Onko täällä sen ikäisiä, että muistaisitte autoemännät pikavuoroissa?

Muistan hyvin autoemännät, kovin paljon en pikavuoroilla tosin matkustanut.

Todella ikävä kokemus sinulla.

Muistan. Heidän rahastuslaukkunsa olivat kätsät🙂

Muistan ja tarkoitus ei ole nyt olla mitenkään ilkeä mutta ajattelin aina, että lentoemännät kuuluvat ykköskategoriaan. Sitten tulevat (aika kaukana tosin) junaemännät. Hännänhuippua pitivät bussiemännät, joilla vielä junaakin kiikkerämmät ja ahtaammat työolot.

Tuli mieleen, että muistan myös erilliset rahastajat busseissa. Ja bussien takaosassa sen pleksillä erotetun röökiosaston. Enkä ole lähelläkään eläkeikää.

Näin äitini joskus paikallisbussin rahastajana. En ollut nähnyt häntä aiemmin.

Mä olisin halunnut autoemännäksi. Liikuin nuorena paljon busseilla, kun meidän perheessä ei ollut henkilöautoa. T. Ammattivalittaja

Aiemmin, ehkä 1960-luvun loppupuolelle (?) asti linja-autoissa oli rahastajatkin, usein kai nuorehkoja naisia, mutta enää ei yhtiöillä ollut varaa, eikä kai tarvettakaan erillisille rahastajille, ei ainakaan kaupunkialueiden ulkopuolella.

Milloin oli ns. virkamieslakko eli junatkaan eivät kulkeneet? V. 1991? Joka tapauksessa silloin oli ainoa kerta kun muistan autoemännän kohdanneeni, enkä edes heti tajunnut mistä oli kysymys, luulin jo nousseeni väärään autoon (tilausajoon).

Olin tullut Jyväskylään toisella pikavuorolla ja siitä sitten jatkoin Helsinkiin em. autolla. Kuljettajasta en muuta muista kuin että mies oli, ei ihan nuori, mutta ei melkein eläkeläinenkään. Autoemäntä oli todella kaunis, siro, nuori nainen. Ystävällinen, asiallinen.

Kyseessä oli siis pikavuoro, joten pysähtymisiä ja sen myötä rahastamista ja matkustajien auttamista oli vain pieneksi osaksi työaikaa, joten muistan ihmetelleeni koko työn tarpeellisuutta. Mitä työtehtäviin kuului?

Haluan vielä pahoitella, että olet joutunut silloin niin kauheaan tilanteeseen. Nyt "vanhana akkana" minua sapettaa entistä enemmän tuollainen käytös. Kenelläkään ei ole oikeutta sellaiseen, ei yhtään ketään kohtaa! Asian kauheudesta kertoo niin hyvin se, kuinka pitkät jäljet siitä jäävät. Kaikkea hyvää sinulle!

Itse asiassa linja-auton rahastaja oli lapsena yksi haaveammattini, toinen oli kaupan myyjä. Rahastajilla oli hieno tumma uniformu ja kampaus ja meikki aina kunnossa.

Bussien rahastajat ovat jääneet mieleen 70-luvulla tehdyistä Helsingin matkoista.

Istuivat bussien sivustoilla kopperoissaan ja huusivat matkustajille, kun nämä eivät tarpeeksi nopeasti siirtyneet käytävällä eteenpäin ruuhka-aikana.

Olen vm. -76 ja kuljin yksikseni mummulaan lomalle joskus 8-12-vuotiaana. Muistan, että oli erillinen rahastaja ja joissakin autoissa emäntä, joka tarjoili lehtiä ja kahvia, siis pitkälti vielä 80-luvulla. Minäkin olisin halunnut olla sellainen isona, mutta eipä niitä ole pitkiin aikoihin ollut. Aika monet tuollaiset palveluammatit ja hommat, joissa ei varmaan paljon opiskelua tarvinnut, ovat kadonneet. Harmi. Nykyisin tuntuisi todella luksukselta, jos olisi linja-autopalvelijat pitkillä linjoilla.

Muistanpa hyvinkin. Muistan myös spåran rahastajan.

Juu, ja muistan myös raitiovaunun rahastajan, joka istui siellä takana korokkeella.

Vm 68

Siis se joka rahasti ihmiset, ei kai sillä muuta hommaa ollut? Vielä 90-l lopulla, 2000-luvun vaihteessa muistan nähneeni.

Muistan. Ja muistan kun huoltoasemalle tultaessa heti tuli poika täyttämään tankkia ja pesemään tuulilasia. Eikä ollut itsepalvelu Alkoa eikä apteekkia vaan tiskin takana myyjä. Eikä itsepalvelu ravintoloita/kahviloita.

Leikin linja-auton rahastajaa lapsena. Kävelin edestakaisin puista puutarhakeinua ja pidin siitä yläpuusta  tai -aisasta, mikä lie, kiinni. Niin rahastajatkin  pitivät linja-auton käytävällä kävellessään kiinni hattuhyllystä.

Vierailija kirjoitti:

Siis se joka rahasti ihmiset, ei kai sillä muuta hommaa ollut? Vielä 90-l lopulla, 2000-luvun vaihteessa muistan nähneeni.

Rahastaja oli eri tyyppi kuin autoemäntä, joka oli eräänlainen autopalvelija. Tarjoili juomia ja lehtiä luettavaksi.

Muistan kyllä. Maalta tullessa autoemäntä tarjoili bussinkuvalla varustettuja pitkulaisia kovia karkkeja muutaman kerran matkan aikana. Mielestäni hän myös tarkisti ja/tai myi liput.

Kyllä. Muistan jopa ajan ,jolloin autoemäntä expressbussissa tarjoili ilmaisekssi teetä/kahvia tai kaakaota plus pari yhteenpakattua keksiä. Myöhemmin tästä joutuimarkan maksamaan. sitten tarjoilu loppui ja sitten emännätkin katosi. Heillä oli myös tarjolla päivän lehdet ja joitain aikakausilehtiä, joita kierrätettiin matkustajille luettavaksi.

Helsinki-Pori-linjalla oli bussiemäntä vielä 15 vuotta sitten. Tympeä meno.

Rahastaja oli linja-autossa joskus kun olin lapsi. Oli joku nuori mies, eikä vissiin kehdannut sanoa mitään, jäi siihen kohdalle vain toljottamaan. Itse en tiennyt edes miten toimitaan, lopulta sukulaiset joiden mukana matkustin puuttuivat toimintaan takaani ja maksoivat. En tiedä mikä siinä kesti, luulikohan ne että tiedän ja minulla olisi rahaa maksaa? Vieläkin nolottaa.