Lue keskustelun säännöt.
Tyhmä kysymys, mutta kuuluuko vanhempien tarkastaa lapsen läksyt?
14.08.2009 |
Siis kuuluuko vanhempien tarkastaa, että ala-asteikäisen lapsen läksyt on tehty oikein?
Muutamassa tuntemassani perheessä tehdään näin ja olen sitä hieman ihmetellyt. Eikö opettaja saa lapsen osaamisesta tällä tavoin täysin väärän kuvan, vai tehdäänkö näin nykyään kaikissa perheissä? Kun itse olin lapsi, vanhempani eivät koskaan osallistuneet mitenkään läksyjeni tekoon.
Sen tajuan, että vanhemmat avustavat jollain erityisellä ongelma-alueella, mutta päivittäinen kaikkien läksyjen tarkastus ennen kuin ne palautetaan kouluun, kuulostaa mielestäni huijaamiselta.
Tietenkään asia ei minulle kuulu, mutta pohdiskelen vain, onko käytäntö tämän asian suhteen muuttunut niistä päivistä, kun itse olin lapsi.
Kommentit (37)
Jollakin huithapelilla tai kapinaisella varmaan voi olla hyvä kontrolloida jotenkin, ainakin joinain kausina. Tunnollisella ja vastuullisella ei niinkään, vaikka tietysti on positiivista, jos vanhempia kiinnostaa lapsen koulunkäynti ja se, mitä oppii.
Nyt vasta tajusin, että ap taitaa puhua virheiden korjaamisesta... Se ei ole vanhempien homma muuten kuin ihan erityistapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan hyvä juttu, jos vanhemmat varmistaa, että läksyt ylipäätään on tehty.
Mutta todellakin ajoin nyt takaa sitä, pitääkö oikeellisuuskin tarkistaa.
suurin osa tarkistaa, sillä hän sanoi, että häntä helpottaisi, jos laittaisitte merkin, että tarkistettu on, että hänelle sitten on vähemmän työtä.
Nyt tokalla on uusi ope. En tiedä vielä hänestä.
Kyllä kuuluu. Ja kannattaa. Meillä olisi jäänyt huomaamatta niin kaksoiskonsonantti-ongelmat kuin muut ongelmat + yleinen huolimattomuus joka sittemmin paljastui johtuvan keskittymishäiriöstä. Ja samaa tarkastusta jatkoin myös läpi yläasteen. Samoin kuin joka ikinen päivä kysyin lukujärjestyksen perusteella jokaisen oppitunnin kulun ja onko tiedotteita kotiin. Ja silti jäi aina joku lippu-lappu kuittaamatta.
Tietenkään vanhempi ei korjaa lapsen virheitä, mutta suosittelisin ne yhdessä katsomaan. Että jos onkin kyse "kärryiltä putoamisesta" aiheessa niin ei ole sitten myöhäistä alkaa korjailemaan ja tukiopettamaan kun karmeus paljastuu vasta kokeesse joka on aina ko. aihealueen lopussa, eli kun "meni jo".
Minä puolestani ihmettelen ihmistä/ihmisiä kuka EI tarkasta lapsen läksyjä...miksi?
Nimim. 9 luokkalaisen kevätlukukauden kotona opettanut (eikä omasta halusta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen miettinyt mutta mä olen kyllä tarkistanut matikan läksyt. Jos näen virheen niin pyydän poikaa korjaamaan sen. Poika siis laskee sen uudestaan, en minä. Kai hän näinkin oppii? Vai pitäiskö vain jättää ne virheet sinne? Ei muakaan ole kukaan ohjeistanut.
Alakuokilla arviointi on aika turha, eikä vaikuta jatkoon mitenkään.
Tietysti se on huono, jos vanhemmat korjaa paljon, ja opettajalta jää huomaamatta joku aukko lapsen oppimisessa. mutta läksyt on kuitenkin vain pieni osa sitä, mitä opettaja katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki että on tehnyt läksyt muttei niiden oikeellisuutta.
lähes jokapäivä läksyt. Ja jos on joku virhe niin pistän tekemään uudestaan.Lapsi aloitti tokanluokan ja on hyvä oppilas.
