Onko lukeminen kehittävämpää kuin äänikirjojen kuuntelu?
Monista keskusteluista voi lukea, että lukemista pidetään kehittävämpänä kuin äänikirjojen kuuntelua. Ymmärrän, että näin on siinä vaiheessa, kun lukutaito on vielä kehittymässä. Entäpä tällaisen nelikymppisen kohdalla? Mitä lisäarvoa lukeminen tuo kuuntelemiseen verrattuna? Ei oteta nyt mieltymyksiin liittyviä lisäarvoja huomioon.
Kommentit (30)
Ovat täysin sama asia, jos keskityt kuuntelemiseen 100%.
Siksi audiokirjoja kritisoidaan, koska moni ei todella kuuntele niitä vaan soittaa niitä passiivisesti. Jos todella kuuntelet niitä ajatuksella kuten lukisit kirjaa, niin saat siitä täysin saman kokemuksen kuin lukemisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ovat täysin sama asia, jos keskityt kuuntelemiseen 100%.
Siksi audiokirjoja kritisoidaan, koska moni ei todella kuuntele niitä vaan soittaa niitä passiivisesti. Jos todella kuuntelet niitä ajatuksella kuten lukisit kirjaa, niin saat siitä täysin saman kokemuksen kuin lukemisen kautta.
En voisi olla enempää eri mieltä.
On. Muttei äänikirjatkaan hyödyttömiä ole. Luettaessa perinteisesti ei voi tehdä muuta, ja näkee sanojen kirjoitusasun ja välimerkit, kehittää tekstin hahmottamista ja oikeinkirjoittamisen taitoa.
On tieteellistä näyttöä, että lukeminen hyödyttää aivoja enemmän kuin äänikirjojen kuunteleminen. Ei ole sama asia. Äänikirjat ovat hyödyllisiä silloin, jos ei muuten tulisi "luettua" ollenkaan.
On, jos tarkoitus on kehittyä lukijana. Kirjainjonojen tehokas kääntäminen ajatuksiksi ei ole itsestäänselvyys, se pitää oppia, vaikka sinänsä osaisikin lukea.
Äänikirjat ovat mukava lisä, mutta eivät mielestäni kokonaan korvaa lukemista. Lukijan ääni ja lukutapa suorittavat kuuntelijan puolesta osan tekstin tulkinnasta, kun taas tekstiä itse lukiessa tulee enemmän käytettyä omaa mielikuvitusta.
Tekstin asettelullakin on merkitys. Joskus tekstikirjoissa on vain yksi lause sivulla tai tekstiä on aseteltu tiettyyn muotoon. Kursiivia ei myöskään kuule äänikirjoissa.
Joskus kuuntelin äänikirjaa, jossa jokaisen luvun alussa oli lauseen katkelma myöhemmin luvusta. Tuo ei toiminut äänikirjassa ollenkaan, vaan tuntui jatkuvalta ja oudolta tekstin toistolta. Katsoin myöhemmin paperikirjasta, että luvun alun lause oli hiukan luvusta irrallaan kursiivilla ja silmäillen nopeasti ohitettavissa ja toisaalta ymmärrettävissä, että kyseessä oli ote tulevasta luvusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat täysin sama asia, jos keskityt kuuntelemiseen 100%.
Siksi audiokirjoja kritisoidaan, koska moni ei todella kuuntele niitä vaan soittaa niitä passiivisesti. Jos todella kuuntelet niitä ajatuksella kuten lukisit kirjaa, niin saat siitä täysin saman kokemuksen kuin lukemisen kautta.
En voisi olla enempää eri mieltä.
Ole vain. Itse luen kirjoja ja kuuntelen audiokirjoja ja audiokirjoissa kokemus voi olla jopa voimakkaampi ja parempi.
Tiettyihin tilanteisiin sopii toinen ja toisiin toinen. Esim äänekkäässä junassa tai lentokoneessa istuessa audiokirja vastamelukuulokkeilla on huomattavasti suurempi nautinto kuin yrittää lukea kirjaa hälinässä tai hämärässä.
Täältä löytyi loistava artikkeli aivotutkijoiden kommenttien kera aiheesta:
https://yle.fi/uutiset/3-10290663
Tämän jälkeen voi unohtaa kaikki vähättelevät kommentit koskien äänikirjoja.
Äänikirja on valmiiksi tulkittua tekstiä, siksi sen kuuntelu on verrattavissa esim. elokuvan katsomiseen. Vastaanottajan ja tekstin välissä on lukija. Kun lukee tekstiä kirjoitettuna, ei tällaista välittäjää ole. On aivotoiminnan kannalta paljon parempi, että itse kuvittelee mielessään henkilöhahmot, miljöön ja tapahtumat ilman että joku selostaa niitä. Aivotutkijatkin ovat tämän todenneet. Parempi on toki kuunnella, jos ei yleensä lue mitään. Vaihtelun vuoksi voi myös välillä kuunnella kirjoja, ei se ainakaan haitaksi ole.
En ainakaan kuulokkeilla pystyisi kuuntelemaan mitään, joten ainoa vaihtoehto on painettu kirja.
Minä en jaksa kuunnella kirjoja. Se ei vaan ole sama asia. Mieluummin luen itse ja kuuntelen musiikkia silloin kun haluan jotain kuunnella.
