Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hautajaiskokemuksistanne
27.07.2021 |
Minut on kutsuttu isäpuoleni äidin hautajaisiin enkä ole koskaan aikaisemmin ollut hautajaisissa. Mitä hautajaisissa tapahtuu ja miten siellä toimitaan? Ovatko ahdistavia tilaisuuksia vai lämminhenkisiä? Kyseessä on vanhana luonnollisesti poisnukkunut henkilö, joka ei kuulunut kaikkein läheisimpiin, mutta tunsin kuitenkin ja pidin hänestä. Ajattelisin, että ei ole vaikeimmasta päästä oleva ensikokemus hautajaisista.
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia
Kommentit (23)
Siellä on oma etikettinsä. Et ole lähisukua, eli et istu ihan edessä, etk ota kahvia ekana. Sovitte erikseen miten menee kukkalaitteet yms. Muuten normaalit kirkonmenot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vain kaksissa hautajaisissa. Molemmissa tapauksissa kyseessä oli läheinen sukulainen, mutta kumpikaan ei ollut sellainen ihminen josta olisin pitänyt. Keskityin vain käyttäytymään arvokkaasti. Jos joutuisin menemään oikeasti rakkaan ihmisen hautajaisiin, olisi varmaan rankkaa.
Siunaustilaisuudet on melko ahdistavia. Luonnollisesti kuolleiden vanhustenkin hautajaisissa tuntuu, että oikein yritetään saada itkemään. Eli jos pääset "harjoittelemaan" vähän etäisemmän ihmisen hautajaisiin, kokemus ei ole niin kamala.
Tyypillisissä hautajaisissa on ensin siunaustilaisuus kirkossa tai kappelissa. Tapoja on monia, mutta jos haudataan arkussa, kukat lasketaan joko siunauksen yhteydessä kirkossa/kappelissa ja haetaan tilaisuuden lopuksi mukaan haudalle vietäväksi, tai sitten kukat lasketaan vasta haudalla. Hautajaiset järjestävät lähiomaiset osaavat kertoa, kuinka toimitaan. Siunaustilaisuuden lopuksi sovitut kantajat vievät arkun ensin ulos, ja sen perässä käytävää kulkevat ensin lähiomaiset ja sitten loput jonossa aika lailla istumajärjestyksen mukaan. Sitten sen mukaan, kuinka lähellä hauta on, arkkua kannetaan koko matka, se kuljetetaan kärryllä tai ruumisautolla. Haudalla kantajat laskevat arkun hautaan, minkä jälkeen se peitetään tilapäisesti ja kukat lasketaan "kannen" päälle.
Tuhkauksessa toimitaan samoin kuin arkkuhautauksessa arkun ulosvientiin asti, jos kappelin yhteydessä ei ole krematoriota, vaan arkku kuljetetaan eteenpäin autolla. Ainakin Honkanummella arkku laskeutui hissillä kappelin alakertaan.
Osa hautajaisiin kutsutuista eivät ehkä tule hautajaisten jälkeen pidettävään muistotilaisuuteen (esim. entiset työtoverit saattavat tehdä näin). Muistotilaisuudessa yleensä luetaan adressit niiltä, jotka eivät päässeet tulemaan. Myös saatetaan pyytää osallistujia kertomaan vainajasta jotain. Tämä ei ole pakollista mutta joku vainajalle läheinen ihminen haluaa näin tehdä. Jos olet siinä tilanteessa, kannattaa tietysti miettiä puhetta vähän etukäteen. Mutta pakko ei ole osallistua. Tilaisuudessa voi olla myös musiikkiesityksiä.
Osallistujista riippuu millainen tunnelma muistotilaisuudessa on. Kun kummitätini kuoli 91 v, muistotilaisuudessa oli paljon pieniä lapsia jotka innostuivat leikkimään ja juoksentelemaan. Koska tätini oli ollut kovin lapsirakas mummi ja isomummi, en pitänyt pahana että näin tapahtui.
Vielä on kokematta olla juhlakaluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet kirkkoon mutta et ihan etupenkkiin. Istut siellä hiljaa odottamassa. Nyökkäät tutuille, vaimealla äänellä voitte jutella.
Kun musiikki alkaa ja ovi aukeaa ja arkku kannetaan sisään, nouset istumaan. Kun arkku on alttarilla ja kantajat poistuvat, seurakunta saa istua.