Haluan kuitenkin olla perillä mitä koulussa tehdään ja miten poika pärjää.
Mitenkä te miellätte virheiden korjaamisen huijaamiseksi? Lapsi kuitenkin itse tekee ja miettii oikean vastauksen.Yleensä virheet johtuvat huolimattomuudesta ja kiireestä leikkimään. Korjaan myös kirjoitusharjoitukset.Poika tekee niin monta kertaa kuin on tarvis,että tulee siistiä jälkeä.
Oppiipahan tekemään kerralla kunnolla ja huolellisesti. Myös kokeissa muistaa tarkistaa, ettei ole tullut turhia virheitä.
Mun mielestä taas se,ettei ota mitään kantaa läksyjen tekemiseen (paitsi kysyy onko tehty ja muksuhan voi valehdella tms.) on ikavaa välinpitämättömyyttä. Jos lapsi ei kerkiä seurata tunnilla tai ei ymmärrä jotain niin mitenkä sitä voi osata läksyjäkään tehdä? Ja taas pitää mennä tunnille jossa ei ymmärrä mitään- ei uskalla välttämättä edes kysyä, tai sitten joutuu naurunalaiseksi kun ei osaa,tai alkaa häiriköimään kun ei jaksa seurata,koska ei tajua mitään. Nämäkö ovat paremmat vaihtoehdot kuin se,että vanhempi opastaa ja auttaa lasta rauhassa ymmärtämään asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos alkaa olla enemmän ongelmaa, opelle tiedotetaan asiasta reissarissa.
Mitenkä te miellätte virheiden korjaamisen huijaamiseksi?
Niin, miellän sen huijaamiseksi sen takia, että lapsi antaa koulussa sekä opettajalle että toisille oppilaille käsityksen, että hän on osannut tehdä kaikki läksyt aivan oikein. Totuus voi kuitenkin olla, että niitä virheitä on tullut ihan niin kuin kaikilla muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani eivät koskaan tarkistaneet, sanoivat vaan, onko läksyt tehty ja se siitä. En tajunnut alussa edes itse lukea kokeeseen, kun ei yhtään patisteltu. Todistuksessa olikin pelkkiä vitosia ja kutosia. Eikä koulunkäynti kiinnostanut.
Nyt olen itse vielä intoa täynnä, kun lapseni on koululainen, jee!
Kyllä, korjaan lasten läksyt, mutta en siksi, että opettajan silmissä ne olisi oikein tehty. En siis koe "huijaavani" mitään/ketään, niin kuin joku asian ilmaisi. Näkeehän ope useat kumituksen jäljet. Korjaan läksyt siksi, että olen kiinnostunut lasteni koulunkäynnistä, haluan jollakin tavalla osallistua ja haluan tietää, mitä lapseni osaavat ja mitä eivät.
En sano heille oikeita vastauksia, vaan näytän virhekohdan ja lapsi miettii itse, mikä siinä oli väärin. Jos ei osaa, neuvon, miten ongelma ratkeaa, mutta en vieläkään anna oikeaa vastausta. Suurin osa virheistä on selvästi huolimattomuusvirheitä, mutta jos jokin asia on selvästi lapselle vaikea tai hän tekee jonkin asian toistuvasti väärin, soitan koululle ja kysyn, onko opettaja huomannut koulussa saman, minkä minä kotona.
Ihan vilpittömästi kuvittelen ja uskon, että opettajat ovat tyytyväisiä siihen, että olen kiinnostunut ja osallistuva äiti, eivätkä koe, että tungen heidän "alueelleen". Opella on kuitenkin monta lasta, joiden edistymistä pitää seurata. Minä seuraan vain näitä kahta ja toivottavasti ainakin jompi kumpi meistä (ope tai äiti) huomaa, jos lapsi tarvitsee tavallista enemmän tukea jossakin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukea lasten koulunkäyntiä.
Mm. läksyjen tarkistaminen ja mahdollisesti ilmenneissä ongelmissa auttaminen ovat tukemista.
Minä ainakin haluan tietää jos lapsillani on ongelmia jonkun asian oppimisessa. Enhän minä pysty auttamaan ellen tiedä ongelmasta.
