Lapsen epilepsia
6v lapsellani todettiin lokakuussa 2020 panayotopolouksen epilepsia. Kaksi rajua paikallisalkuista kohtausta jotka johtaneet noin 15min tajuttomuuteen ja osastohoitoon. Sittemmin kaksi pienempää kohtausta lääkityksen läpi, joista toinen tänään illalla yli puolen vuoden kohtauksettoman kauden jälkeen.
Lapsi on muuten terve ja todella fiksu, osaava ja reipas. Koulu alkaa nyt ensi viikolla ja minua ahdistaa paljon, että tuli taas kohtaus vaikka lääkitys toiminut tähän asti hyvin. Mitä tehdä jos lapsi saa kohtauksia koulussa, koulumatkalla? Kohtaukset kotonakin tuntuu siltä, kuin joku repisi sydämmen kappaleiksi kun pelko ja huoli omasta rakkaasta on niin suunnaton. Kahta kauheampi, kun itse ei ole paikalla. Haluaisin hänelle pelkkää hyvää, mutta tämä, että lääkkeetkään eivät toimi tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. En osaa käsitellä näitä ajatuksia ja tunteita.
En oikein tiedä minne kääntyä, joten kirjoitan tänne. Jos on omaa kokemusta tai tsemppaavia sanoja, niin jakakaa ihmeessä.