Lue keskustelun säännöt.
Millaista on nykyduunarin elämä? Kuvaile elämääsi!
04.08.2021 |
Huomasin kaverin kanssa keskustellessani, että minulla ei ole oikeastaan mitään käryä siitä, millaista on nykypäivän duunarin elämä. Oma tuttavapiirini kun on melkein yksinomaan korkeakoulutettuja työ- ja opiskelukavereita, perhe ja sisarukset myös. Noissa ympyröissähän se on sitä samaa skarppaillaan kouluaika, mennään opiskelemaan ja sitten pyöritään oravanpyörässä tavoitellen ylennyksiä ja palkankorotuksia. Monesti ne puolisotkin löytyy niistä ympyröistä.
Alla kysymyksiä keskustelun rungoksi:
Miten päädyit juuri sille alalle, jolle päädyit?
Millaista on nykyduunarin elämä taloudellisesti?
Onko vielä nykyäänkin niin, että on mahdollista saada vakihomma heti valmistuttua?
Eikö siinä periaatteessa ole mahdollisuus saada aika hyväkin rahatilanne jo nuorena, jos alkaa pistämään säästöihin ja sijoituksiin?
Mites asumisen laita, uskaltaako duunarihommissa luottaa työn jatkuvuuteen niin, että uskaltaa ostaa kalliimmankin asunnon?
Missä tapasit puolisosi? Onko samalla alalla tai samankaltaisissa hommissa kuin itse olet?
Mitä odotat tulevaisuudelta?
Kommentit (9)
No ei sairaanhoitaja kyllä ole mikään duunari. Keskiluokkaa ja korkeakoulun käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei sairaanhoitaja kyllä ole mikään duunari. Keskiluokkaa ja korkeakoulun käynyt.
Vain rahalla tuntuu olevan merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Ihan sama mitä kouluja olet käynyt niin tuntuu että palkka määrittää kaiken. Amk:n käynyt ei todellakaan tosiaan ole mikään duunari. Mut varmaan paska palkka sitten tuo sen tunteen.
Sisko on lähäri ja miehensä hitsari. Vakiduunit molemmilla. Mies on alan osaaja ja kiertää maailmaa työkomennuksilla, tienaa hyvin. On omakotitalo, pari autoa ja palju.
Av mammat ilmeisesti korkeasti koulutettuja kun ei tule kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on duunari. Tienaa enemmän kuin mä, joka olen käynyt yliopiston. Valmistumisen jälkeen oli vaikeuksia saada alan töitä, mutta nyt ollut pari vuotta isossa firmassa, jossa hommia riittää.
Ihan tavallista elämää eletään. Kavereita ja tuttavia on oikeastaan kaikenlaisista piireistä ja hekin kyllä suunnilleen kaikki elävät tavallista elämää.
Korkeakoulutettuja on Suomessa jo niin paljon, että se ei ole enää mikään tae ”paremmasta” väestä. Ainoa ero mikä tulee mieleen on, että en tiedä juurikaan korkeakoulutettuja jotka polttavat tupakkaa. Oravanpyörä taas on meillä kaikilla: toisilla töissä, toisilla kotona ja toisilla tukiluukuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen havainto tästä ketjusta on, että vaikka enemmistö ihmisistä ei ole korkeakoulutettuja niin melkein palstalla kuin palstalla duunarit ovat tavattoman aliedustettuja. Tässäkin ketjussa ihmiset kertoivat vain puolisoistaan.
Koen itseni duunariksi, vaikka olenkin käynyt amk:n eli tilastoissa korkeakoulun käynyt. Olen siis sairaanhoitaja. Palkka surkea työmäärään ja vastuuseen nähden. Päädyin alalle kun en päässyt lääkikseen. Olisi pitänyt hakea enenmän kuin ne kaksi kertaa. Mies on lääkäri, löysimme toisemme työpaikalta. Asumme, kiitos hänen tulojen, arvostetulla alueella Espoossa.