Lue keskustelun säännöt.
HS: Moni treenaa sykemittarin lukemien perusteella, vaikka ne ovat epäluotettavia
03.08.2021 |
Hesari kirjoittaa, että moni treenaa sykemittarin lukemien perusteella, vaikka ne ovat epäluotettavia – näistä merkeistä tietää, että on jäänyt mittaamiseen koukkuun. Kyllä on maailmankirjat sekaisin, kun arvostellaan lisäksi sitä, että porukka tavoittelee hyvää kuntoa ja hyvännäköistä kroppaa.
Kommentit (16)
Tarkkuus paranee kun ihminen hikoaa. Olettaisin niin. Ainakin nuo rinnan päältä lukevat pitää ensin vähän kastella ja sitten laittaa ihoon kiinni, sitten kun liikkuu niin muovi pysyy hikisenä ja kontakti hyvänä. silti tavan polarkin joskus sekoilee. MIelestäni nuo mittarit ovat hyvä opetusväline, niillä saa tuntuman että "ahaa, tältä siis tuntuu riittävä syke" koska useimmat kohtuukuntoiset vetää ylisykkeellä ja huonokuntoiset jotka hyötyisivät vaikka sauvakävelystä pakottavat itsensä juoksemaan, ja juoksemaan tottumaton ja hieman ylipainoinen ei vaan pysty juoksemaan pitkään tai lyhyestikään mäkisessä maastossa ilman että syke karkaa anaerobisen liikunnan puolelle.
Minä ainakin opin nämä asiat mittarilta. Sen jälkeen kun pudotin muutama kilon ja sain anemian kuntoon niin juoksemisesta tuli helppoa ja mukavaa ja nyt ei tarvitse kellottaa: tavoite on vain että "käy kerran viikossa juoksemassa vakkarilenkki".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa puhutaan kellojen omasta rannemittauksesta, ei sykemittauksesta yleisesti. Vähänkin tavoitteellisempi kuntoilija hankkii erillisen rinnan ympärille laitettavan sykevyön jolla tarkkuus nousee ihan eri tasolle.
Rannemittaus soveltuu vain summittaiseen sykkeen seuraamiseen, ei tarkkaan treenaamiseen.
Käytän mittaria lähinnä dokumentoimaan urheilusuoritukset. En seuraa sitä esim. lenkin aikana vaan jälkeenpäin voin vilkaista miten lujaa tuli mentyä. Ihan sama onko virhettä 1% tai 10%. Voin käyttää tarkempaakin sykeanturia (rinnan ympärille) jos on jostain syystä saatava tarkempi mittaus) mutta eipä ole juurikaan ollut tarvetta eli aika turha hankinta tuokin ylimääräinen anturi :)
Sykemittari ilman sykevyötä toimii kohtuullisesti lähinnä tasaisen suorituksen mittaamisessa. Intervallien mittaminen vaatii käytännössä sykevyön ja toki omat sykerajat (aerobinen ja anaerobinen kynnys) pitäisi määrittää ihan kunnon mittauksilla. Itse en käytä pelkkää rannemittausta muuta kuin jos olen unohtanut sykevyön, niin epätarkkoja luvut ovat. Suosittelen lämpimästi vyön hankkimista.
Mutta jos ei halua vyötä, niin käyttäisin mittaria siihen että yrittää tehdä treenejä eri tasoilla. Eli pitkää treeniä matalalla (luokkaa 125) ja lyhyttä oikeasti kovalla (165 ->). Tavoitteelliseen treeniin tämä ei kyllä toimi kun silloin käytännössä haetaan parasta treenivastetta minimi harjoitusmäärällä.
Kertokaa minulle vanhukselle, että miten sykemittarin keksiminen estää tekemästä intervalleja ihan rannekellon kanssa niin kuin ennen vanhaan tehtiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa pelleillä kellojen ja mittareiden kanssa. Mutta tämä onkin minun mielipide vain.
En voi olla ajattelematta että joka asiasta pitää tehdä numero. " katsokaa nyt kaikki miten aktiivinen ja hyvä olen, postaanpa lukemani kaikkien näkösälle ". Yök.
Tulokset tehdään työllä ja hiellä, ei elvistelemällä muille.
