Kun olit lapsi oliko sinulla tapana kiljua kurkku suorana ilman mitään syytä kavereidesi kanssa?
Tämä on jostain syystä suurinta huvia tämän alueen kakaroiden keskuudessa ja alkaa hermot mennä 🙄
Kommentit (19)
Ei nyt ilman syytä, mutta kyllä meidän leikin monesti oli kovaäänisiä.
Muutto korpeen auttaa, jos ei ääniä kestä.
En. Nykyään tuntuu, etteivät lapset osaa muuta tehdäkään. Kiljumalla kiljutaan ilman mitään syytä tuntitolkulla.
Naapuritalossa asuu tuollainen kiljuva kakara ja mukavasti tulevat vielä meidän pihaan leikkimään. Parvekkeella ei voi olla samaan aikaan jos tuo paikallinen palosireeni on pihalla. Hermot menee, menisivät oman parvekkeensa alle kiljumaan.
Ennen oli lapsia paljon esim. kerrostaloissa ja leikittiin/pelattiin ym. aina ulkona mutta ei tuolla tavalla kuin nykyään kiljunut ja karjunut kukaan. Luulisi että henkeä viedään kun kuuleen näiden kurkku suorana kiljumista.
Joo. Joskus otettiin kiljumiskilpailuja lähialuiden lasten kanssa ja katsottiin kuka jaksaa kiljia pitkään ja kaikkein äänekkäämmin.
Kiljuin varmaan kovaa, kun mentiin jotain kirkkistä, purkkista tai muuta piilosleikkiä ja minut löydettiin. Oli hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli lapsia paljon esim. kerrostaloissa ja leikittiin/pelattiin ym. aina ulkona mutta ei tuolla tavalla kuin nykyään kiljunut ja karjunut kukaan. Luulisi että henkeä viedään kun kuuleen näiden kurkku suorana kiljumista.
Se johtuu siitä, että niiden katsomat sarjat yms. on täynnä tuota huutamista, ne matkii sitä.
Nykyään on mitattu päiväkotien työntekijöillä kuulovauriota tuosta johtuen.
Nyt on myös tulossa ensimmäiset kiljukaulateinit, ne ne vasta osaakin sitten huutaa....
Vierailija kirjoitti:
En. Nykyään tuntuu, etteivät lapset osaa muuta tehdäkään. Kiljumalla kiljutaan ilman mitään syytä tuntitolkulla.
Lastenohjelmat ja piirretyt ovat samanlaista kiljumista. Lapsi ottaa oppinsa niistä jos hänen kanssaan ei keskustella kotona.
Tekisi mieli hieman tempaista tuollaisessa tilanteessa.
Kerran, kun oltiin siskon kanssa jotain 13- 14 v huudettiin kurkku suorana parvekkeella, kun naapuri oli nukuttamassa sitä alati parkuvaa lastaan.
Ei ollut tapana. Omakaan lapseni ei ole ollut kiljukaula. Mieheni lapset sen sijaan (ovat 10v omaani nuorempia) jo pelkästään puhuvat huutamalla. Kun ovat olleet meillä pari päivää, on äänentasokin lasknut jo normaaliin. Mieheni sanoo että lasten äiti on huutaja myös, että menisiköhän tämä suvuissa tämä kiljunta? Geeneissä se ei ainakaan ole, koska oppivat kyllä parissa päivässä puhumaan normaalilla äänentasolla.
Täällä meidän pihallakin pennut kiljuu ja kirkuu. Monta kertaa saanut kunnon sätkyn kun yhtä äkkiä joku alkaa kirkumaan kulman takana.
Olen huomannut saman. Puhutaan huutamalla, ja siinä välissä kiljutaan. Itse olen aina ollut rauhallinen ja hiljainen. Siedän kyllä lasten ääniä, olen lastenhoitajana pk. Mutta en ymmärrä nykylasten äänenkäyttöä. Töissä suitsinkin sitä aika aktiivisesti. Voi olla tilanteita missä saa huutaa, mutta ei koko ajan.
Ei todellakaan. Meillä oli tosi hauskat pihaleikit, on jäänyt kivat muistot lapsuuden touhuista aikanaan. En käsitä nykylasten jatkuvaa meluamista, onkohan heillä kaikki hyvin kun täytyy purkaa jotain aggressioita kiljumalla?
Ei lapsi pysty arvioimaan omaa käytöstään. Todenmäköisesti kiljuin.
Meidän pihassa on sisaruspari joista toinen on ihan normaali , jopa hienokäytöksinen ja hiljainen. Toinen huutaa lähes kaiken pihassa olo aikansa jopa vieressä olevalle sisarelleen. Kiljahtelee ilman mitään syytä kimakasti, en ymmärrä.
Älkää jaksako!! Ihan varmasti kiljuitte ja leikitte kovaäänisesti. Aina naurattaa nämä, minä olin kyllä lapsena niin kiltti/hiljainen/hajuton/mauton. Et ollut. Et vain enää muista..
Ei. Enkä ole antanut omienkan lasten niin tehdä. Menee hermo heti.