Puhutteko lapsillenne vieraista miehistä ja naisista setinä ja täteinä?

Usein kyllä, en aina. Pahimpia on teinit/häthätää täysi-ikäisen näköiset, joiden ulkoinen habitus on erittäin kaukana täti-/setä-nimityksestä. Nainen/mies kuulostaa jotenkin liian viralliselta.

Vierailija kirjoitti:

Usein kyllä, en aina. Pahimpia on teinit/häthätää täysi-ikäisen näköiset, joiden ulkoinen habitus on erittäin kaukana täti-/setä-nimityksestä. Nainen/mies kuulostaa jotenkin liian viralliselta.

Se oli aika järkytys, kun kuuli ekaa kertaa itseään kutsuttavan tädiksi! Ikää ehkä 18.

Aika harvoin tulee tilanteita, että lapsille pitäisi puhua vieraista aikuisista.

Jos lapsi maksaa itse jonkun ostoksensa, opastamme antamaan rahat kassalle (emme kassatädille/-sedälle). Lapsi sitten itse kysyy, että tuolle tytölle/pojalleko? Tai kun kävin lääkärissä ja lapsi kysyi oliko lääkäri tyttö vai poika, kerroin hänen olleen poika.

Tuttuja kutsumme nimeltä. Toisaalta lähes kaikki tutut aikuiset ovat sukulaissuhteeltaan lapsillemme tätejä ja setiä, tai sitten kummitätejä ja -setiä. Välillä tulee siis tarkennettua, että menemme tapaamaan Maijatätiä, emmekä ketään toista Maijaa. En siis ihmettelisi, jos lapsemme kutsuisi vieraitakin aikuisia tädeiksi ja sediksi (tai tytöiksi ja pojiksi), tuskin noin pienen ymmärrykseen menee sellaiset sukulaissuhteet.

Lapsilla on aivan valtavasti opittavaa, sikäli kun syntyessään osaavat vain parkua ja liata vaippansa. Kaikkea ei voi millään oppia ja osata heti. Itse en priorisoi tädittelyä ja sedättelyä kovinkaan tärkeäksi asiaksi, mitä pienelle lapselle maailmasta ja hyvästä käytöksestä opettaisin. Harmi, jos tämä pahoittaa mielesi.