Tapailen 34-vuotiasta miestä, joka sanoi ettei halua lapsia vielä moneen vuoteen, koska haluaa elää _nuoruuttaan_

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin voi, mutta silloin pitää tietää missä asuu ja mistä löytää työpaikan valmistumisen jälkeen. Pienen lapsen kanssa on kurja muuttaa sellaiselle paikkakunnalle, jossa ei ole yhtään tuttua. Tai vaihtaa paikkakuntaa vuoden välein, kun pitää etsiä uusi työpaikka.

No on tehty kaikesta vaikeaa. Se on elämää ja se on välillä vaikeaa. Pienellä lapsella ei ole vielä kavereita, joita ikävöidä, aikuinen ihminen taas voi hankkia aikuisena omansa.

Uusi työpaikka, uusi työ, uusi ympäristö, pieni lapsi, päivähoito eikä turvaverkkoa. Siinä kun koeaikana on viidettä kertaa pois töistä lapsen sairastelun vuoksi, niin työnantaja tekee omat johtopäätökset. Eihän siinä ehdi edes työtä opetella, kun aikataulut sanelee lapsi ja päivähoidon aukioloajat. Toki, jos vaikeimman kautta haluaa tehdä, niin sellaiselle sopii.

Oletko yksinhuoltaja? Sitten ymmärrän toki.

En ole. Mutta jos puolisolla on jo vakituinen työ ja toinen muuttaa vuoden määräaikaisen työn perässä toiselle paikkakunnalle, niin pitäisikö sen vakityön omaavan irtisanoa itsensä?

Tässähän oli kyse siitä, että nainen voi tehdä lapsen opiskeluaikana, joten muuttaja on se nainen ja tietenkin lapsi. Joku harva mies suostuu siihen, että hän jää lapsen kanssa ja äiti muuttaa yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi työpaikka, uusi työ, uusi ympäristö, pieni lapsi, päivähoito eikä turvaverkkoa. Siinä kun koeaikana on viidettä kertaa pois töistä lapsen sairastelun vuoksi, niin työnantaja tekee omat johtopäätökset. Eihän siinä ehdi edes työtä opetella, kun aikataulut sanelee lapsi ja päivähoidon aukioloajat. Toki, jos vaikeimman kautta haluaa tehdä, niin sellaiselle sopii.

Kyllä, kuulostaa vaikealta. Kuten elämällä välillä on tapana.

Aivan. Siksipä lapsi kannattaa tehdä vasta sitten, kun elämä on vakiintunut.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Mutta jos puolisolla on jo vakituinen työ ja toinen muuttaa vuoden määräaikaisen työn perässä toiselle paikkakunnalle, niin pitäisikö sen vakityön omaavan irtisanoa itsensä?

Tässähän oli kyse siitä, että nainen voi tehdä lapsen opiskeluaikana, joten muuttaja on se nainen ja tietenkin lapsi. Joku harva mies suostuu siihen, että hän jää lapsen kanssa ja äiti muuttaa yksinään.

Eikö tuossa kuviossa ole ilman lastakin ongelma? En olettanut, että nainen muuttaisi yksin, vaan että pariskunta muuttaa yhdessä. Käytännössä olisit yksinhuoltaja tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi työpaikka, uusi työ, uusi ympäristö, pieni lapsi, päivähoito eikä turvaverkkoa. Siinä kun koeaikana on viidettä kertaa pois töistä lapsen sairastelun vuoksi, niin työnantaja tekee omat johtopäätökset. Eihän siinä ehdi edes työtä opetella, kun aikataulut sanelee lapsi ja päivähoidon aukioloajat. Toki, jos vaikeimman kautta haluaa tehdä, niin sellaiselle sopii.

Kyllä, kuulostaa vaikealta. Kuten elämällä välillä on tapana.

Aivan. Siksipä lapsi kannattaa tehdä vasta sitten, kun elämä on vakiintunut.

Toki, jos mahdollista. Mutta täydellistä hetkeä harvoin on ja ei kannata odottaa liian vanhaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Mutta jos puolisolla on jo vakituinen työ ja toinen muuttaa vuoden määräaikaisen työn perässä toiselle paikkakunnalle, niin pitäisikö sen vakityön omaavan irtisanoa itsensä?

Tässähän oli kyse siitä, että nainen voi tehdä lapsen opiskeluaikana, joten muuttaja on se nainen ja tietenkin lapsi. Joku harva mies suostuu siihen, että hän jää lapsen kanssa ja äiti muuttaa yksinään.