Itse olen tarponut koulutieni ilman vanhempien tukea. Minua ei neuvottu eikä tuettu millään lailla. Esim. kokeisiin lukemisen merkitys minulle selvisi vasta yläasteella. Kukaan ei ollut kertonut että kannattaa kerrata ennen koetta asiat joita kokeessa käsitellään. Minä olin aina tehnyt kokeet ilman mitään valmistautumista ja ihmettelin miksi kaikki muut on niin tohkeissaan kokeista 0_o
Kaikesta huolimatta menstyin koulussa hyvin. Pienellä tuella olisin kuitenkin voinut pärjätä vielä paljon paremmin :/
Niin, miellän sen huijaamiseksi sen takia, että lapsi antaa koulussa sekä opettajalle että toisille oppilaille käsityksen, että hän on osannut tehdä kaikki läksyt aivan oikein.
Ei ne opettajat sitä kyttää, kenellä on aina läksyt oikein ja kenellä ei. Kokeilla mitataan osaamista, ei läksyjen oikeintekoprosentilla. Eikä ne opettajat mitään idiootteja ole, totta kai ne tajuaa, että jos lapsella on aina kaikki oikein, häntä on autettu. Jos kokeessa on kaikki auttamatta oikein, niin siitä vasta voi tehdä johtopäätöksiä.
Enkä koe sitä huijaamisena yhtään... Järjestäähän ope kokeitakin ja niistä näkee mitä lapsi osaa. Sitten lapsi tekee paljon tunneillakin ja niitäkin ope tarkistaa. Joten luulen että ope kyllä tietää tasan tarkkaan missä mennään!
Mun läksyjä ei koskaan kukaan tarkistanut. Kyselivät vaan että oliko tehty. Minusta huono juttu kuitenkin ja osoittaa vähän välinpitämättömyyttä jos ei edes jaksa katsoa että MITÄ sillä lapsella on läksynä! Vaikkei korjaisi tms. niin voisi edes katsoa niitä kirjoja välillä että pysyy kärryillä.
Mä olin kyllä hyvä oppilas mutta uskon että olisin esim. yläasteella ja lukiossa voinut olla vieläkin parempi jos vanhemmat ois joskus vähän olleet kiinnostuneita siitä MITÄ mä siellä opin. Olisivathan ne voineet esim. kuulustella vähän läksyjä ja auttaa.
No suhteet ovat nykyäänkin huonot ja etäiset. Taisivat olla sitä jo tuolloinkin:(.
suurin merkitys on tuntiaktiivisuudella ja juuri miten on tehynyt läksyt.
Monet tässä ketjussa tuntuvat kuvittelevan, että opettaja päivittäin kiertää tarkistamassa jokaisen lapsen kaikki läksyt. Mitä muuta opettaja mahdollisesti ehtisi päivän aikana tehdä? Varsinkin 5.-6.luokkalaisilla voi olla aika paljon läksyä, monesta aineesta. Se, että läksy on tehty, tarkistetaan. Sisältö on käytännön syistä pakko tarkistaa ja käydä läpi yhdessä. Osa porukasta ei korjaa virheitään... Ah nämä ihanat suuret luokkakoot. Jos ope kiertää tarkistamssa sisällön esim. 27 oppilaan luokassa matikan tunnilla siihen menee aikaa ainakin 15-20 minuuttia. Totta kai on järkevää, että kotona tsekataan läksyt. Itsestään selvää.
Minun vanhempani "tarkastivat" aina läksyni. Toisin sanoen saattoivat korjailla ja käskyttää, siistiä ja panna minut tekemään läksyt uudelleen. Minä yritin pakoilla lopulta keinoilla millä hyvänsä.
Minun lapseni ilmoitti 10-vuotiaana, ettei "viitsi" enää tehdä tehtäviään. Jahhas. Mites nyt sitten.
Muutaman illan väittelyn jälkeen lapseni sai selkeän ilmoituksen, että hänhän niistä tekemättömistä vastaa opettajalle, eivät vanhemmat.
Läksyt on siitä lähtien tehty, koska lapsi koki, että koulu on hänen ja luokkatoverien ja opettajan muodostama juttu - ei vanhempien temmellyskenttä.
Joten: vastaukseni on: ei
ei muuta.