Vierailija kirjoitti:
Sykemittari ilman sykevyötä toimii kohtuullisesti lähinnä tasaisen suorituksen mittaamisessa. Intervallien mittaminen vaatii käytännössä sykevyön ja toki omat sykerajat (aerobinen ja anaerobinen kynnys) pitäisi määrittää ihan kunnon mittauksilla. Itse en käytä pelkkää rannemittausta muuta kuin jos olen unohtanut sykevyön, niin epätarkkoja luvut ovat. Suosittelen lämpimästi vyön hankkimista.
Mutta jos ei halua vyötä, niin käyttäisin mittaria siihen että yrittää tehdä treenejä eri tasoilla. Eli pitkää treeniä matalalla (luokkaa 125) ja lyhyttä oikeasti kovalla (165 ->). Tavoitteelliseen treeniin tämä ei kyllä toimi kun silloin käytännössä haetaan parasta treenivastetta minimi harjoitusmäärällä.
Pari vuotta menin rannemittauksella kun vyö hajosi enkä viitsinyt ostaa uutta. Tasaisessa menossa syke ei eroa ollenkaan ranteesta ja vyöllä mitattuna. Intervalleissa ym. tietysti rannemittaus tulee jäljessä. Pitkiksellä mielestäni rannemittaus riittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle vanhukselle, että miten sykemittarin keksiminen estää tekemästä intervalleja ihan rannekellon kanssa niin kuin ennen vanhaan tehtiin?
Jos on tavoitteena pysyä/päästä tietylle sykealueelle.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle vanhukselle, että miten sykemittarin keksiminen estää tekemästä intervalleja ihan rannekellon kanssa niin kuin ennen vanhaan tehtiin?
Kuten ketjusta huomaa, toisille kuntoilustakin tulee suoritus jossa ei suoriteta pelkästään urheilua vaan myös suoritetaan mittausta, välineitä ja jälkikäteisraportointia kaikille kavereille jossain sopivassa palvelussa. Ilmeisesti se kuntoilu ei tunnu kuntoilulta jos siitä ei saa optimoitua sitä viimeistäkin yksityiskohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa minulle vanhukselle, että miten sykemittarin keksiminen estää tekemästä intervalleja ihan rannekellon kanssa niin kuin ennen vanhaan tehtiin?
Kuten ketjusta huomaa, toisille kuntoilustakin tulee suoritus jossa ei suoriteta pelkästään urheilua vaan myös suoritetaan mittausta, välineitä ja jälkikäteisraportointia kaikille kavereille jossain sopivassa palvelussa. Ilmeisesti se kuntoilu ei tunnu kuntoilulta jos siitä ei saa optimoitua sitä viimeistäkin yksityiskohtaa.
Älä jaksa. Taviksellakin voi olla halu kehittyä treenissään. Esim. itsellä ei meinaa aerobinen kunto nousta sitten millään. Jo vuosia sitten hetken aikaa käytössä ollut sykevyö+mittari antoi osviittaa, että sykkeet nousee mulla helposti liian korkealle, huolimatta koko aikuisiän jatkuneista urheiluharrastuksista. Ja nyt koetan kehittää aerobista kuntoa urheilukellon avulla. Tosin nyt alkaa jo usko mennä, mutta kuitenkin. Ja sanottakoon vielä että en tee mitään numeroa juoksemisestani missään, mutta käyn siis tätä yhden naisen sotaa vain itteeni vastaan!
