Ääniherkkyys äidillä

Jätin lapset tekemättä. Tosin oli siihen muitakin syitä 

Olen todella aistiherkkä, äänet yksi pahimmista. Oma lapsi on niin pieni ettei vielä puhu, mutta metelöi kyllä senkin edestä soittimilla, soivilla leluilla jne. En rasitu hänen äänistään juuri ollenkaan, mutta minulla on todella voimakas äidinvaisto, lapsi on minulle maailman tärkein asia. Avain on hyvä päivärytmi jossa lapsi menee ajoissa nukkumaan, koska kestän iltaisin väsyneenä mm. ääniä huonommin. Iltaisin saan huilihetken tämän avulla.

Ääniherkkä + äiti tässä! Mulla omien lasten äänet eivät ole koskaan häirinneet. En tiedä mikä siinä on, ikään kuin äidinvaisto ja rakkaus kumoaisi herkkyyden. Muiden lapset, ruokailuäänet, naputus pöydän pintaan ja moni muu ääni taas saa välillä ihan raivon partaalle.

Muistan olleeni joskus pikkulapsiaikana erityisen herkillä univajeen vuoksi. Silloin muistan ylimääräisten äänten häirinneen, esim. astioiden kilinä tai tv, mutta ei silloinkaan lapsen ääntely tai metelöinti.

Kiitos vastauksista, ehkä sitä uskaltaa omia tehdä kun äidinvaisto saa sietämään ääniä paremmin<3

Ap

Minulla on yksi lapsi. Ei mölyä yksinään. Ja olen kyllä opettanut myös lapselle, millä volyymilla meillä saa kommunikoida. En usko, että lapsi kärsii, kun ei saa huutaa. Lisäksi pienestä asti on ollut kuulokkeet käytössä, jos katsoo/kuuntelee jotain mitä ne vanhemmat emme. Hoplopit ja vastaavat ovat pahimpia paikkoja, kun siellä on kymmeniä huutavia lapsia. Mutta niissä ei onneksi kovin usein käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi lapsi. Ei mölyä yksinään. Ja olen kyllä opettanut myös lapselle, millä volyymilla meillä saa kommunikoida. En usko, että lapsi kärsii, kun ei saa huutaa. Lisäksi pienestä asti on ollut kuulokkeet käytössä, jos katsoo/kuuntelee jotain mitä ne vanhemmat emme. Hoplopit ja vastaavat ovat pahimpia paikkoja, kun siellä on kymmeniä huutavia lapsia. Mutta niissä ei onneksi kovin usein käydä. 

Jatkan vielä, että puheripulissa olevalle lapselle olen välillä sanonut, että nyt tarvitsen puoli tuntia hiljaisuutta ja sitten saa kertoa asiansa. Pienempänä laitettiin ajastin päälle tätä varten. Nykyisin osaa katsoa itse kellosta. 

Korvatulipista kuulee läpi, riippuu miten aseteltu. Tai muu pienet vempaimet joita myydään, työnnetään korvaan. Ei siten että syntyy vaaratilanne eikä kuule mitään. Pitää olla hereillä ja katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Korvatulipista kuulee läpi, riippuu miten aseteltu. Tai muu pienet vempaimet joita myydään, työnnetään korvaan. Ei siten että syntyy vaaratilanne eikä kuule mitään. Pitää olla hereillä ja katsoa.

Minulla on käytössä Loop Earplugsit (löytyy googlella). Omistan kaikki mallit, jotta saan säädeltyä äänikuormaa oman tarpeen mukaan. Ovat oikeasti todella hyviä. Suosittelen!

Meillä mies, eli lasten isä, on ääniyliherkkä. Määrätyistä äänistä kokee myös fyysistä kipua (kuulovaurion vuoksi), joten niille ei oikein voi siedättyä. Tässä meidän vinkkejä:

- Omien lasten ääniin tottuu eri tavalla. (Paitsi noi fyysisistä syistä ikävät äänet.) Mies ei tunnu ärtyvän ollenkaan niin paljon, lasten äänistä kuin jostain  muusta. (Itsestäni olen huomannut, että vaikka olen herkkäuninen, en lasten kasvattua herää esim. lelujen kolisteluun herkästi, koska se on ääni, joka kertoo, että kaikki on hyvin.)

- Minä olen hoitanut enemmän lasten itkut pienenä (meillä oli ikuiset lapset, joten sitä tuli paljon)

- Asunto, jossa pääsee vetäytymään välillä eri huoneeseen on hyvä, jos mahdollista.

- Kuulosuojaimia ja korvatulppia voi käyttää, niidenkin läpi kuulee.

- Lattioille mattoja, vähentää kolinaa. (Kerrostalossa säästää myös alakerran hermoja.)

- Ei ole pakko hankkia lapsille niitä kaikkein meluisimpia leluja.

- Hoplopit ja lastenkutsut kannattaa ensisijaisesti hoitaa sen vanhemman, joka ei ole ääniherkkä.