Pappi puhuu ja siunaa vainajan. Kukkien lasku menee penkkiriveittäin. Käyt laskemassa kukkasi, olet hetken pää painuneena hiljaa, luet mahdollisen muistovärssyn. Poistuessasi nyökkäät lähiomaisille.
Kukkien laskun jälkeen arkku kannetaan ulos ja lähdette sen perään, tai sitten arkku jätetään odottamaan krematorioon lähtöä alttarille ja poistutte sieltä penkkiriveittäin. Lähiomainen muistuttaa missä muistotilaisuus on ja kuka saa osallistua, esim. nyt korona-aikaan ei välttämättä muut kuin ihan lähisukulaiset.
Menet sinne, syöt vuorollasi ja kuuntelet adressien luvun. Kahvin jälkeen voit lähteä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin joutui kuuntelemaan epävireistä virsien veisantaa ja sitten kun luulin että se on ohi ja päästiin sieltä pois niin nakkasivat monttuun ja lapioivat toista metriä santaa päälle!
En tykännyt yhtään.
Jostakin kumman syystä mä alan aina vitsailemaan hautajaisissa ja muutenkin naurattaa... Kaipa kukin reagoi omalla tavallaan ja onhan se tietty hyvä hymyillä kun ei itse ole siinä laatikossa pötköttelemässä. Tulikin tämä mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin joutui kuuntelemaan epävireistä virsien veisantaa ja sitten kun luulin että se on ohi ja päästiin sieltä pois niin nakkasivat monttuun ja lapioivat toista metriä santaa päälle!
En tykännyt yhtään.
Mulla oli toi sama. En mene toista kertaa.
Sait jo ohjeita hautajaisprotokollasta, mutta pari tärkeää pikku asiaa voi koettaa muistaa. Jos joudut menemään arkun ääreen siitä poistuessasi tyylikäs tapa on kumartaa kevyesti arkussa olevalle vainajalle ja sitten luoda katse lähiomaisiin etupenkissä myös pienen kumarruksen kera. Tätä harva osaa, mutta se lämmittää kovasti lähimpien omaisten mieltä.
MYös saapuessasi muistotilaisuuteen selkokielinen "osanottoni" kannattaa sanoa lähiomaisille. Se voi sinusta tuntua muodolliselta, mutta lähiomaisille se voi olla tärkeää.
Yleensä muistotilaisuus (kahvitus, ruokailu) voi olla jo ihan mukavakin tilaisuus. Kun on iäkkään ihmisen hautajaisista kyse ilmapiiri on aina suhteellisen kevyt ja naurua voi jo joltakin taholta kuulua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyvä, että pääset "harjoittelemaan" tuollaisen ei-lähiomaisen hautajaisissa. Siis näkemään, millainen tapahtuma se on ilman että itse ihan lohduttomasti surisit.
Täällä on annettu hyviä ohjeita, seuraat vaan niitä ja toimit sekä kirkossa että muistotilaisuudessa samoin kuin muutkin.
Koska et ole lähiomainen, sulta ei edellytetä mitään puheenpitoa muistotilaisuudessa. Saat vain kuunnella.
Muistotilaisuus on luultavasti ihan mukava ja lämmihenkinen. Vanhan ihmisen lähtö on luonnollista. Toinen olisi tilanne vaikka lapsen hautajaisissa.
Ja tosiaan kun nuori olet, menet kahvipöydästä hakemaan vasta omalla vuorollasi eli sen jälkeen, kun lähiomaiset ja tilaisuuteen osallistuvat vanhukset ovat ottaneet.
Vierailija kirjoitti:
Ensin joutui kuuntelemaan epävireistä virsien veisantaa ja sitten kun luulin että se on ohi ja päästiin sieltä pois niin nakkasivat monttuun ja lapioivat toista metriä santaa päälle!
En tykännyt yhtään.
Mut tuikattiin uuniin!
Ei sitä santaa muuten lapioda päälle kuin pari lapiollista. Loput tulee kaivurilla vähän myöhemmin.
Pikkupojat tykkäisivät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut molemman vanhempani sekä appeni hautajaisissa ja monen muun sukulaisen ennen heitä. Kaikki olleet vanhoja ihmisiä. Tummat vaatteet ja arvokas käytös tärkeintä eli kännykkä kiinni kirkossa ja seuraat miten seremonia etenee. Yleensä siunaus kirkossa kestää n.30-45 minuuttia riippuen kukkalaitteiden määrästä. Arkkuhautaus on siunauksen jälkeen hautausmaalla, jos haudataan siunauspaikkakunnalla. Tuhkattavaksi menevän arkku jää kirkkoon ja viedään sieltä tuhkattavaksi. Jos et laske kukkalaitetta kirkossa itse, voit osallistua silti toisen sukulaisen kukkalaitteen tai adressin mukana.
