Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä sen ikäisiä, että muistaisitte autoemännät pikavuoroissa?
06.08.2021 |
Itse olin lukion jälkeen autoemäntänä Jkl-Hki-Jkl.
Yövyin Helsingissä 2. linjalla ja se työkaveri kuski oli tosi ahdistava. Tunkeutui huoneeseeni ja lähti pois, kun rupesin itkemään.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Siis se joka rahasti ihmiset, ei kai sillä muuta hommaa ollut? Vielä 90-l lopulla, 2000-luvun vaihteessa muistan nähneeni.
Kyllä minä siivosin auton aina päätepisteeseen saavuttua. Aamulla herättiin aikaisin ja mentiin lastaamaan kaikki paketit, mitkä vietiin määränpäähänsä ja rahtikirjat laitettiin ajan tasalle. Tehtiin autokartta sen mukaan, mitä ihmiset olivat ostaneet istumapaikkoja, että seuraavalla pysäkillä tiedettiin, mitkä paikat oli vapaina ja mitkä vapautui.
Juhannusaattona saattoi olla seitsemänkin pikavuoroa. Koko letka pysähtyi ensimmäiselle pikavuoropysäkille ja joka kerta käytiin läpi jokainen auto sen autokartan mukaan, ketä uusia matkustajia oli tullut ja ne piti rahastaa. Piti myös täydentää jääkaappia ja matkustajien saatavilla piti olla uusimpia lehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu tku-helsinki välillä oli emäntiä:).
No eihän tästä nyt nii kauaa ole. Kaveri teki niitä hommia opiskelun ohessa 2000-luvun alkupuolella. Rahasti, neuvoi, tarjoili teetä/kahvia ja myi jotain pikkusuolaista. Kai ihan kivaa hommaa mutta todella tylsää.
Ysärin ja 2000-luvun alun molemmin puolin oli Express-busseissa autoemäntiä. Käytin kaukobusseja lähes viikoittain kun kuljin opiskelupaikkakunnan ja kodin väliä. Oli kätevää ja mukavaa kun sai mennä suoraan penkkiin odottamaan rahastusta. Muistan olleeni harmissani kun emännät jäivät pois ja piti jonottaa maksamaan kuskille.
Emännät myös myivät kahvia ja jakoivat aikakauslehtiä luettavaksi.
Muistan. Niitä oli vielä pitkälle 2000-luvulle Express ja pikavuoroissa. Itsehän olen syntynyt 1993 eli aika nuorihan tässä ollaan. Mietin joskus, että se vois olla hauska työ. Ajella vaan ees taas. Tarkastaa ja myydä lippuja ja karkkia.
Kamala kokemus sulla ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan autiemännät! Rahastivat liput.
Olin ihan unohtanut nuo emännät. Opiskelin 2000-luvun molemmin puolin ja Rauma - Tre ja - Hki -väleillä oli emäntiä, jotka rahastivat, tarjosivat lehtiä ja joskus jopa juotavaa. Muistan, kun välillä harmitti, että iltapäivälehdet oli jo menneet, kun ehtii minun kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muistan kun meillä ei ollut vielä autoa, matkustettiin Linja- autolla koko perhe niissä oli Linja- auto emäntä.
Nythän niissä ei ole ollut ja vuoroja yhä vain on lakkautettu.
Autoemäntiä oli vielä 2016 osalla reiteistä, joten toivottavasti täällä kirjoittavien ikä riittää muistamaan heidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan ja tarkoitus ei ole nyt olla mitenkään ilkeä mutta ajattelin aina, että lentoemännät kuuluvat ykköskategoriaan. Sitten tulevat (aika kaukana tosin) junaemännät. Hännänhuippua pitivät bussiemännät, joilla vielä junaakin kiikkerämmät ja ahtaammat työolot.
Bussiemännän työ poikkeaa edellistä siinä, että hänen työtään oli vain rahastus, kuulutukset ja hyvin täysissä viikonlopun vuoroissa paikkojen jakaminen. Ei siis mitään tarjoilua, vaan pikemminkin hän oli rahastaja kun emäntä samassa merkityksessä kuin lentokoneessa tai junassa eikä tarvinnut ajon aikana kuljeksia pitkin käytävää.
Muistan autoemännät Tampere-Lahti-reitiltä, jossa saattoi viikonloppuisin olla neljäkin bussia samalla vuorolla. Joku heistä oli niin harvinaisen kaunis, että jäi siksi mieleen. Ei mikään missityyppi, koska oli siihen liian lyhyt, mutta kasvot olivat kauniit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis se joka rahasti ihmiset, ei kai sillä muuta hommaa ollut? Vielä 90-l lopulla, 2000-luvun vaihteessa muistan nähneeni.
Kyllä minä siivosin auton aina päätepisteeseen saavuttua. Aamulla herättiin aikaisin ja mentiin lastaamaan kaikki paketit, mitkä vietiin määränpäähänsä ja rahtikirjat laitettiin ajan tasalle. Tehtiin autokartta sen mukaan, mitä ihmiset olivat ostaneet istumapaikkoja, että seuraavalla pysäkillä tiedettiin, mitkä paikat oli vapaina ja mitkä vapautui.
Juhannusaattona saattoi olla seitsemänkin pikavuoroa. Koko letka pysähtyi ensimmäiselle pikavuoropysäkille ja joka kerta käytiin läpi jokainen auto sen autokartan mukaan, ketä uusia matkustajia oli tullut ja ne piti rahastaa. Piti myös täydentää jääkaappia ja matkustajien saatavilla piti olla uusimpia lehtiä.
Siihen aikaan, kun minä matkustin, ei muuta myyntiä kuin matkalippuja muistaakseni ollut. Ei sillä, että meillä opiskelijoilla olisi ollut paljon rahaa auto-ostoksiin, jos olivat yhtä törkeän hintaisia kuin junassa.
Matkustin 1980-luvulla, ehkä jääkaapit ja muu myynti on tullut sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoemäntä oli monen toiveammatti noihin aikoihin. Sellaista JetSet elämää ja pääsi näkemään maailmaa.
Ammattina autoemäntä oli yhtä ihailtu kuin lentoemäntä. Hienot työasut ja sifonkihuivit yhtiön väreissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, enkä ole vielä edes täyttänyt 30.
Voisiko busseissa olla VIP-bisness-luokka, jossa olisi kalliimmat liput ja autoemäntä palvelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Sitten oli vielä ne autotytöt.
Aihetta on käsitelty Maunu Kurkvaaran ohjaamassa dokumenttielokuvassa.
Miksei autoemännistä ole tehty vastaavanlaista elokuvaa? Heillä oli usein hyvin istuvat univormut, joihin kuului sifonkihuivit bussiyhtiön väreissä.
Muistan sen mustan nahkaisen rahalaukun niillä.
onhan niitä olluna vielä pitkään, ja kuin lentoemot tiukassa nahskakäsineissä.