Lue keskustelun säännöt.
G: Miten pitkään olisit valmis olemaan kotona äitiysloman jälkeen jos
06.09.2009 |
se edellyttäisi näitä toimia:
- Asuntolainasta maksettaisiin koko sinun kotonaoloajaltasi vain korkoa
- Ette voisi matkustella lainkaan, edes kotimaassa. Myös huvipuistot, kylpyläkäynnit, sirkukset, teatterit ja leffat olisi pakko karsia pois
- Vaatteita ei voisi periaatteessa ostaa lainkaan, mutta koska niitä tietysti on pakko hankkia niin pakolliset hankittaisiin mahdollisimman halvalla kirppikseltä ja vain ne mitä on ihan pakko
- Ulkona ette voisi syödä lainkaan. Ruokaa pitäisi ostaa alennusmyynneistä ja tehdä mahdollisimman halvalla.
- Kukaan perheestä ei voisi harrastaa mitään maksullista sinä aikana kun olet kotona.
-Kaikki lapset olisi taloudellisista syistä pidettävä kotihoidossa.
Kommentit (25)
1/25
|
06.09.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Suunnilleen tuollaista meillä olikin, molemmilla kerroilla! Ja kotihoidin kuitenkin esikoista 2v4kk ikään ja kuopusta 1v11kk ikään. Liki kaikki oli pannassa. Pakko oli mennä töihin kun vuokraisännältä tuli uhkauskirjeitä koskien maksamattomia vuokria ja sähkö uhkattiin katkaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnilleen tuollaista meillä olikin, molemmilla kerroilla! Ja kotihoidin kuitenkin esikoista 2v4kk ikään ja kuopusta 1v11kk ikään. Liki kaikki oli pannassa. Pakko oli mennä töihin kun vuokraisännältä tuli uhkauskirjeitä koskien maksamattomia vuokria ja sähkö uhkattiin katkaista!
Sydän meinasi särkyä ja podin huonoa omaatuntoa jo siitä että noin 2v:t vein hoitoon!
Jos rahaa olisi ollut niin kotiäitinä olisin varmaan vieläkin!
Koin, että kaikesta niukkuudesta huolimatta kotiaika oli lapsilleni todella hyväksi...
Oletko jotenkin vajaa vai miksi olit kotona, vaikkei rahaa ollut edes välttämättömiin kuluihin?
Suunnilleen tuollaista meillä olikin, molemmilla kerroilla! Ja kotihoidin kuitenkin esikoista 2v4kk ikään ja kuopusta 1v11kk ikään. Liki kaikki oli pannassa. Pakko oli mennä töihin kun vuokraisännältä tuli uhkauskirjeitä koskien maksamattomia vuokria ja sähkö uhkattiin katkaista!
kotiäitiyttä. Ja vaikka me eletään tuollaista elämää kuin kuvasit niin silti ollaan onnelllisia! Tosin pienenä poikkeuksena se, että me kyllä myös lyhennetään lainaa, mutta eihän tuo mitenkään nopsasti ole lyhentynyt :D
En mä missään Lanzarotella halua grillata itseäni. Oma koti kullan kallis :D Ja meillä on onneksi suvun kesämökki, jota voidaan käyttää niin paljon kun tykätään eli se on meille kivba lomakohde ja siellä on rajaton määrä puuhaa lasten kanssa :marjastus, metsästys, kalastus, mopolla ajo, veneellä ajo, puuntekotalkoot, korjaaminen ja rakentaminen. Ja musta se on kehittävämpää kuin istua viiniä litkimässä pariisilaisessa raflassa...
On olemassa paljon ilmaisia tai tosi halpoja harrastuksia eli lasten ei tarvitse harrastaa jääkiekkoa, ollakseen onnellisia.
En ole koskaan halunnut mennä omakustanteisesti teatteriin, oopperaan, "hienoihin" ravintoloihin Hesaan. Meidän perhe nauttii siitä, kun haemme kivoja leffoja Makuunista ja valmistamme itse hyvää syötävää siihen sitten.
