Olen niin yksinäinen etten kestä enää

Osaan puolestaan puhua ihmisten kanssa, mutta olen silti yksin enimmän osan aikaa.

Aikuisena on vaikeahko löytää uusia ystäviä. Edelliset ovat pikkuhiljaa hävinneet jonnekin.

Ulkoilen paljon ja liikun luonnossa.

Voisitko mennä harrastukseen missä puheenaiheet syntyy luonnostaan harrastukseen liittyen?

Jeesus auttaa, rukoile johdatusta. 

Aloittajalle voimia. Et ole ainoa samassa tilanteessa.

Ja ymmärrän myös, jos tämäkään ei lohduta.

Yksinäisiä on todella paljon.  Vähänkin isommissa kaupungeissa on paikkoja joissa kokoonnutaan joskus ihan vaan kahville jne.

 Kysy lähimmän seurakuntasi diakonilta.  Jos et uskalla soittaa laita meili.

Käyn kyllä koulussa ja siellä jonkin verran tulee puhuttua ihmisten kanssa ja tuttujakin naamoja alkaa jo näkyä. Tuntuu ihan hyvältä olla ihmisten keskellä, mutta kaikilla on jo omat ystäväpiirinsä ja tuntuu että ei enää näin vanhemmiten mukaan noin vain hypätä.

Minua surettaa jatkuvasti tämä asia. Haluaisin jakaa ajatuksiani ja kertoa päivistäni jollekulle. Olisi mukavaa kuunnella jonkun kuulumisia ja että joku kysyisi mitä minulle kuuluu. Haaveilen että minulla olisi ystävä jolle soittaa kun on hätä tai haluan seuraa kirpparille..

Harrastustoimintaa en ole nyt koronan vuoksi uskaltanut lähteä kokeilemaan. Ennen koronaa olin aika ahdistunut ja vain kotona.

Ap

Mäkun olen yksinäinen ja surullinen siitä. Mutta samalla olen myös niin väsynyt etten jaksa edes etsiä uusia tuttavuuksia.

Juttele vaikka pienistä peniksistä tai isoista vaginoista.

Korona kyllä rokottaa tuota sosiaalisuutta aika tehokkaasti. Oon itsekin yksinäinen ja tuntuu että nyt pitää vaan kärvistellä tää läpi, mutta eiköhän niitä ihmisiä joskus saa taas tavata.

Ehdottaisin sulle irkkaamista jos kukaan enää sitä tekisi... siellä saisi jutella ja vakkareista tulee kavereita (online ja irl). Itsekin loggaan yhteen chattiin aika usein ihan niitä näitä pölisemään tai vaan lukemaan muiden pölinöitä. En tiedä kuinka vastuullista on ehdottaa jotain MMO-pelejä joissa voi liittyä kiltoihin sun muihin ja tutustua sitä kautta toisiin, kun se on aika koukuttavaa puuhaa. En siis ehdota.

Livenä ajattelin yrittää tutustua uusiin ihmisiin kaikenmaailman lautapelimiiteissä ja mitä näitä tällaisia on. Sitten kun niitä taas on. Joihin yhdistyksiinkin voisit mennä mukaan ja tutustua samanhenkisiin siellä. Ja mitä kaikkia harrastuksia nyt onkaan, kursseja yms. Keikoilla käyntiä. Raahaa itsensä kaikenlaisiin mukaan vaikka ei aina satasella kiinnostaisikaan, pääasia ettei oma mukavuusalue kutistu ihan rusinaksi niin ei tule vaan käperryttyä neljän seinän sisään.

Tinderissä näkee jonkun verran ihan kaverihakua kanssa. Harkitsen itsekin vakavasti.

Olen itsekin aikuinen ja tiedän että toisiin on vaikea tutustua enää koulujen jälkeen. Työpaikoilla toki jonkun verran mutta ei niistäkään aina sopivaa seuraa löydy. Tsemppiä sulle ap ja kaikille meille muillekin yksinäisille! Kyllä me vielä toisia kohdataan ♥