttutuokiot ovatkin juuri sellaisia että ne rönsyilevät jostain aiheesta monen mutkan ja aasinsillan kautta jonnekin aivan muualle, kun jokainen lisää keskusteluun jonkun oman ajatuksen ja kokemuksen. Ei niin, että lähdetään ap:n kengistä ja pysytään ap:n kengissä kunnes keskustelu tyrehtyy, oletettavasti lyhyeen.
Alue: Aihe vapaa
Eikö kellään ole selitystä tällaiselle käytökselle?