Lue keskustelun säännöt.
Mä en jotenkin osaa olla lasten kanssa luontevasti
06.08.2021 |
En tiedä mikä siinä on, ehkä päässä viiraa jollain tavalla
Kommentit (6)
En minäkään, mutta onneksi ei ole pakko. Onnellisesti lapseton 45-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään. Teininä hoidin paljon vauvoja mutta heti kun alkavat puhumaan menee sormi suuhun. -lapseton 33v
Mä en osaa tulla toimeen vammaisten kanssa luontevasti, ihmisiä hekin, mutta tunnen oloni vaivautuneeksi, jos kuulen mölinää, käyttäytyvät estottomasti tms. Opiskelen lähihoitajaksi, lasten ja ikäihmisten kanssa tulen oikein hyvin toimeen. Lasten kanssa opin tulemaan toimeen, kun syntyi aikoinaan omia lapsia.
En minäkään osaa, ei siinä ole mitään omituista.
Useimmat, joista tuntuu tältä, varmaan ajattelevat etteivät osaa, koska kokevat painetta heittäytyä jotenkin sellaiseksi hauskuuttajaksi ja kujertelijaksi ja hippaleikkijäksi. Ei ole pakko. Voi tosiaan olla ihan sellainen kuin luonteeltaan on, se pakotettu paniikinomainen "hassuttelu" vasta molemmat osapuolet vaivaannuttaakin.
Omien vai muiden? Muiden lasten kanssa hyvin normaalia.
Lasten kanssa olemisen oppii tekemällä, eli olemalla niiden kanssa. En minäkään parikymppisenä osannut, olin vaivaantunut ja outo. Mutta ensimmäisen siskonpojan kanssa lapset tulivat tutuksi ja ymmärsin, että he ovat vain pieniä ihmisiä, eikä lasten kanssa ole pakko olla millään tietyllä tavalla. Voi olla ihan oma itsensä, vain mielellään kiroilematta. Se muu, miten leikitään tai miten minkäkin ikäisen kanssa voi jutella, tulee, kun ottaa lapsesta itsestään mallia. Välttele kyllä/ei -kysymyksiä ("Oliko kivaa..." tai "Tykkäätkö..."), koska niistä ei synny jatkoa.