Sukulaiset saavat meidät voimaan pahoin surusta
Miksi näin 40-vuotiaana on vielä ihan helvetin vaikea hyväksyä sitä, että oma perhe on aivan perseestä, ja aivan epänormaali?
Meillä on kaksi pientä lasta, ja kun he syntyivät vanhempani ja veljeni perheineen eivät kukaan saapuneet näitä lapsia tai meitä katsomaan, mistään auttamisesta puhumattakaan. Kun heille lähettää viestiä ja kuvia esim lapsen kehityksestä tai muusta, lukevat viestin mutta eivät vastaa. Yhteydenpito EI ole normaalia, ei vastavuoroista, ei mitään😓😰
Veljeni on omaksunut itse ja perheineen tämän vanhempien mallin. Häntä pyydettiin lapsemme kummiksi, niin ei saapunut 1-vuotissyntymäpäiville, ei ole ehtinyt koko kesänä käymään, ja olemme jo 100-varmoja että ei saavu myöskään 2v päiville. Osoittaa kaikella tavoin että me, tekemisemme, elämämme, lapsemme tau heidän kuulumisensa eivät voisi vähempää kiinnostaa. Vaimonsa aivan samanlainen. Taas selityksenä ”korona” miksi ei voi lasta tavata yhtä kertaa vuodessa, vaikka toki ovat rokotukset saaneet ja me olemme lasten takia hyvin eristyksissä…
Olen surrut, itkenyt, ollut vihainen, pettynyt, kärsinyt verenpaineesta yms. Voin aikuisena edelleen niin pahoin tämän asian takia. Voiko tätä surkeaa mallia mitä he pikkulapsille antavat ja pahaa oloa mitä he meille aikuisille antavat kukaan tajuta?
Kävin muutaman kerran ihastuttavalla naispsykologilla jossa puhuin heidän käytöksestään ja omasta pahasta olostani heidän paskaan käytöksensä liittyen, ja hänen neuvonsa oli: lopettakaa yhteydenpito. Lopettakaa yksipuoliset vierailut. Lopettakaa taksina ja palokuntana oleminen että menette sinne, kun he eivät eväänsä liikautakaan. Veljen kutsuessa sinne lastensa syntymäpäiville ilmoitatte aivan samalla tavalla että emme pääse, kun on vähän kiireitä! Ja kun on korona!
Kokemuksia vastaavasta..? 😢🥺
Kommentit (41)
Onko veljesi hyvin introvertti ja/tai epäsosiaalinen ihminen? Jos hän vain kokee tapaamiset ym. hyvin raskaina? Hänen näkökulmansa saattaa olla, että olette aina sisaruksia ja se yhteys säilyy, miksi siis pitäisi niin usein tavata.
Kertomasi perusteella veljesi on vain huonotapainen ja nolo pelkuri, joka ei osaa kommunikoida tai edes uskalla tai pysty vastaamaan viesteihin jostain syystä. Ehkä hän kärsii jostain syystä omasta pahasta olosta tai perisuomalaisesta kateudesta ja katkeruudesta. Parempi jättää taakseen. Jos on jotain hyviä yhteisiä lapsuusmuistoja, niiden muistot voi säilyttää mielessään ja jättää se siihen. Huonot, raskaat ja kuormittavat ihmisuhteet kannattaa unohtaa ja keskittyä elämään ihmisten kanssa, jotka arvostavat sinua ja läheisiäsi. Uusi ystäviä voi saada esimerkiksi perhekerhoista, tai vanhempi-lapsi harrastusryhmistä. Tsemppiä ja aurinkoa loppukesään!
Vierailija kirjoitti:
Älä odota muilta ihmisiltä mitään niin et pety.
Kaikkihan me odotamme ihmisiltä jotakin. Jo vierailtakin ihmisiltä, miksi muuten hyvinvointiyhteiskunta olisi olemassa?
Veljesi perheellä ei ole velvollisuutta pitää yhteyttä sinuun. Jos he eivät viihdy perheenne kanssa, miksi pitää yhteyttä?
