Lue keskustelun säännöt.
Oletko aina samaa mieltä ystäväsi kanssa ja jos et ole, niin miten sitten käy?
02.08.2021 |
On näitä ns. ystäviä tai suvusta tulevia kavereita, he ovat niin hyvää ystävää, jutellaan kaikille mukavia, kysellään kuulumisia, mutta kun pitää todella alkaa keskustelemaan tai käymään tarvittavia asioita läpi, niin hyökkäävät päin ja ovat todella julman ilkeitä. Yllättäen voi löytyä aivan toisenlainen persoona. Draama ihmisiä. Vain he saavat sanoa ja toinen ei mitään. Toisen mielipiteet ei yhtäkkiä olekaan yhtään mitään, vaikka joskus ollaan oltu paljonkin samaa mieltä asioista. Silloin pitää ottaa takapakkia. Ei vain jaksa hankalaa ihmistä, joka ei halua kuunnella toisen mielipidettä yhtään. Ei ollenkaan. Miksi persoona voi muuttua niin paljon.
Kommentit (41)
Kertomalla, että olen erimieltä ko asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tätä olen ihmetellyt. Siis sitä, että jos olen toista mieltä, kuin ystäväni oli, niin miksi sen ystävän piti käyttäytyä siitä asiasta loukkaavasti minua kohtaan? Siis tarkoitan, siitä alkoi helposti sellainen hänen äänensävynsä kovettuminen, oudot mulkaisut, jotenkin sellainen asenne, että hänen piti markkinoida omaa mielipidettäni omaani parempana jne.
Olin aina tosi häkeltynyt, ja pahoitin mieleni.
Tai sitten joku alkoi tuittuilemaan, kiukuttelemaan jollainlailla.
Jos yritin kertoa vanhemmalleni, että toinen käyttäytyi omituisesti tai pahasti ja sai minut pahastumaan äitini EI KOSKAAN välittänyt yhtään mitään siitä, miten kaverisuhteeni meni. Ei koskaan.
Hän ainoastaan suhtautui niin, että kaveri on oikeassa, vaikka minusta kyse on vain erilaisista mielipiteistä, ei siitä, kuka on oikeassa.
En tiedä, mitä niissä ystävyyssuhteissa olisi käynyt, jos olisin ollut eri mieltä ja käyttäytynyt samoin, kuin nämä ystäväni. Tai yhden kohdalla tiedän. Aikuisena lopultakin pidin radiohiljaisuutta ja kun tämä kysyi, miksi, sanoin että loukkaannuin hänen käytöksestään.
Tämä ihminen ei selkeästikään luota minuun enää, mutta en voi sanoa sen olevan kauhea menetys, niin raskasta tuollaisia ihmisiä on ymmärtää.
Oikea kaveruus sallii toisin ajattelun.
Sitten ollaan eri mieltä eikä siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Kertomalla, että olen erimieltä ko asiasta.
Eli et osaa kunnioittaa toisten näkemyksiä? Vain sen, mitä mieltä sinä olet, tulee olla ainoa näkemys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten ollaan eri mieltä eikä siinä sen kummempaa.
Näen sinut tällaisena: ” siitä alkoi helposti sellainen hänen äänensävynsä kovettuminen, oudot mulkaisut, jotenkin sellainen asenne, että hänen piti markkinoida omaa mielipidettäni omaani parempana jne.
Olin aina tosi häkeltynyt, ja pahoitin mieleni.
Tai sitten joku alkoi tuittuilemaan, kiukuttelemaan jollainlailla.”
Kaverilla ottaa päähän rokotevastaisuuteni, mutta ystäviä ollaan edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertomalla, että olen erimieltä ko asiasta.
Ja sinut samoin.
” siitä alkoi helposti sellainen hänen äänensävynsä kovettuminen, oudot mulkaisut, jotenkin sellainen asenne, että hänen piti markkinoida omaa mielipidettäni omaani parempana jne.
Olin aina tosi häkeltynyt, ja pahoitin mieleni.
Tai sitten joku alkoi tuittuilemaan, kiukuttelemaan jollainlailla.”
En muuta omaa mielipidettäni ketään mielistelläkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, tätä olen ihmetellyt. Siis sitä, että jos olen toista mieltä, kuin ystäväni oli, niin miksi sen ystävän piti käyttäytyä siitä asiasta loukkaavasti minua kohtaan? Siis tarkoitan, siitä alkoi helposti sellainen hänen äänensävynsä kovettuminen, oudot mulkaisut, jotenkin sellainen asenne, että hänen piti markkinoida omaa mielipidettäni omaani parempana jne.
