Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Musta on tullut just se tarinoiden ilkeä äitipuoli
27.07.2021 |
Meidän perheellä on ollut todella rankka vuosi, mieheni nuorimman käytöshäiriön/nepsy juttujen vuoksi. Itse sairastin uupumuksen ja sain riesakseni unihäiriön. En ole saanut muodostettua tähän nuorimpaan positiivista suhdetta, toisin kuin miehen muihin lapsiin (ja omaani tietty)hän on ollut erittäin raskas alusta asti. Lapsesta ei sen enempää, mutta huomaan olevani se satujen paha äitipuoli. En jaksa lasta ja jokahetkistä huonoa käytöstä( näillä sanoilla helpoin kuvata asiaa), joten pyrin olemaan hyvin neutraali. Olen myös kuitenkin usein hyvin kylmä ja epäempaattinen, välillä jopa nautin kun hän itkee pettymystä,koskaon kokoajan niin kamala ja ilkeä muille, että ajattelen että sai käytöksensä mukaan tms. Olen kuitenkin yleisesti erittäin iloinen, vitsikäs, lämmin ja tunteellinen ihminen. olen yllättynyt itsekkin miten minuun voi mahtua myös näitä ilkeän äitipuolen piirteitä. Työskentelen lasten kanssa ja olen ollut satojen lasten kanssa tekemisissä, kukaan heistä ei ole herättänyt minussa näin negatiivisia tunteita, vaikka haastaviakin persoonia on ollut. koen että tunteeni ovat kuitenkin vain reagtioita ja koitan kuitenkin oikeasti kokoajan hillitä niitä ja toimia oikein.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tunneside on erilainen perheessä kuin työssä.
Luulen, että koska tiedostat asian noin hyvin, voisitte saada perheneuvolasta tai - terapiasta apua.
Tiedän tuon tunteen. Ja jos ihmisen persoona ja mielialat menevät päivittäin niin laidasta laitaan, niin häneen on mahdotonta luoda minkäänlaista suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen. Ja jos ihmisen persoona ja mielialat menevät päivittäin niin laidasta laitaan, niin häneen on mahdotonta luoda minkäänlaista suhdetta.
Näinpä..ja kun kommunikointi on 80% epäkunnioittavaa, töykeää ja ilkeää, vaikka kuinka asiasta muistutetaan, miten toisille puhutaan, vaaditaan kysymään asiaa rauhassa,huutamatta, ystävällisesti jne, niin miten voisin pitää hänestä? yritän, mutta se on hyvin hankalaa. Hän on myös tapaus "kun mikään ei riitä". Kun vaikka käymme uimassa tai pyöräilemässä, sitä olettaisi ett hän olisi edes silloin iloinen,kun toivomansa asia toteutui, sai kahden keskistä aikaa/koko perheen aikaa, ei se koskaan riitä. Alkaa aina kotiin päästyä jankuttamaan että pitää mennä vielä illalla ilta uinnille vaikka juuri oltiin monen tunnin uintireissulla ja hänen kanssaan pitää tehdä sitä tätä ja tuota ja jankuttaa ja jankuttaa. Ei ole tyytyväinen mihinkään vaan jankuttaa kiukkuamiseen asti. Hyviä hetkiä on oikeasti vain ne hetket kun hän saa syödä herkku ruokiaan. Silloin on iloinen. Puhuu myös ystävälliseen sävyyn,oikein nätisti, kun haluaa katsoa ohjelmia ja syödä herkkuja, ja näitä pyytää. Eli, osaa kyllä, mutta 80%ajasta sitten jotain ihan muuta. ja ikää 8+
Ap
Alue: Aihe vapaa
Miten sinun sitten tulisi käyttäytyä jos toinen on tahallaan ilkeä sinua kohtaan?