Jos kasvattaa lapset huonosti eli ei anna heille tarpeeksi aikaa, rakkautta ja turvallisuutta ja opeta lapsia pärjäämään omillaan, he jäävät hirveän läheisriippuvaisiksi sukulaisistaan. Esim. ura ulkomailla on mahdoton ajatus tai muutto 100 km:n päähän.
Omat vanhempani asuivat 500 km:n päässä ja tavattiin pari kertaa vuodessa, silloin kyllä oltiin parikin viikkoa yhdessä. Toki soiteltiin viikoittain. Minulla ja perhelläni on aina ollut työntäyteinen elämä. En jaksa roikkua sukulaisten helmoissa ja pahoittaa mieltäni joka asiasta.
Koronan vuoksi emme ole tavanneet lapsiamme tai lapsenlapsiamme liki kahteen vuoteen. Laitamme kyllä viestejä ja soitamme, mutta emme kyläile, koska korona on riski meille molemmille, kun olemme monisairaita. Tätä on monen vaikea ymmärtää.
Ymmärtäessäni, että odotin ja toivoin liikaa sisaruksiltani luovutin. Olen luonteeltani erilainen kuin he.
Lopetin pitämästä yhteyksiä ja jonka seurauksena sisarukset ottivat yhteyttä. OLimme vain kaikki tottuneet siihen, miten minä kontaktoin, kutsun, muistan kaikkia ja järjestän tapaamisia.
Kuulostaa kyllä ihan tyypilliselle suomalaiselle perheelle. Valitettavasti. Ei minuunkaan pidetä yhteyttä jos en itse ole aktiivinen. Joskus en jaksa olla niin aktiivinen ja en soita ollenkaan. Saatan sitten parin kk päästä saada puhelun että onko kaikki hyvin? Turha näitä on murehtia liikaa, pidä oma ydinperhe tiiviinä ja anna muiden tehdä niinkuin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne oikeastaan edes halua sun perhettä juhliinsa, laittavat pakkokutsun, koska saat sydänkohtauksen, jos ei kutsua tule. Niitä inhottaa koko teidän perhe ja tiedät sen itsekin, kukaan ei jaksa koko ajan valittavaa sukulaista, joka syyttelee jokaista ja pilaa lasten juhlat draamakuningattarena.
Tämä ei pidä paikkaansa. Veli on vain omaksunut vanhempien tunnekylmän mallin.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Koronan vuoksi emme ole tavanneet lapsiamme tai lapsenlapsiamme liki kahteen vuoteen. Laitamme kyllä viestejä ja soitamme, mutta emme kyläile, koska korona on riski meille molemmille, kun olemme monisairaita. Tätä on monen vaikea ymmärtää.
On vaikea todella ymmärtää, mikä elämässä on tärkeämpää, kuin omat lapset ja lapsenlapset.
Olet monisairas, ja toivot että saat sairastaa syöpää yksin etteivät lapsesi käy sinunkaan luonasi sitten? Vai toivot että saat kituuttaa monine sairauksinesi pari vuotta pitempään täällä elon tiellä? Lapsista viis.. Huh, mikä ajatusmaailma 🥶 Olen kyllä niin eri linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kertomasi perusteella veljesi on vain huonotapainen ja nolo pelkuri, joka ei osaa kommunikoida tai edes uskalla tai pysty vastaamaan viesteihin jostain syystä. Ehkä hän kärsii jostain syystä omasta pahasta olosta tai perisuomalaisesta kateudesta ja katkeruudesta. Parempi jättää taakseen. Jos on jotain hyviä yhteisiä lapsuusmuistoja, niiden muistot voi säilyttää mielessään ja jättää se siihen. Huonot, raskaat ja kuormittavat ihmisuhteet kannattaa unohtaa ja keskittyä elämään ihmisten kanssa, jotka arvostavat sinua ja läheisiäsi. Uusi ystäviä voi saada esimerkiksi perhekerhoista, tai vanhempi-lapsi harrastusryhmistä. Tsemppiä ja aurinkoa loppukesään!
