Jotkut täällä toteavat yksinäisille tylysti "hanki ystäviä"

No niin. Kukin tavallaan.

Samaa mieltä. Ei minullakaan ole ystäviä paljon ja olen oikeastaan ihan tyytyväinen. Tykkään itsenäisestä elämästä. 

Mä olen palstalla huomannut, että hyvin monelle ystävä ja kaveri ovat synonyymejä. Usein tämä tulee esille kommenteista, joissa kerrotaan, että ystävällä ei ole koskaan aikaa, ystävä ei pidä yhteyttä, ystävä pitää hauskaavain muiden kanssa. Jos sitten vastaa, että taidat pitää ystävänäsi ihmistä, joka taas pitää sinua vain kaverinaan, närkästytään. Kuulemma on ihan sama, puhuuko ystävästä vai kaverista. Vaan kun se ei ole. Ne, joilla on sekä ystäviä että kavereita, tietävät ystävyyden ja kaveruuden eron. 

Mitä tulee siihen mainitsemaasi ketjuun, niin verkostoitua voi ilman ystävystymistarkoitustakin. Naapurini ei ole ystäväni, mutta pihalla kohdatessa aina vaihdetaan muutama sana. Kun mulla leikattiin jalka ja liikuin kyynärsauvojen kanssa, naapurini lapioi lumet myös mun rivaripihastani samalla kuin lapioi omastaan. Kun jalkani parani, olen vastaavasti lapioinut hänen pihansa samalla kuin omanikin ja loppukesästä kun isoon marjapensaaseeni tulee marjoja, kehotan aina naapuria keräämään siitä itselleenkin marjoja. Uskoisin, että naapurini kävisi mulle tarpeen vaatiessa kaupassa ihan kuten minäkin kävisin hänen puolestaan, jos sellainen tilanne tulisi. 

Ystäviä ei hankita. Ne tapahtuu, jos puhuu ihmisten kanssa eikä painosta liikaa. Mieluummin livenä. Ja että voi puhua ihmisten kanssa, pitää viettää aikaa paikoissa, jossa on ihmisiä. Jos haluaa löytää samanmielisiä, pitää mennä paikkoihin, joissa on samanmielisiä. Muuten voi aloittaa vaikka tervehtimällä naapuria, ja ehkä ajan myötä alkaa tulla yli kolmen sanan vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä ei hankita. Ne tapahtuu, jos puhuu ihmisten kanssa eikä painosta liikaa. Mieluummin livenä. Ja että voi puhua ihmisten kanssa, pitää viettää aikaa paikoissa, jossa on ihmisiä. Jos haluaa löytää samanmielisiä, pitää mennä paikkoihin, joissa on samanmielisiä. Muuten voi aloittaa vaikka tervehtimällä naapuria, ja ehkä ajan myötä alkaa tulla yli kolmen sanan vastauksia.

Siinä mielessä ystäviä hankitaan, että täytyy itse olla aktiivinen ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Toki ystävyyden muodostuminen vaatii aikaa eli se ei onnistu että ajattelee että nytpä hankin ystävän esim harrastuksesta tai töistä ja sellaisen heti löytäisi.

Nuoret ihmiset ystävystyvät nopeammin kuin vanhemmat eikä tarvitse välttämättä olla muuta yhteistä kuin olla samassa tilanteessa elämässään esim. Opiskelujen alussa. Vanhemmiten ystävystyminen on ehkä vaikeampaa koska ihmisillä on enemmän velvollisuuksia, sitoumuksia yms elämässään .

Ystävien/ystävän löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäpellosta. Oma rakas ystäväni kuoli ja jätti ystävän mentävän aukon elämääni. On minulla juttukavereita ja näitä ryyppytuttuja, joiden kanssa kokoonnutaan pari kertaa kesässä filteille kaakattamaan ja kehutaan hiuksia yms turhaa. Henkinen yksinäisyys on hirveintä. Liian kauan ilman ystävää ovat liian katkeroituneita eikä heistä ole mihinkään. Toinen ongelma on masentelijat ja kotinynnyt, jotka eivät halua lähteä luontoon, uimaan tai yleensä mihinkään.

Ei minullakaan. En ymmärrä sosiaalisia tilanteita tai luen niitä väärin ja toimin niissä hassusti. Työssäni pärjään, koska olen hyvä työssäni ja siinä vastaan tulevat sosiaaliset tilanteet hoidan ammatitaustallani.

Siihen yksinäisyyteen ei valitettavasti ole muuta ratkaisua kuin yrittää tutustua uusiin ihmisiin.