Kukin tyylillään. Nyt mun PAKKO mennä takas vakkarityöhöni vuoden vaihteessa, koska en viitsi irtisanoutua. Mun palkkani jää sitten kokonaan "yli", koska olemme tottuneet elämään vain miehen palkalla. Vanhin lapsi kolmesta on meillä nyt 7v ja ekalla siis. Kohta kun mun tili tulee ylimääräiseksi tässä perheressä niin koko se raha käytetään matkusteluun. Olemme tekemässä ekan reissun perheen kanssa johonkin USA:an, Floridaan tai Kaliforniaan 2-3 viikoksi. Eli kyllä sitä ehtii!!
-Kaikki lapset olisi taloudellisista syistä pidettävä kotihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuluttaminen on kivaa, muttei sentään elämää ja elämänlaatua eniten määrittävä tekijä! Ei mulle uudet vaatteet, ravintolaruoka tai asioiden järkeistäminen ja turhan karsiminen ole mikään uhraus, kun saan seurata elämäni rakkaimman ihmisen kasvua ja kehitystä ja olla varma siitä, että hänellä on kaikki hyvin. Mulla on tässä vielä öbauttiarallaa 50 vuotta elinaikaa, uskon että ehdin vielä yhtä ja toista - mut mikään ostaminen ei ole koskaan tuotttanut yhtä suurta tyydytystä kuin oman lapsen hoitaminen.
Me tehdään kaikkea tuota mitä olet maininnut, eikä se oikeasti ole niin vaikeaa ja rankkaa. Samalla vaivalla ottaa sen -50% tuotteen siitä samasta hyllystä mitä täyshintaisenkin, eikä ole mahdottoman vaikeaa hakea leipää kerran viikosta suoraan leipomosta ym. Teen itse paljon parempaa ruokaa kuin useimmat ravintolaruuat, eikä olla kummatkaan koskaan nautittu ravintolassa syömisestä.
On paljon ilmaisia harrastuksia. MLL järjestää ilmaisia luentoja, samoin monet järjestöt ja yhteisöt. Itse voi alkaa vaikka MLL:n perhekahvilan vetäjäksi, vetääm uskaria ja perhejumppaa, se ei kummoisia taitoja vaadi. Tilat voi anoa kunnalta ja ne olen ainakin minä aina saanut.
Kirjastot on hyvä hyödyntää, samoin eri harrastusten ilmaiset tutustumiskäynnit ja -päivät. Ne tärkeimmät asiat, ihmissuhteet, on muuten ihan ilmaisia. Ei vaadi paljon ropoja kutsua kavereita kävelylle, lettukesteihin, sieniretkelle ym. Niille varoissaan oleville kavereillekin on mukavaa vaihtelua tehdä muutakin kuin kerrata kuulumisia kahvilassa. Ainakin minun järjestämät askarteluillat on suosittuja, ollaan mm. tehty sisustustauluja ja käyty yrttiretkellä ja tehty yhdessä ruokaa.
Joskus, hetkittäin, harmittaa kun ei ole varaa ostaa uusia asioita, mut ne hetket menee ohi. Elän elämäni parasta aikaa tällä hetkellä.On kuitenkin etuoikeus saada huolehtia itse omasta perheestään.
meidän ala-aste-ja yläasteikäisille olisi minusta liikaa, jos heidän pitäisi lopettaa jo joillakin kymmenenkin vuotta jatkuneet harrastukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se edellyttäisi näitä toimia:
- Asuntolainasta maksettaisiin koko sinun kotonaoloajaltasi vain korkoa
- Vaatteita ei voisi periaatteessa ostaa lainkaan, mutta koska niitä tietysti on pakko hankkia niin pakolliset hankittaisiin mahdollisimman halvalla kirppikseltä ja vain ne mitä on ihan pakko
- Ruokaa pitäisi ostaa alennusmyynneistä ja tehdä mahdollisimman halvalla.