Olin aina tosi häkeltynyt, ja pahoitin mieleni.
Tai sitten joku alkoi tuittuilemaan, kiukuttelemaan jollainlailla.
Jos yritin kertoa vanhemmalleni, että toinen käyttäytyi omituisesti tai pahasti ja sai minut pahastumaan äitini EI KOSKAAN välittänyt yhtään mitään siitä, miten kaverisuhteeni meni. Ei koskaan.
Hän ainoastaan suhtautui niin, että kaveri on oikeassa, vaikka minusta kyse on vain erilaisista mielipiteistä, ei siitä, kuka on oikeassa.
En tiedä, mitä niissä ystävyyssuhteissa olisi käynyt, jos olisin ollut eri mieltä ja käyttäytynyt samoin, kuin nämä ystäväni. Tai yhden kohdalla tiedän. Aikuisena lopultakin pidin radiohiljaisuutta ja kun tämä kysyi, miksi, sanoin että loukkaannuin hänen käytöksestään.
Tämä ihminen ei selkeästikään luota minuun enää, mutta en voi sanoa sen olevan kauhea menetys, niin raskasta tuollaisia ihmisiä on ymmärtää.
Esim. jos minä en halunnut mennä kävelemään ja ystäväni halusi, niin siitä ainakin alkoi aina kiukuttelu ja töykeä käytös minua kohtaan. En voi ymmärtää, että mikä siinä on niin vaikeaa kunnioittaa toisen mielipidettä, vaan antaa sille arvo, ettei toinen tykkää liikkua sillä tavalla. Miksei voi edelleen olla iloinen ja hyvä ystävä ja keksiä sitten jotain muuta, mitä kumpikin haluaa tehdä? Mutta ei. Itsekkäät ihmiset eivät osanneet ymmärtää eri mieltä olevia.
Vierailija kirjoitti:
En muuta omaa mielipidettäni ketään mielistelläkseni.
Mielipidettä ei tarvitsekaan muuttaa, mutta opettele kunnioittamaan muiden mielipiteitä. Jos toinen ei halua kävelylle, niin sinusta ilmeisesti hänen pitää muuttaa mielipiteensä,, jos sä haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, tätä olen ihmetellyt. Siis sitä, että jos olen toista mieltä, kuin ystäväni oli, niin miksi sen ystävän piti käyttäytyä siitä asiasta loukkaavasti minua kohtaan? Siis tarkoitan, siitä alkoi helposti sellainen hänen äänensävynsä kovettuminen, oudot mulkaisut, jotenkin sellainen asenne, että hänen piti markkinoida omaa mielipidettäni omaani parempana jne.
Olin aina tosi häkeltynyt, ja pahoitin mieleni.
Tai sitten joku alkoi tuittuilemaan, kiukuttelemaan jollainlailla.
Jos yritin kertoa vanhemmalleni, että toinen käyttäytyi omituisesti tai pahasti ja sai minut pahastumaan äitini EI KOSKAAN välittänyt yhtään mitään siitä, miten kaverisuhteeni meni. Ei koskaan.
Hän ainoastaan suhtautui niin, että kaveri on oikeassa, vaikka minusta kyse on vain erilaisista mielipiteistä, ei siitä, kuka on oikeassa.
En tiedä, mitä niissä ystävyyssuhteissa olisi käynyt, jos olisin ollut eri mieltä ja käyttäytynyt samoin, kuin nämä ystäväni. Tai yhden kohdalla tiedän. Aikuisena lopultakin pidin radiohiljaisuutta ja kun tämä kysyi, miksi, sanoin että loukkaannuin hänen käytöksestään.
Tämä ihminen ei selkeästikään luota minuun enää, mutta en voi sanoa sen olevan kauhea menetys, niin raskasta tuollaisia ihmisiä on ymmärtää.
Kappas, äitihullulla on uusi tulokulma samojen asioiden vatvomiseen!
Aapeen totuus on ainoa oikea, muuten on sellainen
” siitä alkoi helposti sellainen hänen äänensävynsä kovettuminen, oudot mulkaisut, jotenkin sellainen asenne, että hänen piti markkinoida omaa mielipidettäni omaani parempana jne.
Olin aina tosi häkeltynyt, ja pahoitin mieleni.
Tai sitten joku alkoi tuittuilemaan, kiukuttelemaan jollainlailla.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tätä olen ihmetellyt. Siis sitä, että jos olen toista mieltä, kuin ystäväni oli, niin miksi sen ystävän piti käyttäytyä siitä asiasta loukkaavasti minua kohtaan? Siis tarkoitan, siitä alkoi helposti sellainen hänen äänensävynsä kovettuminen, oudot mulkaisut, jotenkin sellainen asenne, että hänen piti markkinoida omaa mielipidettäni omaani parempana jne.
