Tunnetko ketään himosiivoojaa, joka puunaa kotinsa lattiasta kattoon säännöllisesti?

Itseni. Rakastan siivoamista ja se on myös keino ylläpitää toimintakykyä (olen osin liikuntarajoitteinen).

En tiedä himosiivoojaa, mutta tunnen perheen joka imuroi asuntonsa päivittäin. Minun näkökulmastani se on hyvin paljon, vaikken mikään sottapytty olekaan.

Kyllä se iän myötä rauhottuu.

Minä itse.

Naapurimme. Siellä lentävät matot ulos monta kertaa viikossa. Sitten imuroidaan ja mopataan. Kaapit pestään ja kuivataan. Keväällä sulatellaan lumet ennen aikojaan, ja lehtipuhallin otetaan käyttöön, vaikka nurmikolla ei olisi kuin joitakin yksittäisiä puiden lehtiä. Siivouksen äänet kuuluvat usein meillekin asti. Huom! Nainen on 72-vuotias.

Serkku on tämmöinen ihminen. Muita sellaisia ei kummallakaan puolella sukuamme olekaan. Olimme kerran kyläilemässä hänen luonaan, kun yhtäkkiä käsky kävi: "Nyt saatte lähteä kotiin, sillä minun täytyy aloittaa suursiivous.".

Vierailija kirjoitti:

Naapurimme. Siellä lentävät matot ulos monta kertaa viikossa. Sitten imuroidaan ja mopataan. Kaapit pestään ja kuivataan. Keväällä sulatellaan lumet ennen aikojaan, ja lehtipuhallin otetaan käyttöön, vaikka nurmikolla ei olisi kuin joitakin yksittäisiä puiden lehtiä. Siivouksen äänet kuuluvat usein meillekin asti. Huom! Nainen on 72-vuotias.

Miten sulattelee ne lumet?

Mun Kulta, parempi väistyä omiin hommiin tallii, muuten tulee märkää luutua ympäri korvia.

Mukavaa toki kun koti on siisti ja puhdas, kyllä minä muistan Kultaani kiittää ja tuoda joskus jotain kivaa hänelle.

En tiedä. Lapsiperheessä ja vielä yksi koira on pakko imuroida joka päivä ja mopata parikin kertaa viikossa kun lattia jo tuntuukin niin likaiselta, sitä hiekan ja mudan määrää sisällä, moppaus vesi on lähes mustaa hetkessä. Nämä siis meillä ihan normi siivousta. Mies 36v

Tiedän erään naisen joka ei saanut unta koska asunto oli jäänyt imuroimatta ja aloitti sitten klo 4.00 imuroinnin perheensä iloksi.

Vierailija kirjoitti:

Vähänkoulutetuissa naisissa en tunne muunlaisia.

Ainakin mun vanhin sisko on siivoushullu ja terveysintoilija ruuan ja liikunnan suhteen. Miehensäkin pakottaa kaikkeen moiseen mukaan ja mies senkun myöntyy. :(

Mieheni

Kun olen hänet ensin pukenut ja meikannut nätiksi.

Itse rentoudun sohvalla.

Jos jonkun addiktion itselleni toivoisin, niin se olisi siivousaddiktio. Nyt olen pari päivää katsellut pölyjä ja muruja, että pitäis mutta ei vaan saa aikaiseksi. Viimeksi siivottu kunnolla pari viikkoa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurimme. Siellä lentävät matot ulos monta kertaa viikossa. Sitten imuroidaan ja mopataan. Kaapit pestään ja kuivataan. Keväällä sulatellaan lumet ennen aikojaan, ja lehtipuhallin otetaan käyttöön, vaikka nurmikolla ei olisi kuin joitakin yksittäisiä puiden lehtiä. Siivouksen äänet kuuluvat usein meillekin asti. Huom! Nainen on 72-vuotias.

Miten sulattelee ne lumet?