Minä kuuntelen lenkillä ja siivotessa. Muuten tykkään lukea.
Vierailija kirjoitti:
Ovat täysin sama asia, jos keskityt kuuntelemiseen 100%.
Siksi audiokirjoja kritisoidaan, koska moni ei todella kuuntele niitä vaan soittaa niitä passiivisesti. Jos todella kuuntelet niitä ajatuksella kuten lukisit kirjaa, niin saat siitä täysin saman kokemuksen kuin lukemisen kautta.
Ovat yhtä paljon sama asia kuin musiikin kuunteleminen ja laulaminen. Eli ei lainkaan sama asia. Ihan jo eri kohta aivojakin käytössä kuuntelemisessa kuin mitä on lukemisessa. Vai kuunteletko sinä silmilläsi?
Jos ei ole ns. auditiivinen ihminen, ei saa äänikirjoista ollenkaan samaa kokemusta kuin itse lukemistaan kirjoista. Sehän on tutkittu tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia oppijoita. Yksi oppii kuulemalla, yksi oppii näkemällä, yksi oppii tekemällä jne. jne. Ei siis voi sanoa yksiselitteisesti kumpi on kehittävämpää. Riippuu täysin siitä, millainen oppija olet. Minä olen visuaalinen oppija, joten äänikirjat ovat minulle taustahälyyn verrattavia hyödyllisyysasteeltaan. Auditiiviselle ihmiselle taasen lukeminen voi olla vähemmän kehittävää, kun oppivat paremmin kuulemalla.
Oon kokeillu kuunnella äänikirjoja, mutta mulla on se ongelma, etten oikein tahdo muistaa mitä lukija vähän aikaa sitten sanoi. Jos taasen luen itse kirjaa, muistan mitä luin.
Liittyyköhän tää siihen kun oon aina muutenkin oppinu ja muistanu asioita parhaiten näkemällä, en koskaan niinkään kuulemalla.
Esim. koulussa kun opettaja selitti jotain, tuntui aina etten muista mitään mitä se sanoi, mutta kun luen saman asian vaikka kirjasta, asia jää päähän paremmin.
Että joo, ainakin itelle äänikirjat on ihan turhia.
Itse pidän huomattavasti enemmän tavallisista kirjoista kuin äänikirjoista. Monella äänikirjan lukijalla on ärsyttävä ääni ja etenkin se lukijan ääneen "eläytyminen" lukemaansa ärsyttää.
Mulle jää äänikirjoista erilainen muistijälki kuin oikeiden kirjojen lukemisesta.
Esim. muistan äänikirjan tietyn kohdan maiseman joka vilahti bussin ikkunasta vs. istun aina samalla paikalla kotisohvalla lukemassa fyysistä kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Äänikirja on valmiiksi tulkittua tekstiä, siksi sen kuuntelu on verrattavissa esim. elokuvan katsomiseen. Vastaanottajan ja tekstin välissä on lukija. Kun lukee tekstiä kirjoitettuna, ei tällaista välittäjää ole. On aivotoiminnan kannalta paljon parempi, että itse kuvittelee mielessään henkilöhahmot, miljöön ja tapahtumat ilman että joku selostaa niitä. Aivotutkijatkin ovat tämän todenneet. Parempi on toki kuunnella, jos ei yleensä lue mitään. Vaihtelun vuoksi voi myös välillä kuunnella kirjoja, ei se ainakaan haitaksi ole.
Siis eihän äänikirjassa niitä henkilöhahmoja, miljöitä ja tapahtumia selosteta yhtään sen enempää kuin paperikirjassakaan. Ihan itse pitää kuvitella kasvojen piirteet, liikkeet, valot, tunnelma jne. Ei todellakaan voi verrata elokuvan katsomiseen, jossa kaikki visuaalinen on annettu ja vielä esimerkiksi leikkauksilla ja taustamusiikilla johdatellaan tunnelmasta toiseen. Äänikirjassa nämä ovat täsmälleen samat kuin kirjassakin. Täsmälleen samat sanat täsmälleen samassa järjestyksessä sanottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat täysin sama asia, jos keskityt kuuntelemiseen 100%.
Siksi audiokirjoja kritisoidaan, koska moni ei todella kuuntele niitä vaan soittaa niitä passiivisesti. Jos todella kuuntelet niitä ajatuksella kuten lukisit kirjaa, niin saat siitä täysin saman kokemuksen kuin lukemisen kautta.
Ovat yhtä paljon sama asia kuin musiikin kuunteleminen ja laulaminen. Eli ei lainkaan sama asia. Ihan jo eri kohta aivojakin käytössä kuuntelemisessa kuin mitä on lukemisessa. Vai kuunteletko sinä silmilläsi?
Onpas huono vertaus. Tuo vertaushan tarkoittaisi kirjojen kohdalla sitä, että kuuntelet äänikirjaa tai itse luet kirjaa ääneen.
En ole ikinä tajunnut äänikirjoja. Aikuisten iltasatuja, vai mitä ihmettä? Yhden jaksoin vaivoin kuunnella, enkä aio toista edes yrittää. Itse lukemalla voi kuvitella kirjan tapahtumat, hahmojen äänet ym ja siitä vain saa niin paljon enemmän irti.