- Kukaan perheestä ei voisi harrastaa mitään maksullista sinä aikana kun olet kotona.
Jos jo aluksi raha on niin tiukalla ettei ole varaa kuin korkoihin (ne nousevat taas kohta), mätämyyntiruokaan ja kirpparivaatteisiin on rahat liian tiukalla. Mitäpä, jos teillä menee pesukone rikki tai joku sairastuu? Ihan noin tiukalle ei kannata elämäänsä laittaa vapaaehtoisesti. Entäpä, jos mies jää työttömäksi? Millä ihmeellä te sitten elätätte perheen. Toivottavasti ehkäisy on kunnossa, ettei kurjaan elämään synny lisää ruokittavia suita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko et se ihan noinkurja voi olla.
Ite oon ollu kaikkien lasten kanssa sen kolme vuotta kotona.
Pakko on ollu tinkii monessa asiassa,mut ehkä sit oon vanhan-
aikanen ku oon sitä mieltä,et lapselle paras paikka on koti.
Tietysti jos ei ois vara ruokaa ja perustarpeisiin,ni ilman muuta
töihin sit.
Ja huom mun mieheni ei todellaka oo missää huippupalkatussa
hommassa.Ja pakko on ollu jättää omat menot pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. kotiäiti, joka tienaa itsekin yrittäjänä
noilla sperkseillä, mutta oli kyllä varaa ostaa vaatteet ja kengät, nekin suureksi osaksi alesta.
Ja lapset harrastivat muskaria. Kotona oltiin muuten, vain ilmaisia perhekerhoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei ole lainaa yhtään, koska asutaan asumisoikeusasunnossa. Vuokra reilu 800 euroa, tosi kohtuullinen.
Ollaan miehen kanssa käyty joka mantereella, usealla moneen, moneen otteeseen. Viime jouluna, aika viimeisillään raskaana olin lähinnä tyytyväinen ettei taas tarvinnut pakata ja lähteä jonnekin Aasiaan. Kesällä tehtiin pari reissua, mutta ne olis ihan yhtä hyvin voinut jättää tekemättäkin.
Leffassa tykkään käydä, olen käynyt maailmalla niin upeissa kylpylöissä, että nämä Suomen viritykset tuntuvat lähinnä kotitalon kylpylöiltä, sirkuksessahan on hauska käydä ja se on meillä vain kerran vuodessa. Eli periaatteessa sen voi jättää kyllä pois.
Mulla on vaatekaappi niin täynnä vaatteita, että en eläessään kerkeä niitä käyttämään. Olen viimeksi ostanut ei raskausvaatteita ihan alkuraskaudesta, eli varastot ovat hyvät. Uskon että selviän niillä monen monta vuotta.
Pääkaupunkiseudulla on ihan älyttömästi ilmaisia harrastuksia. Koko viikonloppu oli täynnä kaikkea kivaa, Lauttasaaripäivä, Raksabileet. Kirjastot järjestävät kaikkea, samoin seurakunta, eli jos haluaa ilmaiseksi harrastaa, tervetuloa Helsinkiin.
Olen koulutukseltani kokki. Saan uutiskirjeitä eri ruokajärjestöiltä ja meillä on käytössä ruokalistat. Olen täysin vakuuttunut että meidän perheen ruokakassi on taatusti keskimääräistä edullisempi ja myös monipuolisempi. Liha ostetaan tarjouksesta, kaapit ovat täynnä kaikkia peruselintarvikkeita. Vaikka pitäis olla pari viikkoa sisällä, vihanneksia ja hedelmiä lukuunottamatta, onnistuis helposti.
