Ammattien kadehtiminen

Just luin IS:sta (joku vanha juttu uudelleen julkaistuna) mitä ammatteja ihmiset kadehtii. Ja mua rupes hitusen ns. ottamaan kupoliin pari asiaa jutussa olevissa kommenteissa. Ensinäkin; Miks aina ja iankaikkisesti pitää kadehtia? Miks ihminen ei vaan voi olla mihkään tyytyväinen?! Toiseksi ne perustelut.. esim lentäjä: "vähän työtä, paljon palkkaa". Niin no lentäminenhän on varmaan helppoa, yksinkertaista eikä siinä ole juuri mitään lentäjän vastuulla... Ja sitten, tämä ainainen juttu, opettaja: "pitkät lomat, lyhyet työpäivät". En varsinaisesti tunne yhtään opettajaa, mutta voisin kuvitella, että jos lapset on koulussa klo 8-13 tai 9-15 tai kuinka nyt ovatkaan niin eihän se opettaja VOI tulla töihin viittä vaille ja lähteä viis min oppilaiden jälkeen. Pitää kai ne tunnit suunnitella, kokeet tehdä ja korjata, palaveerata muiden opettajien, vanhempien ja/tai koulutoimeen kuuluvien kanssa, varmaan myös koko kouluvuosikin pitää jossain vaiheessa jotenkin suunnitella/aikatauluttaa, joulu-/kevätjuhlat ohjelmineen, todistusten laadinta (joka muuten varmaan on todella yksinkertaista), omat koulutukset jne, jne... että mä en ihan usko niihin lyhyisiin päiviin ja pitkiin lomiin!

Voihan/olis voinu jokainen itsensä lukea lentäjäksi, opettajaksi, diplomaatiksi tms jos niin kadehdituttaa! Ja taas jos ei oo halua niin voi voi ja jos ei oo terveydellistä mahdollisuutta (esim lentäjäksi) niin mitä sitä kadehtimalla mieltänsä pilaa! Itsehän oon matalapalkkaduunari, tyytyväinen työhön ja elämään! Ei oo varaa kauheesti ylimääräisiin, mut eipä se raha sitä onnea, iloa ja TERVEYTTÄ tuo!!