Eikö tuossa kuviossa ole ilman lastakin ongelma? En olettanut, että nainen muuttaisi yksin, vaan että pariskunta muuttaa yhdessä. Käytännössä olisit yksinhuoltaja tuossa tilanteessa.

Miksi vakityön omaava muuttaisi työttömäksi toiselle paikkakunnalle, jos tiedossa on, että sinne ei jäädä pysyvästi? Harva vastavalmistunut, etenkään nainen, tempaisee oman alan vakituisen työn heti valmistumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusi työpaikka, uusi työ, uusi ympäristö, pieni lapsi, päivähoito eikä turvaverkkoa. Siinä kun koeaikana on viidettä kertaa pois töistä lapsen sairastelun vuoksi, niin työnantaja tekee omat johtopäätökset. Eihän siinä ehdi edes työtä opetella, kun aikataulut sanelee lapsi ja päivähoidon aukioloajat. Toki, jos vaikeimman kautta haluaa tehdä, niin sellaiselle sopii.

Kyllä, kuulostaa vaikealta. Kuten elämällä välillä on tapana.

Aivan. Siksipä lapsi kannattaa tehdä vasta sitten, kun elämä on vakiintunut.

Toki, jos mahdollista. Mutta täydellistä hetkeä harvoin on ja ei kannata odottaa liian vanhaksi.

Siinä tapauksessa opiskelemaan on menty vasta lähempänä kolmeakymppiä.

En kaikkia ketjun viestejä jaksanut lukea, mutta ap, sen vaan sanon että sun mies on kyllä sillä tavalla reilu, kun kertoi rehellisesti ettei halua lapsia. Koska sä olet jo 29, se käytännössä nyt sanoo sulle, ettei halua lapsia SUN kanssas. Vaikka miehesi eläisi nyt sitä pitkitettyä nuoruuttaan vaikka kolme vuotta (aika alakanttiin veikkaisin, 3v kuluu äkkiä) niin sä oot siinä vaiheessa jo 32, miehesi 37. Lasta ei välttämättä ihan heti kuulu, on ihan normaalia että siinä menee vuosikin, että tuon ikäisenä raskautuu!

Mitä kauemmin mies elää uutta nuoriuttaan ja sä venaat, sen epätodennäköisempää on että tuutte ikinä saamaan yhteisen lapsen.

Itse erosin samanikäisenä pitkästä parisuhteesta. Oltiin liki 8 vuotta jo seurusteltu. Tuo silloinen mieheni oli minua yli 10v vanhempi. Olen aina tiennyt haluavani ison perheen, joten alkaessani seurustella parikymppisenä kolmekymppisen miehen kanssa, olin mielestäni jo valmis perustamaan perheen, ja oletuksena koska ikäero oli noin iso, oli se että tuo tapahtuu 2-5 vuoden kuluttua, mikäli suhteemme kestää. No, suhde kestikin monenmoista myräkkää ja aallokkoa, mutra näin jälkikäteen ajateltuna miehellä oli aina taktinen vastaus, miksi lasten hankkiminen ei "juuri nyt ole ajankohtaista". Milloin piti saada vielä yksi matka lapsettomana, milloin minulka oli opinnot kesken tai liian vähän oman alan työkokemusta (miehen mielestä), milloin miehen yrityksellä oli niiin tärkeitä juttuja tulossa ettei nyt halua lasta koska ei ehtisi olla juuri yhtään kotona.... Lopulta tulin järkiini, ja erosimme minun aloitteestani. Siihenkin mies mussutti, että odota vielä, ehkö hän joku päivä on valmis isäksi...

Ehkä? "Joku päivä?" äijä oli nelikymppinen tässä vaiheessa :D lähdin, ja mulla kävi hyvä tuuri, kun aika pian löysinkin elämäni rakkauden <3 joka halusi kanssani jälkikasvua nopeasti. Onnistuimme saamaan kolme lasta, esikoisen ja kaksoset, ihan luomuna. Yhden keskenmenonkin ehdimme kokea.

Pakko huomauttaa, vaikka omakehu haisee, että olin aika pirun hottis tuolloinkin, kroppa tikis ja kauniit kasvot. Sulhoehdokkaista ei siis ollut pulaa. En vain kaikkien yhteisien vuosuen ja hyvän suhteemme takia rohjennut/viitsinyt erota aiemmin. Kunnes tuli toi 29v mittariin, ja mitta täyttyi ja pelkäsin myös, että jään joko lapsettomaksi tai joudun lyödä hynttyyt yhteen jonku randomun kanssa jota en rakasta, vain jotta saisin lapsen (siihen tuskin olisin kyennyt, olen aikamoinen romantikko).