Menet kirkkoon/kappeliin. Katsot, että kaikki, jotka ovat vainajalle läheisempää sukua kuin sinä, istuvat lähempänä alttaria kuin sinä.
Joskus lähiomaisilla on ihan ikioma järjestyksensä, miten kukkalaitteita käydään laskemassa. Siitä kerrotaan kyllä ennen tilaisuutta, jos tällainen on. Muussa tapauksessa käyt laskemassa omasi sitten kun ne vainajan lähiomaiset ovat omansa laskeneet. Olet sen verran etäistä sukua, että ei haittaa, vaikka päästäisit vainajan ystävätkin ennen sinua laskemaan kukkasensa. Ei se ole niin tarkkaa.
Jos arkku viedään hautaan, haetaan kukat arkun päältä pois ennen kuin arkkua lähdetään viemään ulos. Haudalla voit seisoskella taka-alalla, ja käyt viemässä kukat haudalle sitten kun lähimmät omaiset ovat omansa vieneet, ja kukaan muu ei ole juuri silloin omia kukkasiaan viemässä. Jos olet lähestymässä hautaa, ja joku muu kiilaa edellesi, pysähdy odottamaan, että hän on kukkansa laskenut, ja poistunut haudan ääreltä. Sitten viet omasi.
Muistotilaisuudessa ruoka ja/tai kahvi haetaan periaatteessa samassa järjestyksessä kuin siunaustilaisuudessa laskettiin kukat.
P.S. Joissakin hautajaisissa (varsinkin kesäaikaan) ne kukat saatetaan laskea vain haudalla, ja silloin myös värssyt luetaan siellä haudalla.
Ota nenäliinoja mukaan kunnolla. Jos et ole ennen ollut, et voi tietää, aukeavatko padot pienestäkin. Mä yleensä itken jo ennen kuin pappi aloittaa. Kyse ei ole edes siitä, onko vainaja ollut minulle läheinen vai ei. Kyyneleiden päästely on vapauttavaa joka tapauksessa, koska harvemmin sitä elämän rajallisuutta tulee arkielämässä pohdittua/surtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin joutui kuuntelemaan epävireistä virsien veisantaa ja sitten kun luulin että se on ohi ja päästiin sieltä pois niin nakkasivat monttuun ja lapioivat toista metriä santaa päälle!
En tykännyt yhtään.
Mulla oli toi sama. En mene toista kertaa.
Kyllä sinä omiin hautajaisiisi menet, eikä sinulta silloin kysellä mielipidettä.
Istut kirkossa etupenkkiin, että kuulet hyvin. Kanttorin aloittaessa soittamisen nouset ylös ja laulat "Kun tänään lähden" -biisin kuuluvalla äänellä.
Jos viet arkulle kukkia, muista kastella ne myös (vettä löytyy yleensä kastemaljasta)
Tyhjän haudan äärellä voit keventää tunnelmaa ja tokaista: "Tässähän me seistään ihan monttu auki".
Toisin sanoen; hautajaiset ovat luonnollinen tilaisuus eikä siellä ole syytä patsastella ja pokkuroida sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin joutui kuuntelemaan epävireistä virsien veisantaa ja sitten kun luulin että se on ohi ja päästiin sieltä pois niin nakkasivat monttuun ja lapioivat toista metriä santaa päälle!
En tykännyt yhtään.
Mulla oli toi sama. En mene toista kertaa.
Kyllä sinä omiin hautajaisiisi menet, eikä sinulta silloin kysellä mielipidettä.
Saatetaan toki kysellä, mutta et vastaa.
Varmaan ihan luonnollinen tilaisuus kun iäkkäästä henkilöstä kysymys. Omaiset voivat vähän itkeä ja muistella mennyttä. Kirkko ja kukkien lasku haudalle ovat yleensä vaikeimmat osuudet, muistotilaisuus ruokailuineen ja kahveineen sitten jo helpompi. Sovi sukulaistesi kanssa etukäteen että missä kukakin istuu kirkossa, keiden kanssa hankit kukat/kukkalaitteen vai ostatko adressin ja keiden kanssa lasket sen kukkalaitteen.