Tyhmä kysymys, mutta kuuluuko vanhempien tarkastaa lapsen läksyt?
Siis kuuluuko vanhempien tarkastaa, että ala-asteikäisen lapsen läksyt on tehty oikein?
Muutamassa tuntemassani perheessä tehdään näin ja olen sitä hieman ihmetellyt. Eikö opettaja saa lapsen osaamisesta tällä tavoin täysin väärän kuvan, vai tehdäänkö näin nykyään kaikissa perheissä? Kun itse olin lapsi, vanhempani eivät koskaan osallistuneet mitenkään läksyjeni tekoon.
Sen tajuan, että vanhemmat avustavat jollain erityisellä ongelma-alueella, mutta päivittäinen kaikkien läksyjen tarkastus ennen kuin ne palautetaan kouluun, kuulostaa mielestäni huijaamiselta.
Tietenkään asia ei minulle kuulu, mutta pohdiskelen vain, onko käytäntö tämän asian suhteen muuttunut niistä päivistä, kun itse olin lapsi.
Kommentit (37)
Minun lapseni ilmoitti 10-vuotiaana, ettei "viitsi" enää tehdä tehtäviään. Jahhas. Mites nyt sitten.
Muutaman illan väittelyn jälkeen lapseni sai selkeän ilmoituksen, että hänhän niistä tekemättömistä vastaa opettajalle, eivät vanhemmat.
Läksyt on siitä lähtien tehty, koska lapsi koki, että koulu on hänen ja luokkatoverien ja opettajan muodostama juttu - ei vanhempien temmellyskenttä.
10-vuotias "ilmoittaa" asian, et jaksa kasvattaa häntä vaan sysäät vastuun lapselle itselleen...Mistä näitä pönttöjä oikein tulee...
lapset, joiden vanhemmat ovat aktiivisia (tarkistavat läksyjä, auttavat projekteissa) menestyvät koulussa paremmin kuin lapset joiden vanhemmat olettavat että opettajan pitää tehdä kaikki heidän puolesta.
kerran sanoi että vanhempien velvollisuuksiin ei kuulu läksyjen seuranta tai tarkastus. jokainen tekee sen jos haluaa, mutta velvollisuutta ei ole.
pöntöiksi? Onko muutkin käytöstavat hukassa ?
vaikuta sinänsä arviointiin oppiaineesta? pääpaino on oppimisella ja sitten koe mittaa kuinka on oppinut -> arviointi
Mitenkä te miellätte virheiden korjaamisen huijaamiseksi?
Niin, miellän sen huijaamiseksi sen takia, että lapsi antaa koulussa sekä opettajalle että toisille oppilaille käsityksen, että hän on osannut tehdä kaikki läksyt aivan oikein. Totuus voi kuitenkin olla, että niitä virheitä on tullut ihan niin kuin kaikilla muillakin.
tarkisti ja korjasi aina läksyt.
Vasta kolmannella opettaja tajusi, kuinka laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja lukihäitiö pojalla oli.
Eli en korjaa, mutta valvon, että läksyt tehdään ja kokeisiin luetaan. Tällä tyylillä on hyvin mennyt koulu myös sillä, joka on jo yläasteella.
Monet tässä ketjussa tuntuvat kuvittelevan, että opettaja päivittäin kiertää tarkistamassa jokaisen lapsen kaikki läksyt. Mitä muuta opettaja mahdollisesti ehtisi päivän aikana tehdä? Varsinkin 5.-6.luokkalaisilla voi olla aika paljon läksyä, monesta aineesta. Se, että läksy on tehty, tarkistetaan. Sisältö on käytännön syistä pakko tarkistaa ja käydä läpi yhdessä. Osa porukasta ei korjaa virheitään... Ah nämä ihanat suuret luokkakoot. Jos ope kiertää tarkistamssa sisällön esim. 27 oppilaan luokassa matikan tunnilla siihen menee aikaa ainakin 15-20 minuuttia. Totta kai on järkevää, että kotona tsekataan läksyt. Itsestään selvää.
Näinhän se menee. Ei opettajalla ole aikaa käydä läpi jokaisen oppilaan jokaista kotitehtävää tunnilla. Ope vaan tarkistaa, että on tehty (oli ne sitten oikein tai väärin) ja toivoo, että kaikki korjaavat mahdolliset virheensä kun yhdessä tarkistetaan.
Minä opettajana toivon, että tarkistatte lastenne läksyt. Ette korjaa virheitä itse vaan sanotte, että "mietipä tätä kohtaa vielä uudestaan". Virheistä oppii yleensä enemmän, sillä ne jäävät paremmin mieleen kun niitä joutuu enemmän työstämään.
alkuluokilla ja ehkä vielä 3. luokalla on tärkeää, ettei läksyjä _korjata_ kotona. Tottakai se, että läksyt on tehty, kannattaa tarkastaa, mutta älkää laittako lapsia korjaamaan niitä virheitä. Lasta ja lapsen koulunkäyntiä pitää tukea, mutta tehdään se muulla tavoin kuin virheitä korjaamalla.
Se ei ole reviirilleni astumista vaan haittaa havainnointiani, kuka tarvitsee minkäkin kanssa vielä apua.