Harmittaa hirveästi, että veli on lapsemme kummina😢 Itsekeskeinen, välinpitämätön kummi…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertomasi perusteella veljesi on vain huonotapainen ja nolo pelkuri, joka ei osaa kommunikoida tai edes uskalla tai pysty vastaamaan viesteihin jostain syystä. Ehkä hän kärsii jostain syystä omasta pahasta olosta tai perisuomalaisesta kateudesta ja katkeruudesta. Parempi jättää taakseen. Jos on jotain hyviä yhteisiä lapsuusmuistoja, niiden muistot voi säilyttää mielessään ja jättää se siihen. Huonot, raskaat ja kuormittavat ihmisuhteet kannattaa unohtaa ja keskittyä elämään ihmisten kanssa, jotka arvostavat sinua ja läheisiäsi. Uusi ystäviä voi saada esimerkiksi perhekerhoista, tai vanhempi-lapsi harrastusryhmistä. Tsemppiä ja aurinkoa loppukesään!
Harmittaa hirveästi, että veli on lapsemme kummina😢 Itsekeskeinen, välinpitämätön kummi…
Eihän tämä nyt todellakaan ole normaalia, eikä kivaa ei lapselle eikä aikuiselle että on näin surkea veli ja myös vaimonsa samanlainen 🥺
En ylipäätään tajua, miksei sitä kummin hommaa voi hoitaa kunnolla??? Useimmille riittäisi vierailu 2 kertaa vuodessa ja jonkunlainen kiinnostuksen osoittaminen lasta kohtaan.
Vaikutat läheisriippuvaiselta, lähes maaniselta ihmiseltä, jos tuo aiheuttaa surua.
Toivottavasti saat jonkun ihan oikean syyn surun kokemiseen.
Jos joku kontrolloi, laskee ja yrittää väkisin tapaamisia niin ihmiset etääntyy. Kukaan ei pidä siit, et omaa elämää yritetään hallita ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sukulaisuussuhde ei ole tae elinikäisestä ystävyydestä tai oikeastaan mistään muustakaan. Kannattaa yrittää hyväksyä, että he eivät ilmeisesti halua olla tekemisissä kanssasi.
WORD
Ap kuvittelee että sukulaisten velvollisuus on auttaa. Newsflash: ei ole. Se auttaminen on ihan vapaaehtoista. Lapsia kannattaa tehdä vaan sen verran kun pystyy hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvittelee että sukulaisten velvollisuus on auttaa. Newsflash: ei ole. Se auttaminen on ihan vapaaehtoista. Lapsia kannattaa tehdä vaan sen verran kun pystyy hoitamaan.
Sinä kirjoitit viimeiset 4-5 Apta haukkuvaa kommenttia.
Ei todella ole läheisriippuvainen jos toivoo että
Oma Perhe (!!) pitää kaksi kertaa vuodessa yhteyttä🙄🙄🙄
Jos vielä joskus suostut näkemään omia vanhempiasi, otapa puheeksi veljesi ja hänen eukkonsa mahdolliset mielenterveysongelmat. Ihan vain silleen ohimennen. Kerro, että nuo ihmispaskat eivät tulleet kummilapsensa ensimmäisille syntymäpäiville eivätkä vastaa mihinkään viesteihin.
Pohdiskele puoliääneen äitisi kuullen, että onkohan veljesi lapset turvassa kodissaan tunnekylmien vanhempiensa kanssa ja pitäisiköhän esim. äitisi isovanhempana ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin.
Ei se tarkoita, että mitään varsinaisesti tehdään, mutta saapahan äitisikon ajateltavaa omassa kylmässä käytöksessään. Ehkä.
Jos ei tehoa, niin mainitse, että olette ajatelleet laittaa veljen perheeseen välit kokonaa poikki, koska noi negatiivisia ihmisiä ette omien lastenne lähelle enää halua.
Puhu rauhallisesti ja "pohdiskellen". Älä annan äitisi jyrätä tai keskeyttää sinua.
Itsellä ainakin korona on vienyt kaikki voimat, ei meinaa jaksaa vaikka olisikin sallittua tavata välillä.