Suurin ongelma ei ole mittarien (kuitenkin kokonaiskuvassa) pieni epätarkkuus vaan se, että niitä tulkitaan mittarien geneerisillä raja-arvoilla. Esim. iän perusteella laskettu max syke ja siitä johdetut kynnyssykkeet poikkeuksetta eroavat oikeista kynnyssykkeistä, jotka saa selville testeissä. Samoin esim mittarien antamat palautumisajat ovat sitä sun tätä. Hyvä renki (sykkeiden/suoritustason, ajan ja matkan mittaus) mutta huono isäntä (mittari johtopäätösten tekijänä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat tärkeimmät sykerajat saa selville tarpeellisella tarkkuudella (n. 5 bpm) kokemuspohjaisesti ihan lenkkeilemällä riittävän usein erilaisilla rasitustasoilla. Myös palautumisajasta suhteessa kellon antamaan arvioon voi päätellä paljon. Ei niitä lukemia voi muutoinkaan tulkita kuin piru raamattua. Itsellä ruokailu nostaa tunnin lenkin keskisykettä helposti 5-10 bpm.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma ei ole mittarien (kuitenkin kokonaiskuvassa) pieni epätarkkuus vaan se, että niitä tulkitaan mittarien geneerisillä raja-arvoilla. Esim. iän perusteella laskettu max syke ja siitä johdetut kynnyssykkeet poikkeuksetta eroavat oikeista kynnyssykkeistä, jotka saa selville testeissä. Samoin esim mittarien antamat palautumisajat ovat sitä sun tätä. Hyvä renki (sykkeiden/suoritustason, ajan ja matkan mittaus) mutta huono isäntä (mittari johtopäätösten tekijänä)
Tämä on niin asiantuntevalle vaikuttava kommentti, että kysyn käsitystäsi siitä, missä suurinpiirtein voi liikkua anaerobisen ja aerobisen treenin raja, jos maksimisykkeeksi on rasitustestissä saatu 182?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sykemittari ilman sykevyötä toimii kohtuullisesti lähinnä tasaisen suorituksen mittaamisessa. Intervallien mittaminen vaatii käytännössä sykevyön ja toki omat sykerajat (aerobinen ja anaerobinen kynnys) pitäisi määrittää ihan kunnon mittauksilla. Itse en käytä pelkkää rannemittausta muuta kuin jos olen unohtanut sykevyön, niin epätarkkoja luvut ovat. Suosittelen lämpimästi vyön hankkimista.
Mutta jos ei halua vyötä, niin käyttäisin mittaria siihen että yrittää tehdä treenejä eri tasoilla. Eli pitkää treeniä matalalla (luokkaa 125) ja lyhyttä oikeasti kovalla (165 ->). Tavoitteelliseen treeniin tämä ei kyllä toimi kun silloin käytännössä haetaan parasta treenivastetta minimi harjoitusmäärällä.
Pari vuotta menin rannemittauksella kun vyö hajosi enkä viitsinyt ostaa uutta. Tasaisessa menossa syke ei eroa ollenkaan ranteesta ja vyöllä mitattuna. Intervalleissa ym. tietysti rannemittaus tulee jäljessä. Pitkiksellä mielestäni rannemittaus riittävä.
Rannemittaus toimii useimmilla hyvin kävellessä tai juostessa, mutta hiihdossa, pyöräilyssä tai uinnissa sykkeet ovat aivan mitä sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma ei ole mittarien (kuitenkin kokonaiskuvassa) pieni epätarkkuus vaan se, että niitä tulkitaan mittarien geneerisillä raja-arvoilla. Esim. iän perusteella laskettu max syke ja siitä johdetut kynnyssykkeet poikkeuksetta eroavat oikeista kynnyssykkeistä, jotka saa selville testeissä. Samoin esim mittarien antamat palautumisajat ovat sitä sun tätä. Hyvä renki (sykkeiden/suoritustason, ajan ja matkan mittaus) mutta huono isäntä (mittari johtopäätösten tekijänä)
Tämä on niin asiantuntevalle vaikuttava kommentti, että kysyn käsitystäsi siitä, missä suurinpiirtein voi liikkua anaerobisen ja aerobisen treenin raja, jos maksimisykkeeksi on rasitustestissä saatu 182?
Jos max syke mitattu (joka huomattavasti parempi kuin ikään perustuvat olettamat), niin itse mittaisin myös leposykkeen ja laskisin sykereserviin perustuen Karvosen kaavalla aerobisen kynnyksen sekä anaerobisen kynnyksen. Ensiksi mainittu ehkä kuntoilijalle se tärkeämpi: anaerobisen kynnyksen yläpuolella tapahtuva anaerobinen harjoittelu (lakattia muodostuu enemmän kuin poistuu) on jo melkoista haipakkaa. Laktaattimittauksilla toki saa sitten oikeat tulokset.
No mutta jutun isoin antihan on se, että urheilukellojen sykemittaus ei ole erityisen tarkkaa. Itseä jäi jutussa mietityttämään vain se, että eikö kuitenkin tarkkuus siitä tavalliselle harrastajalle, jos heitto on vaikka 5:n luokkaa?
Kuluttaja-lehtihän on muuten testannut laajasti urheilukellojen sykkeen mittausta, eikä esim. oma Polarini pärjännyt siinä testissä lainkaan huonosti.