Ylemmillä luokilla voitte sitten aivan vapaasti laittaa ne lapset vielä korjaamaankin virheet, kunhan saavat itse pähkäille ne sen sijaan, että vanhemmat antavat valmiit vastaukset.
läksyjä, kun yhden tunnin aikana opetettavana kahden vuosiluokan asiasisältöjä. Mulla on molemmilla vuosiluokilla viikkovuoroiset tarkastajat (samat kuin järjestäjät), ketkä käyvät katsomassa, että läksyt on tehty. Yhdessä käymme yleisesti sitten tehtävät läpi, jos aikaa on. Mutta näin ollen en saa yleensä tietoa, minkätasoisia vastaukset ovat olleet. Siitä pidän huolen, että mallivastaukset tulevat kaikkien tietoisuuteen, mutta korjaaminen jää kyllä ihan omalle vastuulle. Matematiikan vastaukset käyvät tarkistamassa omatoimisesti. Toki muutaman kerran viikossa käytämme enemmän aikaa läksyihin, mutta siihen vierähtää helposti yli puolet oppitunnista.
sanoisin, että läksyt on hyvä käydä nuoren kanssa läpi, mikäli nuori on luonteeltaan tai senhetkisiltä tavoiltaan hieman suurpiirteinen.
Vähimäisvaatimus olisi, että vanhempi katsoo, että nuori tekee läksyt. Läksyjen tekeminen on nuoren ja vanhemman vastuulla. Koulussa on täysin mahdotonta katsoa, että jokainen nuori korjaa oikein tehtävänsä ja myös ymmärtää korjatut asiat.
Jos haluaa tukea lapsensa koulunkäyntiä ja pitää sitä tärkeänä, läksyjä kannattaa ainakin seurata. Ei sekään ole huijaamista, että virheet osoitetaan ja yhdessä korjataan. Väitän, että tästä jotain jää mieleen. Tuntuu, että nykyään kovin harva vanhempi jaksaa huolehtia läksyjenteosta.
Siitä yksinkertaisesta syystä ettei hänellä ole mitenkään koulussa aikaa tarkistaa läksyjen oikeellisuutta. Sen hän ehtii katsoa on läksyt ylipäätään tehty. Jos siis vanhemmat eivät tarkasta niitä kotona, ei virheitä tule korjatuksi. -Tämä ei lapsen oppimisen kannalta ole hyvä.
Sen jälkeen vanhemmalla lapsella on opettaja vaihtunut, mutta helposti vanhat tavat jäävät. Eli oletan ettei niillä muillakaan opettajilla sen enempää ole aikaa koulussa tarkistaa jokaisen aineen kohdalla 25 oppilaan vastauksia...
Jos opettaja haluaa vanhemmilta johonkin suuntaan tekemistä, siis läksyjen tarkastamista tai ei tarkastamista, niin se pitäisi kertoa vanhemmille! Ei ne vanhemmatkaan mitään ajatuksenlukijoita ole ja opettajia näkyy olevan ihan joka lähtöön. Meillä onneksi koulun alussa 1-2luokilla opettajat ovat kertoneet ja niitä ohjeita noudatetaan niin kauan kunnes tulee jotain muuta tietoa opettajalta...
ja ope vastasi, että olisihan se hyvä, jos virheet korjattaisiin lapsen kanssa yhdessä.
Ihmettelen kovasti, jos jotakuta opettajaa pystyy hämäämään hyvin tehdyillä läksyillä siten, että lapsen osaamista luullaan paremmaksi kuin se onkaan. Vrt. viestiä lukihäiriön ja muiden oppimisvaikeuksien näkymättömyydestä.
ja ehdottomasti kannattaa tarkistaa. Jos minulla on luokassa 25 oppilasta, ja tunti kestää 45 min, minulla on tästä ajasta alle 2 minuuttia per oppilas. Ja siinä ajassa pitää käsitellä arkirutiinit, vanhat läksyt, käydä uusi asia, harjoitella uutta asiaa, ja antaa uudet läksyt. Voitte arvata, että kamalan tarkkaan ei ehdi miettiä, millä tavalla kukin on tehtävänsä tehnyt.
Eli jos haluaa panostaa lapsensa oppimiseen, sitä kannattaa kunnolla tukea.
Ja oppiihan lapsi siitäkin, kun vanhempi auttaa virheen korjaamisessa. Siis vanhempi EI KORJAA lapsen läksyjen virheitä, vaan lapsi tekee sen itse.
Sitäpaitsi olen huomannut oman koululaisen (menee kolmannelle) kanssa, että tyttö pitää siitä että seuraamme hänen läksyjään. Sekin on tapa näyttää lapselle, että on kiinnostunut hänestä ja hänen tekemisistään.
Näyttää siltä, että yhteneväistä linjaa tässä asiassa ei ole. Osa opettajista haluaa, että läksyt tarkastetaan kotona, osa ei. Joten kai tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että lapsen vanhempien kannattaisi aina kysyä asiaa lapsen opettajalta. Väärällä tavalla toimiminen voi haitata oppimista.
Hyvää keskustelua on ollut. Kiitos vastaajille. :)
t. ap
lapsena ja nuorena koskaan kysytty, että onko läksyt tehty, saati tarkistettu. Ihan itse päättelin, että ne on hyvä tehdä.
vaan tärkeä olsa oppimisprosessia ja parhaiten kai siinä oppiikun tehtävät heti käydään läpi ja virhet korjataan...