No, itse asiassa sillä lehtipuhaltimella.

Minä. Nautin siitä. Koen sen hyvin rentouttavana, näkee heti oman käden jäljen ja mikään ei ole ihanampaa kuin siisti koti.

Tunnen. Tai siis tunsin ennen.

Joka päivä imurointi. Joka viikko lattioiden ja seinien pesu (luit oikein). Useita kertoja päivässä koriste-esineiden järjestely ja pölyjen pyyhkiminen niistä ja pinnoilta. 

Jos olin käymässä ja söin voileivän, tämä tyyppi putsasi pöydän leipäni alta useaan otteeseen. Syön siis voikkarini noin kahdessa minuutissa. Mutta murusia ei saanut olla, ei edes sitä yhtä. Sen aikaa kun syötiin.

Asiaa selitti oman näkemykseni mukaan hänen lapsuutensa olosuhteet. Oltiin siis lapsuudenystäviä. Lapsuudenkoti oli niin hävyttömän paskainen että en halunnut käydä heillä, yöpymisestä puhumattakaan. Ison keittiön kaikki astiat hujan hajan umpihomeessa, muumioitunutta kissanpaskaa kaikkialla, perheen miesten sylkemiä räkäläikkiä pöydillä ja lattioilla. Vanha kylppäri täynnä hometta ja hämähäkinseittiä. Sairas ja ällöttävä elinympäristö kaikkiaan. Paitsi tämän silloisen ystäväni huone. Siellä tuoksui Cif vuorokauden jokaisena minuuttina.

Minua luullaan himosiivoajaksi.

Siivoan oikeasti naurettavan vähän, taika on erittäin helposti siivottava koti. Tänään oli tulossa vieraita ja sotkua oli. Laitoin makkarin ja kodinhoitohuoneen ovet kiinni, tiskit koneeseen, tsekkasin vessan ja suihkautin tuoksua, pyyhin pöydältä murut ja lattialastalla vetelin enimmät koiran karvat. Aikaa meni 10 minuuttia.

Taas tuli kehuja miten on tiptop taas kaikki, ei sillä että niitä kalastelisin mutta huvitun aina kun tiedän että minun luullaan siivoavan jatkuvasti kun meillä ei ole muka ikinä sotkuista.

Meillä on vähän roinaa, tavaroille paikat ja oikeasti ihan hujauksessa siivottava koti vaikkei mikään pieni (eikä tyhjä) edes ole. Inhoan siivoamista mutta rakastan siisteyttä.

Omistan alle1000 esinettä. Koti pysyy siistinä

mul on kans yks tuttu mies, joka siivous intoilija, kyläs kahvilla olles on pieni rikkaimuri valmiina kahvittelu muruil ,koti aina tip top. hauskinta on et tämä sukulainen oli jonkin sortin pomo työpaikallaan. jämpti mies.

tiesi parhaimmat vahat lattiolle ja seuras uusien siivouvälineiden etuja.

Minä. Nykyään😀😅 en ollut näin siivoushullu kymmenen vuotta sitten. Olen kohta 30v. Työssäni piti olla siisti ja todella todella siistit paikat.. kai tarttui sieltä kun silmiini osuu pienikin lika tai kahvi tahra jossain kaapin ovessa tai vähänkin likaisen näköistä on pakko siivota. Lattia listat käyn läpi joka toinen päivä, hellan jynssään pari kertaa viikkoo vähintään kunnolla ja uunin, jääkaapin katson on puhdas ja ei ole murusia missään vaan kiiltää että lasin päältä voisi nuolaista. Imuroin joka toinen tai kolmas päivä(?) ja luuttuan joskus jos siltä näyttää (mut vähän harvemmin sitä). Kiilloitain wc Lavuaarit ja Pyntyn joka päivä ja suihku tilan käyn lattioita pitkin ja saumat ja laatat läpi säännöllisesti. Ym..