Olin aina tosi häkeltynyt, ja pahoitin mieleni.
Tai sitten joku alkoi tuittuilemaan, kiukuttelemaan jollainlailla.
Jos yritin kertoa vanhemmalleni, että toinen käyttäytyi omituisesti tai pahasti ja sai minut pahastumaan äitini EI KOSKAAN välittänyt yhtään mitään siitä, miten kaverisuhteeni meni. Ei koskaan.
Hän ainoastaan suhtautui niin, että kaveri on oikeassa, vaikka minusta kyse on vain erilaisista mielipiteistä, ei siitä, kuka on oikeassa.
En tiedä, mitä niissä ystävyyssuhteissa olisi käynyt, jos olisin ollut eri mieltä ja käyttäytynyt samoin, kuin nämä ystäväni. Tai yhden kohdalla tiedän. Aikuisena lopultakin pidin radiohiljaisuutta ja kun tämä kysyi, miksi, sanoin että loukkaannuin hänen käytöksestään.
Tämä ihminen ei selkeästikään luota minuun enää, mutta en voi sanoa sen olevan kauhea menetys, niin raskasta tuollaisia ihmisiä on ymmärtää.Kappas, äitihullulla on uusi tulokulma samojen asioiden vatvomiseen!
Miten niin uusi tulokulma? Ei ole lainkaan uusi tulokulma. Tilanne on aina ollut tällainen ja äitini on syypää moniin asioihin. Kuten tuostakin nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Aapeen totuus on ainoa oikea, muuten on sellainen
” siitä alkoi helposti sellainen hänen äänensävynsä kovettuminen, oudot mulkaisut, jotenkin sellainen asenne, että hänen piti markkinoida omaa mielipidettäni omaani parempana jne.
Olin aina tosi häkeltynyt, ja pahoitin mieleni.
Tai sitten joku alkoi tuittuilemaan, kiukuttelemaan jollainlailla.”
Eihän ole alkanut! Minua inhottaisi tehdä yhdessä hyvän ystävän kanssa mitään, mistä tämä ei pidä.
en ole ap
Itselläni on muutama ihana ystävä kenen kanssa voidaa jutella, ja ei haittaa vaikka ollaan eri mieltä. Sitten on yksi sukulainen, joka ei ikinä anna periksi omista mielipiteistä ja juurikin huutaa. Menee paniikkiin, haukkuu ja pakenee paikalta. Onko aivan järkevää, ei todellakaan. En ymmärrä miten parisuhteessa menee, kun ei pysty yhtään juttelemaan. Kait siinä on sitten kaksi samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Aapeen totuus on ainoa oikea, muuten on sellainen
” siitä alkoi helposti sellainen hänen äänensävynsä kovettuminen, oudot mulkaisut, jotenkin sellainen asenne, että hänen piti markkinoida omaa mielipidettäni omaani parempana jne.
Olin aina tosi häkeltynyt, ja pahoitin mieleni.
Tai sitten joku alkoi tuittuilemaan, kiukuttelemaan jollainlailla.”
SINÄ olet ihminen jota eihaittaa että ystäväsi joutuu ekemään asioita, joista hän ei pidä, kunhan SINÄ vain haluat sitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapeen totuus on ainoa oikea, muuten on sellainen
” siitä alkoi helposti sellainen hänen äänensävynsä kovettuminen, oudot mulkaisut, jotenkin sellainen asenne, että hänen piti markkinoida omaa mielipidettäni omaani parempana jne.
Olin aina tosi häkeltynyt, ja pahoitin mieleni.
Tai sitten joku alkoi tuittuilemaan, kiukuttelemaan jollainlailla.”SINÄ olet ihminen jota eihaittaa että ystäväsi joutuu ekemään asioita, joista hän ei pidä, kunhan SINÄ vain haluat sitä tehdä.
Tiätysti! 😄
En tietenkään ole aina ystävien kanssa samaa mieltä, ja joskus 25 ikävuoden jälkeen aikuistuessani heivasin elämästä kaverit joiden kanssa ei voi olla eri mieltä.
Joitain sellaisia siis oli ikävuosina 15-25, mutta siihen se jäikin.
Ei enää jaksaisi, tosiaan aika tyhmiä ”draama ihmisiä”.
Outo kysymys. Sitten vaan ollaan eri mieltä. Ei siinä ystävyys kärsi.