No, tää mun exä sitten mölöytti mulle totuuden kun oltiin erotti, ettei hän ikinä mitään lasta ois halunnut. Ei vaan halunnut menettää mua, siksi manipuloi ja valehteli!

Vierailija kirjoitti:

 Miksi vakityön omaava muuttaisi työttömäksi toiselle paikkakunnalle, jos tiedossa on, että sinne ei jäädä pysyvästi? Harva vastavalmistunut, etenkään nainen, tempaisee oman alan vakituisen työn heti valmistumisen jälkeen.

Kyllähän sitä naisetkin muuttavat miehen työn perässä. Minulla ei tullut rehellisesti edes mieleen, että pariskunta asuisi eri paikkakunnilla ja minulle ei toimisi moinen. Tuossa tilanteessa toki mies voisi pitää vanhempainvapaan ja olla lapsen kanssa uudella paikkakunnalla.

34-vuotias alkaa oikeammin olla keski-ikäinen kuin nuori.

Eiköhän endometrioosiasi leikattu,minulta leikattiin ja sain sen jälkeen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Miksi vakityön omaava muuttaisi työttömäksi toiselle paikkakunnalle, jos tiedossa on, että sinne ei jäädä pysyvästi? Harva vastavalmistunut, etenkään nainen, tempaisee oman alan vakituisen työn heti valmistumisen jälkeen.

Kyllähän sitä naisetkin muuttavat miehen työn perässä. Minulla ei tullut rehellisesti edes mieleen, että pariskunta asuisi eri paikkakunnilla ja minulle ei toimisi moinen. Tuossa tilanteessa toki mies voisi pitää vanhempainvapaan ja olla lapsen kanssa uudella paikkakunnalla.

Miehet nyt harvemmin uhraavat oman työn perheen hyväksi. Eikä vanhempainvapaata voi pitää tuossa vaiheessa, jos lapsi on syntynyt kesken opiskelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Miksi vakityön omaava muuttaisi työttömäksi toiselle paikkakunnalle, jos tiedossa on, että sinne ei jäädä pysyvästi? Harva vastavalmistunut, etenkään nainen, tempaisee oman alan vakituisen työn heti valmistumisen jälkeen.

Kyllähän sitä naisetkin muuttavat miehen työn perässä. Minulla ei tullut rehellisesti edes mieleen, että pariskunta asuisi eri paikkakunnilla ja minulle ei toimisi moinen. Tuossa tilanteessa toki mies voisi pitää vanhempainvapaan ja olla lapsen kanssa uudella paikkakunnalla.

Miehet nyt harvemmin uhraavat oman työn perheen hyväksi. Eikä vanhempainvapaata voi pitää tuossa vaiheessa, jos lapsi on syntynyt kesken opiskelun.

Mitä ihmeen oman työn uhraamista on, jos mies pitää vanhempainvapaan? Miten opiskelu tähän liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Miksi vakityön omaava muuttaisi työttömäksi toiselle paikkakunnalle, jos tiedossa on, että sinne ei jäädä pysyvästi? Harva vastavalmistunut, etenkään nainen, tempaisee oman alan vakituisen työn heti valmistumisen jälkeen.

Kyllähän sitä naisetkin muuttavat miehen työn perässä. Minulla ei tullut rehellisesti edes mieleen, että pariskunta asuisi eri paikkakunnilla ja minulle ei toimisi moinen. Tuossa tilanteessa toki mies voisi pitää vanhempainvapaan ja olla lapsen kanssa uudella paikkakunnalla.

Miehet nyt harvemmin uhraavat oman työn perheen hyväksi. Eikä vanhempainvapaata voi pitää tuossa vaiheessa, jos lapsi on syntynyt kesken opiskelun.

Mitä ihmeen oman työn uhraamista on, jos mies pitää vanhempainvapaan? Miten opiskelu tähän liittyy?

