Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten poikia saisi käyttämään oppilashuollon (psykologi, kuraattori, terkkari) palveluja?
04.08.2021 |
Työskentelen koulupsykologina. Olen ollut muutamia vuosia samassa koulussa. Oppilaita yhteensä noin 700, joten jokaista en mitenkään päin ehdi tavata. Luokseni päädytään terveystarkastuksen, vanhempien tai opettajan huolen tai oman yhteydenoton jälkeen. Tukikäynneillä käy joitakin kymmeniä oppilaita säännöllisemmin. Heistä noin 90% on tyttöjä, varmaan ylikin. Ne muutamat pojat, jotka ovat tulleet, ovat kyllä sitten käyneet pidempäänkin. Eli pääasiallinen ongelma on saada heidät sille ensimmäiselle käynnille. Kuraattorilla ehkä vähän tasaisempi sukupuolijakauma, ja terkkarilla käyvät kaikki.
Kyse ei ole siitäkään, että pojat voisivat erityisen paljon paremmin. On ollut itsetuhoisuutta, koulusta pois jäämistä, vakavaa päihteidenkäyttöä ja itsemurhayrityksiäkin. Näistä moni on sellaisia tapauksia, etten ollut etukäteen koskaan kuullutkaan oppilaasta, eivätkä ole olleet minkään koulun tukipalvelun piirissä. En minä pysty vakavaa itsetuhoisuutta yksinäni hoitamaan, mutta olisi sekin parempi kuin se, että nuori on ihan yksin asian kanssa. Ja mieluusti toki pojat saataisiin käynneille jo ennen, kuin tilanne olisi täysin kriisiytynyt.
Täällä varmasti on poikien äitejä ja entisiä poikia paikalla. Osaisiko joku antaa vinkkiä siitä, miten palveluita saisi pojille sopivammaksi? Reunaehtoina se, että käynnit ovat koululla ja pääosin koulupäivän aikana. Muutama poika käy takaoven kautta koulupäivänsä päätteeksi tyyliin 15:00, ja sekin on ok. Mutta mitään ilta-aikoja ei ole. Sukupuoltani tai ikääni en pysty muuttamaan. Käyn aina lukuvuoden alussa kiertämässä 1. ja 7. luokat läpi ja esittelemässä itseni ja kertomassa, mistä minut löytää.
Kiitos!
Kommentit (50)
Kortsuja jakoon. Ja tää ei ollut vitsi. Itse oon ollut ohjaajana yläkoulussa jossa kyllä lähetämme poikia (tietty tyttöjäkin) vastaanotolle kun huolta on. Tuntuu vaan ettei kuraattoreja ja psykologeja oikeasti kiinnosta.
Mutta siis pojat käyvät ns läpällä hakemassa niitä kumeja ja ehkäpä joku oikeesti kiinnostunut ammattilainen voi jopa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kortsuja jakoon. Ja tää ei ollut vitsi. Itse oon ollut ohjaajana yläkoulussa jossa kyllä lähetämme poikia (tietty tyttöjäkin) vastaanotolle kun huolta on. Tuntuu vaan ettei kuraattoreja ja psykologeja oikeasti kiinnosta.
Mutta siis pojat käyvät ns läpällä hakemassa niitä kumeja ja ehkäpä joku oikeesti kiinnostunut ammattilainen voi jopa auttaa.
Ihan hauska idea. Harmillisesti en kyllä hirveästi ehdi avoimia ovia pitämään, ja voisi olla vähän haastavaa saada selvyys pojan avun tarpeesta, jos tämä on hakemassa kumeja kavereiden kanssa naureskellen. Terkkarilla niitä kyllä on, pitää kysyä häneltä toimivuudesta :)
Ap
Käy esittäytymässä tai pitämässä jokin pieni luento useamminkin kuin kerran vuodessa. Jos kerrot jostain itsestä huolehtimiseen liittyvää asiaa huumorin kanssa, niin voi jäädä paremmin mieleen kuin se, että olit se psykologi.
Ja toimiihan opettajien kanssa yhteistyö myös, että he osaavat ohjata eteenpäin?
Pääsisikin (koulu)psykologille. Muksu odottanut jo pari vuotta vastaanotolle pääsyä. Peruskoulua jäljellä enää vuosi joten katsotaan miten käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekeminen? Jospa ensimmäisellä käynnillä olisi jotain äksöniä? Jotain joka poikia/ kyseistä poikaa kiinnostaa.
Ensimmäinen juttu voisi olla se, että aikoja olisi saatavilla. Nythän koulupsykologipalveluita ei edes mainosteta, koska niille on liikaa kysyntää muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa uhrin syyttämistä. <3 Poikien syyhän se on, ku ei haeta apua. Mutta jos tytöt ei hae apua, nii sit syy on järjestelmässä.
Ilmiannettu. M26
Ensimmäiseksi pitäisi saada jämäkkä miesauktoriteetti psykologiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi pitäisi saada jämäkkä miesauktoriteetti psykologiksi.
