Onko lukeminen kehittävämpää kuin äänikirjojen kuuntelu?
Monista keskusteluista voi lukea, että lukemista pidetään kehittävämpänä kuin äänikirjojen kuuntelua. Ymmärrän, että näin on siinä vaiheessa, kun lukutaito on vielä kehittymässä. Entäpä tällaisen nelikymppisen kohdalla? Mitä lisäarvoa lukeminen tuo kuuntelemiseen verrattuna? Ei oteta nyt mieltymyksiin liittyviä lisäarvoja huomioon.
Kommentit (30)
Olen hurahtanut ihan täysillä kuunteluun.
Minulle tuntuisi sopivan että käsillä on jotain aivotonta tekemistä ja keskityn samalla kuunteluun.
Onkohan jonkun ADHD:n merkki että yksistään kirjaan ei oikein osaa keskittyä, ja lukemiseen nykyään vielä huonommin, tai pystyn kyllä sivun tai kaksi keskittyä, ja sitten nukahdan. 😅
Mutta äänikirja on tuonut tähän ratkaisun, nautin paljon tarinoista, ja tietokirjoistakin. Olisipa koulukirjatkin saanut äänikirjoina, saattaisin olla nero.
Aikuistenkin lukunopeus vaihtelee laidasta laitaan.
Itse olen nopea lukija ja nämä aikuisten iltasadut eivät oikein kiinnosta. Usein lukijan ääni ja "eläytyminen" lähinnä häiritsevät.
Vierailija kirjoitti:
Olen hurahtanut ihan täysillä kuunteluun.
Minulle tuntuisi sopivan että käsillä on jotain aivotonta tekemistä ja keskityn samalla kuunteluun.
Onkohan jonkun ADHD:n merkki että yksistään kirjaan ei oikein osaa keskittyä, ja lukemiseen nykyään vielä huonommin, tai pystyn kyllä sivun tai kaksi keskittyä, ja sitten nukahdan. 😅
Mutta äänikirja on tuonut tähän ratkaisun, nautin paljon tarinoista, ja tietokirjoistakin. Olisipa koulukirjatkin saanut äänikirjoina, saattaisin olla nero.
Mulla sama. Teen tietokoneella visuaalisia töitä ja äänikirjat auttaa keskittymään ja samalla on hyvää aikaa keskittyä kuuntelemiseen. Tulee kuunneltua paljon podcasteja, mutta myös self help-kirjoja.
Luen kyllä kirjojakin, esim nukkumaan käydessä puhelimesta, mutta silloin tykkään lukea ihan fiktiota.
Vierailija kirjoitti:
Aikuistenkin lukunopeus vaihtelee laidasta laitaan.
Itse olen nopea lukija ja nämä aikuisten iltasadut eivät oikein kiinnosta. Usein lukijan ääni ja "eläytyminen" lähinnä häiritsevät.
Sama juttu. Haluan itse kuvitella sitä kirjan äänimaisemaa samalla kun luen. Se ei vain onnistu kun joku lukee ääneen.
Ei väliä. Tämä on kuin ”arvojärjestys” eri liikuntalajien välillä. Kaikenlainen lukeneisuus on hyvästä. Luen kun olen paikoillani, kuuntelen kun olen liikkeessä. Lempiharrastukseen on äänikirjojen myötä voinut käyttää enemmän aikaa.
Minulle olisi varmaan paljon kehittävämpää kuunnella äänikirjoja. Luen kirjoja sujuvasti ja mielelläni, mutta jos kuuntelen äänikirjaa, ajatus alkaa välittömästi harhailemaan ja on pakko tehdä jotain, mikä taas syö keskittymistä. En yksinkertaisesti osaa vain kuunnella, mutta olisihan se hyvä taito oppia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuistenkin lukunopeus vaihtelee laidasta laitaan.
Itse olen nopea lukija ja nämä aikuisten iltasadut eivät oikein kiinnosta. Usein lukijan ääni ja "eläytyminen" lähinnä häiritsevät.Sama juttu. Haluan itse kuvitella sitä kirjan äänimaisemaa samalla kun luen. Se ei vain onnistu kun joku lukee ääneen.
Jännä juttu, avovaimo sanoi samaa. Minulla taas onnistuu kuvittelu kuunnellessa hyvin, ehkä jopa paremmin kuin kirjaa itse lukiessa. Ihmisissä on näköjään eroja tässäkin asiassa.
Riippuu miten haluat kehittyä. Jos halua kehittää visuaalista lukutaitoa ja silmän lihaksia, niin kirjat. Ei siinä paljon muuta eroa ole.
Miten niin aikuisten iltasatuja? Samalla tavalla kai sitten elokuvatkin ovat aikuisten nukketeatteria. Ja mitä sitten ovat esimerkiksi radiouutiset? Tai tavalliset kirjat ylipäätään? Eivätkö nekin ole oikeastaan iltasatuja?