- Lapsetkin oppivat olemaan huutamatta ja pitämättä hirveää meteliä jatkuvasti, kun opetetaan. Miinuspuoli on, että siihen opettamiseen menee helposti ainakin viisi ekaa vuotta. Mutta ei meillä lapset ole harrastaneet sellaista päätöntä meluamista leikkiessään oikeastaan koskaan. Innostumiset, harmitukset ja muut toki nostavat helposti ääntä kovaksi isompanakin.

Opetin pienestä pitäen lapselle, että äiti kuulee paremmin hiljaiset äänet. En edes ole erityisen ääniherkkä, kovat äänet vaan puuroutuvat päässä, niin, että en saa sanoista selvää. Vielä kun saisi puolison suvun oppimaan saman, siellä on melkoinen kilpalaulanta päällä ihan tauotta. 

Mulla omien lasten metelöinti ottaa voimille yhtä paljon kuin muukin meteli. Joskus pahemminkin, kun on päivän jo kuormittunut. Vastamelukuulokkeet pelastaa. Aika reaktiivinen olen meteliin valitettavasti, mutta lapset tietää ja kun riehuvat, niin minut laitetaan omaan huoneeseen rauhaan.

Tämäkin on asia jota en ole valinnut, joten turha syyllistää :)

Menin läpi burnoutin ja parin vuoden saikut, samalla meni myös kyky sietää kuormitusta. Töissä sentään pystyn taas käymään. 

Lapselle omat kuulokkeet telkkarin ym kuunteluun oli myös aivan ehdoton juttu. Mikään ei tee murh4nh1moisemmaksi kuin lastenohjelmien äänet 

Jätin tekemättä. Ääniherkkyys ei ole ainut syy, mutta voisi olla. En jaksaisi lapsesta lähtevää jatkuvaa metakkaa. Eikä tarvitse olla mitään raivoitkua, että mun sietokyky ylittyy, riittää tosiaan pelkkä pälpättäminen ja joka ikisen asian jankkaaminen. Menisi hermot tunnissa siihen "äitiäitiäitiäiti"-kitinään. 

Minua ei puheripuli haitannut, mutta vauvan itku on minulle yksi pahimmista äänistä. Se tuntui särkevän sydämen aina. Ja sitä riitti ensimmäisinä vuosina, koska vauvat yleensä itkevät paljon.

Myös vieraan vauvan itku esim. naapurista on herättänyt yöunilta.

Kolistelusta: lapsen kolistelu ja leikin äänet eivät haitanneet, koska koin, että hän oli silloin onnellinen.

Aikuisen kolistelu esim. tiskatessa tai siivotessa häiritsee enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, ehkä sitä uskaltaa omia tehdä kun äidinvaisto saa sietämään ääniä paremmin<3

Ap

Äitiysloma ja hoitovapaa meni hyvin, lapsi nukkui useammat päikkärit päivässä ja näin ollen itsekin sai levähtää useamman kerran päivässä.

Valitettavasti kun töihin piti palata ja lepääminen esimerkiksi työpäivän jälkeen ei onnistunut, niin ei se helppoa ollut. Väsymys ja stressi ei tosiaan auta. Sitten viikonloppuna pitäsi saada palautua, mutta ei sekään välttämättä onnistu

Kyllä ne lapset isompana oppii käyttämään kuulokkeita, ymmärtämään että äiti tarvitsee omaa tilaa jne.

Rakastan kyllä lapsiani, ei tarvitse sitä epäillä. 

Siskon lapset eivät ole sinun lapsiasi eli riehuminen/melu ei ole suoraan verrattavissa. 

En ole aidosti koskaan edes haaveillut lapsesta, koska se meteli on niin kiistaton tosiasia. En myöskään suoraan sanoen usko, että kukaan oikeasti ääniherkkä sietää hyvin oman lapsensa möykkäämistä, koska "äidinrakkaus on niin suuri". Kivan syyllistävästi myös sanottu niitä ääniherkkiä kohtaan, jotka rasittuvat omien lapsiensa äänistä. Että heillä ei siis ole riittävän suurta rakkautta lastaan kohtaan?! No jep. 

Itselläni kova meteli ei ole pelkästään syy ärtymiseen, vaan ylipäätään sellainen, että toinen esi. puhuu jatkuvasti. Ulkomaalaiset naapurit on sietämättömiä, koska puhuvat ihan tauotta, kaikki koko perhe siis ja tietysti myös kovaan ääneenkin. Suomenruotsalaisilla on vähän samaa taipumusta, kaikki itsestäänselvyydet pitää selostaa ääneen, todella raskasta. 

Joku kehui Loopin earplugseja ja yhdyn kehuihin. Mulla on myös niitä useamman mallisia eri tarkoituksiin ja toimii hyvin. Ovat miellyttävät korvassa ja kaiken lisäksi kauniit. Pystyn esim. ihan normaalisti juttelemaan kamun kanssa kahvilassa Loopit korvissa, kun on oikea malli eli sellainen joka vaimentaa taustaa, mutta ei bloggaa keskustelukumppanin ääntä.

Täytyy kyllä hankkia ne loop engaget vai mitkä ne oli.