Mies irtisanoo itsensä vakityöstään ja muuttaa naisen pätkätyön perässä toiselle paikkakunnalle. Nainen on tehnyt lapsen kesken opintojen, joten vanhempainvapaa on jo pidetty. Tässä on kyse siitä, että lapsen voi tehdä kesken opintojen. Lue nyt pari viimeisintä sivua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Miksi vakityön omaava muuttaisi työttömäksi toiselle paikkakunnalle, jos tiedossa on, että sinne ei jäädä pysyvästi? Harva vastavalmistunut, etenkään nainen, tempaisee oman alan vakituisen työn heti valmistumisen jälkeen.

Kyllähän sitä naisetkin muuttavat miehen työn perässä. Minulla ei tullut rehellisesti edes mieleen, että pariskunta asuisi eri paikkakunnilla ja minulle ei toimisi moinen. Tuossa tilanteessa toki mies voisi pitää vanhempainvapaan ja olla lapsen kanssa uudella paikkakunnalla.

Miehet nyt harvemmin uhraavat oman työn perheen hyväksi. Eikä vanhempainvapaata voi pitää tuossa vaiheessa, jos lapsi on syntynyt kesken opiskelun.

Mitä ihmeen oman työn uhraamista on, jos mies pitää vanhempainvapaan? Miten opiskelu tähän liittyy?

Mies irtisanoo itsensä vakityöstään ja muuttaa naisen pätkätyön perässä toiselle paikkakunnalle. Nainen on tehnyt lapsen kesken opintojen, joten vanhempainvapaa on jo pidetty. Tässä on kyse siitä, että lapsen voi tehdä kesken opintojen. Lue nyt pari viimeisintä sivua.

Jos kyseessä pätkätyö niin lapsi jää sen aikaan miehen luokse, että äiti pääsee työelämän makuun. Viikonloppuisin nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Miksi vakityön omaava muuttaisi työttömäksi toiselle paikkakunnalle, jos tiedossa on, että sinne ei jäädä pysyvästi? Harva vastavalmistunut, etenkään nainen, tempaisee oman alan vakituisen työn heti valmistumisen jälkeen.

Kyllähän sitä naisetkin muuttavat miehen työn perässä. Minulla ei tullut rehellisesti edes mieleen, että pariskunta asuisi eri paikkakunnilla ja minulle ei toimisi moinen. Tuossa tilanteessa toki mies voisi pitää vanhempainvapaan ja olla lapsen kanssa uudella paikkakunnalla.

Miehet nyt harvemmin uhraavat oman työn perheen hyväksi. Eikä vanhempainvapaata voi pitää tuossa vaiheessa, jos lapsi on syntynyt kesken opiskelun.

Mitä ihmeen oman työn uhraamista on, jos mies pitää vanhempainvapaan? Miten opiskelu tähän liittyy?

Mies irtisanoo itsensä vakityöstään ja muuttaa naisen pätkätyön perässä toiselle paikkakunnalle. Nainen on tehnyt lapsen kesken opintojen, joten vanhempainvapaa on jo pidetty. Tässä on kyse siitä, että lapsen voi tehdä kesken opintojen. Lue nyt pari viimeisintä sivua.

Jos kyseessä pätkätyö niin lapsi jää sen aikaan miehen luokse, että äiti pääsee työelämän makuun. Viikonloppuisin nähdään.

En nyt lyö vetoa siitä, että jokainen mies suostuu hoitamaan viikot yksin vaippaikäistä. Joku voi, mutta ei kaikki.

Kyllä minä ainakin tunnen miehiä, jotka ovat irtisanoutuneet vakityöstään naisen työn vuoksi. Jos kyseessä kovin lyhyt pätkätyö, niin sitten naisen ei toki kannata hakea niitä toiselta puolelta Suomea. Paitsi jos asuvat jossain hevonkuikassa miehen työn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän endometrioosiasi leikattu,minulta leikattiin ja sain sen jälkeen lapsen.

Leikattiin, mutta se ei attanut. Lääkäri selitti, että minulle on jäänyt ehkä pieniä pesäkkeitä, joita ei olla saatu pois. Erittää kuulemma jotain hormoonia, joka estää kiinnittymisen. Sain sitten lapsen rankkojen hoitojen avulla.

Vierailija kirjoitti:

En kaikkia ketjun viestejä jaksanut lukea, mutta ap, sen vaan sanon että sun mies on kyllä sillä tavalla reilu, kun kertoi rehellisesti ettei halua lapsia. Koska sä olet jo 29, se käytännössä nyt sanoo sulle, ettei halua lapsia SUN kanssas. Vaikka miehesi eläisi nyt sitä pitkitettyä nuoruuttaan vaikka kolme vuotta (aika alakanttiin veikkaisin, 3v kuluu äkkiä) niin sä oot siinä vaiheessa jo 32, miehesi 37. Lasta ei välttämättä ihan heti kuulu, on ihan normaalia että siinä menee vuosikin, että tuon ikäisenä raskautuu!