En nyt tiedä ihan noinkaan mutta oikeasti osa ongelmaa on että em ammattilaiset lähes aina ovat sellaisia nuoria naisia joille puhuminen tuntuu turhalta. Poikani kävi koulupsykologin luona ja kyllä ne kommentit kotona oli aika kuvaavia. Ympäripyöreää höpinää, sellaiselta hänestä tuntui.
Kouluttamalla ja palkkaamalla miehiä. Pojat voivat pitää naisten tapaa käsitellä ongelmia vääränä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siten että niitä olisi edes tarjolla riittävästi.
Akat pois ja miehiä tilalle. Pojat hyvin usein voivat nähdä leppoisan vanhemman miehen isovelihahmona, tai jotakin vähän sinne päin, niin siitä keskustelusta olisi myös jotakin hyötyä. Akkojen jorinat ei auta poikia mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsisikin (koulu)psykologille. Muksu odottanut jo pari vuotta vastaanotolle pääsyä. Peruskoulua jäljellä enää vuosi joten katsotaan miten käy.
Mielenterveyteen liittyvissä asioissa (masennus, ahdistus, akuutti oireilu) pitää lain mukaan päästä vastaanotolle 7 työpäivän aikana. Jos se ylittyy jatkuvasti, olisi hyvä ottaa kunnan päättäjiin yhteyttä. Tutkimusjonoille ei sitten olekaan mitään takarajaa. Itsellä niidenkin kanssa ihan ok tilanne. Koulun alkua odottaa kuusi tutkimusjaksoa. Niiden jälkeen voin aloittaa tyyliin lokakuussa uusien kanssa. Mutta jossain päin maata puhutaan tosiaan vuosista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tekeminen? Jospa ensimmäisellä käynnillä olisi jotain äksöniä? Jotain joka poikia/ kyseistä poikaa kiinnostaa.
Onko ehdotuksia tekemisistä? Työhuoneessa on tyyliin Inkan aarre, värityskuvia ja jotain tunnekortteja ns talon puolesta. Ne ovat enemmän nuorempien ja tyttöjen mieleen. Jotain halpaa härpäkettä voin kyllä omilla rahoillakin ostaa, jos tulee kivoja ideoita :)
Ap
Nuoret pojat ovat herkkiä havaitsemaan, että heitä pidetään pääasiassa ongelmien aiheuttajina ja rettelöitsijöitä ja paino tosiaan niissä tilanteissa jossa tuota apua yleensä tarvittaisiin. Niillä pohjilla aika harva nuori haluaa lähteä hakemaan lisää shittiä aikuisilta joilta ei saa muutoinkaan muuta kuin henkisesti selkäänsä.
Näin lapsettomana ja naisena en tietenkään omakohtaisesti mistään mitään tiedä, mutta aika vähäiseltä kuulostaa että käyt vain lukuvuoden alussa 1. ja 7. vuosikursseille kertomassa. Miksi et kaikille luokille? Tekisit itsestäsi tutun kaikille ja pysyisit tuttuna. Jos ekaluokkalainen on tavannut sinut kerran niin olet varmasti aika kaukainen ihminen kun hän on 4. luokalla.
Pyydä oppilailta itseltään nimetöntä palautetta, että mitä he ovat mieltä ja millaisia ehdotuksia heillä itsellään on että mikä madaltaisi kynnystä tulla. Jokainen saisi kirjoittaa lapulle vaikka pari viikkoa tai kuukautta sen jälkeen kun olet käynyt esittäytymässä (tai joku muu aika, mutta ehkä ei kuitenkaan samalla kun ensi kerran käyt) ja kierrätät jotain vastausboksia luokasta toiseen, että ne laput ei mene luokanvalvojien käsien kautta vaan suoraan sinulle. Tai joku muu vastaava systeemi.
Ja entäs virtuaaliset tapaamiset? Eikös se ole tämän päivän lapsille luontainen juttu. Ymmärrän ettei se vastaa täysin kasvokkaista kohtaamista, mutta varmasti tyhjää parempi. Lapsi saisi itse valita sopivan ympäristön missä jutella kanssasi. Tai voisitteko te tavata joissain muissa tiloissa kuin omassa huoneessasi. Ulkona vaikka? Koska sinne huoneeseesi tulo ja siitä muille "kiinni jääminen" voi olla se kynnyskysymys.
Palkkaamalla enemmän miespuolisia psykologeja, kuraattoreita ja terkkareita kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Käy esittäytymässä tai pitämässä jokin pieni luento useamminkin kuin kerran vuodessa. Jos kerrot jostain itsestä huolehtimiseen liittyvää asiaa huumorin kanssa, niin voi jäädä paremmin mieleen kuin se, että olit se psykologi.
Ja toimiihan opettajien kanssa yhteistyö myös, että he osaavat ohjata eteenpäin?
7. luokille ollaankin itse asiassa kuraattorin kanssa pidetty oppitunti, ja se on ollut mielestäni ihan hyödyllinen. Ollaan tultu ihmisinä tutummaksi. Laajemminkin voisi toki tosiaan luokissa kiertää, jos opettajille se vain sopii. Toki korona-aikana ei saisi kierrellä ryhmästä toiseen, tai oikeastaan edes vierailla ryhmissä... Mutta hyvä ajatus!
Ap
Alue: Aihe vapaa
up