Olen niin onnellinen ja mietin, miksi joku ihminen on niin katkera ja pilaa sillä omaa elämää
Miksi ei voi vain olla ja jättää osan asioista taakseen ja nauttia tästä elämästä. Minä ainakin olen onnellinen ja jätän turhan pois. Nauttikaa ihmiset, ei tämä niin vakavaa ole. Ei riidellä ja ollaan onnellisia. Kait kaikilla on iloa ja ihanaa elämässä, kun oppii näkemään.
Kommentit (23)
No ku on alle kouluikäisiä niin äitikin pysyy onnellisena jatkuvalla syötöllä. :-)
Onhan sitä helppo olla onnellinen jos kaikki on hyvin.
Jep. Ihmiset hautoo jotakin vuosikymmeniäkin vanhoja pikkujuttuja huomaamatta, että kyllä se jaska lentää tuulettimeen kaikilla muillakin aina välillä. Pointti olisi katsoa eteenpäin, eikä pilata nykyhetkeäkin.
Onpa naiivi yksisilmäinen aloitus.
Mistä joku on katkera?
Osa on aina katkeria ja eivät pääse läpi ikinä siitä. On nähty.
Kyllä tunnen ihmisiä, joille vaikka 25 tai 40 vuoden takaiset tapahtumat on tärkeämpiä kuin nykyhetki. Siinä ajassa on jo oppinut määrittelemään koko persoonansa näiden traumojen kautta. Kai sen elämänsä voi silleenkin käyttää.
Sori nyt vaan, mutta paskasta lapsuudestakin pitäisi toipua viimeistään kolmekymppisenä tai mennä terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin katkeruus on loputonta. On ihan ymmärrettävää käydä surun vaiheet läpi ja eheytyä lopulta.
Parisuhteen esimerkiksi päätyttyä julmasti voi ihminen ihan oikeutetusti katkera hetken. Kyllä se onni tulee jälleen ja unohtuu koko hyypiö, joka aiheutti hetkellisen katkeruuden.
Olen nähnyt monien vuosienkin katkeruutta, läheisiä ihmisiä. Huh huh
Wow. Must have learned. Arguing guys faded.
Jos on kaikki hyvin, ei tarvitse olla onneton ja elämään on sellainen perusluottamus.
On myös sellaisia asioita mitä ei voi "jättää taakse" vaan ne seuraa aina mukana, kuten sairaus.
Kotiäippänä on niin kivaa. En valita.
Katkeruus on hirveä pahe, mutta kukaan ei oikein onnistu neuvomaan, että miten siitä pitäisi päästä eroon. Se on yksi näitä asioita, jotka pitäisi kuulemma "vaan lopettaa". No entäs jos ei vaan lakkaa tuntemasta katkeruutta, vaikka kuinka hokee itselleen pitää lopettaa, pitää lopettaa tämä tunne?
Vierailija kirjoitti:
No ku on alle kouluikäisiä niin äitikin pysyy onnellisena jatkuvalla syötöllä. :-)
Pitää paikkaansa, oli kulta-aikaa.
Oletko kenties omaksunut negatiivisen, jotenkin muita paremman ja tönivän tyylin itsellesi? Vähän sellaisen kuvan sai kyllä sinun alotuksesta.
Olen vihaa täynnä. Olen valmis kostamaan yhteiskunnalle. Olen vihannut ihmiskuntaa 4 vuotiaasta.
Harvoin katkeruus on loputonta. On ihan ymmärrettävää käydä surun vaiheet läpi ja eheytyä lopulta.
Parisuhteen esimerkiksi päätyttyä julmasti voi ihminen ihan oikeutetusti katkera hetken. Kyllä se onni tulee jälleen ja unohtuu koko hyypiö, joka aiheutti hetkellisen katkeruuden.