Mitä ajatuksia sinulla herää, jos kumppanisi

Yrittäjänä hän ei noin voisi tehdä. Jos hän päättäisi lopettaa yritystoiminnan, niin uskoisin, että se olisi kyllä asia, josta hän ensin keskustelisi minun kanssani, koska se varmasti vaikuttaisi luultavasti niin asumiseemme kuin ihan ajankäyttöön.

Meidän talous kestää sen kyllä.

Laiska, onko tuo nyt mitään muutakaan.

En mitään. Mies maksaisi edelleen puolet yhteisistä menoista. Ansiosidonnainen riittää niihin ja jos ei riitä, mies voi myydä veneensä.

Siinähän lopettaa, kun pärjää pääomatuloillaankin.

Niin tapahtui puolitoista vuotta sitten. Olimme jutelleet mieheni kanssa asiasta muutaman viikon ja sitten mies ilmoitti, että hän teki sen. Suunnitelmaa b ei ollut ja mies ei edes hakenut uusia töitä. Meillä oli tosin asiat niin, että taloutemme oli vakaa.

Elämä muuttui periaatteessa tosi paljon, sillä oli kuin miehellä olisi lähtenyt niskasta tosi iso painolasti. Hänestä tuli ajan myötä pitkästä pitkästä aikaa oma ihana itsensä, nauravainen, iloinen ja tekeväinen mies. En ollut oikeastaan edes huomannut miten hän oli vanhassa työssään muuttunut vähitellen kireäksi, totiseksi ja jopa vihaiseksi mieheksi, joka ei jaksanut enää harrastaa tai sitten harrasti ja paljon. Minä ja kaksi lastamme olimme mukautuneet tilanteeseen ja huomasin, että osamme oli ollut jopa luimistelua ja jatkuvaa mukautumista toiselle sopivaksi.

Nyt elämä on hyvää, tosi hyvää. Juttelemme ja olemme paljon koko perheenä yhdessä. Näin sen piti mennäkin. Minä käyn töissä ja pidän työstäni, lapset koulussa ja mies keksii tekemistä näköjään tosi hyvin kotona ja mökillä. En tiedä jatkosta, mutta kuka sitä tietäisi?

Ei se ole ongelma, jos toinen irtisanoutuu. Hän vain kertoo samalla, miten aikoo jatkossa hoitaa oman osuutensa; hakeeko uusia töitä, alkaako yrittäjäksi, opiskeleeko? Joku ajatus hänellä varmasti on jo siinä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ongelma, jos toinen irtisanoutuu. Hän vain kertoo samalla, miten aikoo jatkossa hoitaa oman osuutensa; hakeeko uusia töitä, alkaako yrittäjäksi, opiskeleeko? Joku ajatus hänellä varmasti on jo siinä vaiheessa.

Mielestäni suunnitelmaa ei tarvitse olla, ei varsinkaan, jos toinen on ihan rikki ja ei tiedä mitä tekisi. Aina suunnitelmia ei vain ole, ei edes suunnitelman poikasta, on vain vahva tieto, että vanha ei enää toimi.

Sitä on joskus pakko tehdä isoja ratkaisuja ilman suunnitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ongelma, jos toinen irtisanoutuu. Hän vain kertoo samalla, miten aikoo jatkossa hoitaa oman osuutensa; hakeeko uusia töitä, alkaako yrittäjäksi, opiskeleeko? Joku ajatus hänellä varmasti on jo siinä vaiheessa.

Mielestäni suunnitelmaa ei tarvitse olla, ei varsinkaan, jos toinen on ihan rikki ja ei tiedä mitä tekisi. Aina suunnitelmia ei vain ole, ei edes suunnitelman poikasta, on vain vahva tieto, että vanha ei enää toimi.

Sitä on joskus pakko tehdä isoja ratkaisuja ilman suunnitelmia.

Aikuisella harvoin on mahdollisuutta tehdä "isoja ratkaisuja" ilman suunnitelmia. Jos sinun on esim. elätettävä alaikäisiä lapsia, et voi vain "olla rikki". Joku suunnitelma on, on se sitten vaikka 6kk työttömänä ja toipumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole ongelma, jos toinen irtisanoutuu. Hän vain kertoo samalla, miten aikoo jatkossa hoitaa oman osuutensa; hakeeko uusia töitä, alkaako yrittäjäksi, opiskeleeko? Joku ajatus hänellä varmasti on jo siinä vaiheessa.

Mielestäni suunnitelmaa ei tarvitse olla, ei varsinkaan, jos toinen on ihan rikki ja ei tiedä mitä tekisi. Aina suunnitelmia ei vain ole, ei edes suunnitelman poikasta, on vain vahva tieto, että vanha ei enää toimi.

Sitä on joskus pakko tehdä isoja ratkaisuja ilman suunnitelmia.

Aikuisella harvoin on mahdollisuutta tehdä "isoja ratkaisuja" ilman suunnitelmia. Jos sinun on esim. elätettävä alaikäisiä lapsia, et voi vain "olla rikki". Joku suunnitelma on, on se sitten vaikka 6kk työttömänä ja toipumassa.

Joskus niitä pitää tehdä, oli lapsia tai ei, oli velkaa tai ei.

Ja koska niitä isoja ratkaisuja voisi tehdä, jos ei aikuisena? Pitääkö koko aikuisikä, eli alkaen siitä kun täytät 18 vuotta tehdä vain niin kuin kaikki mielestäsi odottavat? Niin kuin olisi ehkä hyvä? Ei, vaan päätös, vaikka irtisanoutuspäätös, pitää tehdä loppujen lopuksi yksin. Kukaan ei sinun pääsi sisään pääse, kukaan ei ymmärrä juuri sitä mikä on se asia, mikä ajaa päätökseen.

Kukaan ei voi myös pistää sinua tekemään mitään aikaan kytkettyjä suunnitelmia, sillä elämä ei mene niin. 6 kk on lyhyt aika ja en todellakaan asettaisi työstään irtisanoutuneelle tai sitä miettivälle aikarajoja, vaan kaikille paras on, että sellaisia ei ole.