Mitä kauemmin mies elää uutta nuoriuttaan ja sä venaat, sen epätodennäköisempää on että tuutte ikinä saamaan yhteisen lapsen.

Itse erosin samanikäisenä pitkästä parisuhteesta. Oltiin liki 8 vuotta jo seurusteltu. Tuo silloinen mieheni oli minua yli 10v vanhempi. Olen aina tiennyt haluavani ison perheen, joten alkaessani seurustella parikymppisenä kolmekymppisen miehen kanssa, olin mielestäni jo valmis perustamaan perheen, ja oletuksena koska ikäero oli noin iso, oli se että tuo tapahtuu 2-5 vuoden kuluttua, mikäli suhteemme kestää. No, suhde kestikin monenmoista myräkkää ja aallokkoa, mutra näin jälkikäteen ajateltuna miehellä oli aina taktinen vastaus, miksi lasten hankkiminen ei "juuri nyt ole ajankohtaista". Milloin piti saada vielä yksi matka lapsettomana, milloin minulka oli opinnot kesken tai liian vähän oman alan työkokemusta (miehen mielestä), milloin miehen yrityksellä oli niiin tärkeitä juttuja tulossa ettei nyt halua lasta koska ei ehtisi olla juuri yhtään kotona.... Lopulta tulin järkiini, ja erosimme minun aloitteestani. Siihenkin mies mussutti, että odota vielä, ehkö hän joku päivä on valmis isäksi...

Ehkä? "Joku päivä?" äijä oli nelikymppinen tässä vaiheessa :D lähdin, ja mulla kävi hyvä tuuri, kun aika pian löysinkin elämäni rakkauden <3 joka halusi kanssani jälkikasvua nopeasti. Onnistuimme saamaan kolme lasta, esikoisen ja kaksoset, ihan luomuna. Yhden keskenmenonkin ehdimme kokea.

Pakko huomauttaa, vaikka omakehu haisee, että olin aika pirun hottis tuolloinkin, kroppa tikis ja kauniit kasvot. Sulhoehdokkaista ei siis ollut pulaa. En vain kaikkien yhteisien vuosuen ja hyvän suhteemme takia rohjennut/viitsinyt erota aiemmin. Kunnes tuli toi 29v mittariin, ja mitta täyttyi ja pelkäsin myös, että jään joko lapsettomaksi tai joudun lyödä hynttyyt yhteen jonku randomun kanssa jota en rakasta, vain jotta saisin lapsen (siihen tuskin olisin kyennyt, olen aikamoinen romantikko).

No, tää mun exä sitten mölöytti mulle totuuden kun oltiin erotti, ettei hän ikinä mitään lasta ois halunnut. Ei vaan halunnut menettää mua, siksi manipuloi ja valehteli!

Melko mu l u kk u. Äijä

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä pätkätyö niin lapsi jää sen aikaan miehen luokse, että äiti pääsee työelämän makuun. Viikonloppuisin nähdään.

En nyt lyö vetoa siitä, että jokainen mies suostuu hoitamaan viikot yksin vaippaikäistä. Joku voi, mutta ei kaikki.

Varmaan sitten suostuu maksamaan yksin talouden kulut? Jotenkinhan sen äidin on töihin päästävä ja jomman kumman on suostuttava hoitamaan viikot yksin vaippaikäistä, turvaverkot siellä olivat ilmeisesti vanhalla paikkakunnalla hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä pätkätyö niin lapsi jää sen aikaan miehen luokse, että äiti pääsee työelämän makuun. Viikonloppuisin nähdään.

En nyt lyö vetoa siitä, että jokainen mies suostuu hoitamaan viikot yksin vaippaikäistä. Joku voi, mutta ei kaikki.

Varmaan sitten suostuu maksamaan yksin talouden kulut? Jotenkinhan sen äidin on töihin päästävä ja jomman kumman on suostuttava hoitamaan viikot yksin vaippaikäistä, turvaverkot siellä olivat ilmeisesti vanhalla paikkakunnalla hyvät.

Siksi kannattaakin hankkia lapsi kun elämä on vakiintunut. Ei tarvitse elää etäsuhdetta lapsiperheenä.