Rakastan joka ikistä hetkeä ollessani lapseni kanssa.
kuten asuminen, vesi, sähkö ja tietenkin ruoka! Mutta sittenhän kaikki muu onkin jo paljon itsestä kiinni, esim.ruoka menoissa voi säästää todella paljon suunnittelulla, mutta tietenkin se voi olla tylsää, kun heräteostokset menevät pannaan ja ulos ei pääse syömään eikä valmisruokiakaan pal voi käyttää, vaan joutuu ihan ite kokkaamaan. Mikäs pakko ihmisen on käydä vaikkapa särkänniemessä, serenassa jne???, voihan sitä virkistäytyä monin tavoin paljon edullisemmin ja ehkäpä vielä vähemmällä stressillä!, Suomesta löytyy joka pitäjästä tai naapurikylästä leikkipuistoja, luontopolkuja (joilla monesti ruoanlaittomahdollisuus, auts joutuu taas ite laittaa), uimarantoja, kesäteattereita, laskiais- ja muita riehoja, mll:n lasten/perhetapahtumia. Täl hetkellä vaatekaupoissakin on koko ajan ale-myyntien lisäksi kampanjaa kampanjan päälle, saa monesti ihan uutta alle kirpparihinnoin (ei tosin uutuuksia). Mielikuvitus käyttöön. Minä ainakin jaksan paljon enemmän kotona ollessa touhuta lasten kanssa vaikkei todellakaan ole rahaa törsättäväksi ja paljon enemmän ollaan saatu elämyksiä, kuin silloin, kun olen kokopäivä töissä. Kokemusta on molemmista 17vuoden ajalla ja nyt ootan kuudetta ja meinaan olla kotona kunnes hän täyttää 3v. ja palaan sitten vakipaikkaani hamaan eläkeikään saakka, joka lienee siihen maailman aikaan jotain 70 ja risat...
niin kirjastot ovat todellisia palvelulaitoksia, kaukolainaukset, leffat ja musiikki ja meidän kirjastossa ainakin on myös näyttelyitä.
Lehdenjakoa, siivousta, hoitolapsia yms.
Kukaan ei voi joutua olemaan kotona tuollaisin ehdoin!
Meillä on pienituloinen mies ja minä neljän lapsen kanssa minimiäitiysrahoin ja kotihoidontuella. Lapsilisät tulevat toki käyttöön joka kuukausi. Perintöjä, avustavia isovanhempia tms. ei ole.
Meillä
- maksetaan asuntolainaa (joka on alunperin otettu meidän mittapuuhun sopivan pieneksi, eli emme tosiaan asu hulppeasti)
- matkustellaan kotimaassa muutaman kerran vuodessa (kekseliäisyyttä vaatii, mutta huikeita elämyksiä saa muualtakin kuin kalliista huvipaikoista)
- ostetaan vaatteita, pääosin toki kirppiksiltä, mutta alennuksista löytyy myös upeita löytöjä
- harrastetaan myös maksullisia harrastuksia, pääasiassa toki ilmaisia
- hoidetaan tietenkin kaikki lapset kotona (en ihan ymmärtänyt tässä ap:n pointtia, mutta meillä on ilmaisia tai halpoja kerhoja useana päivänä viikossa ja tuttujen perheiden kanssa ulkoilu ei maksa mitään, mutta on terveellistä henkisestikin niin vanhemmille kuin lapsillekin)
- mikä tärkeinä: OLLAAN ONNELLISIA JA NAUTITAAN ELÄMÄSTÄ!
Itselläni on akateeminen koulutus, ja aion lähivuosina työelämään. Paikkoja on ollut hyvin minun erikoisosaamiseni tienoilta, ja voin myös alkaa freelanceriksi eli tekemään konsultointia ja koulutuksia yrittäjänä. Tällä hetkellä pidän itseni virkeänä tekemällä vapaaehtoistyötä ja harrastamalla minulle tärkeitä asioita ystävieni kanssa.
Kuopus täyttää kohta kolme, ja kotihoidon tuki lakkaa, mutta olen kotona silti vielä jonkin aikaa, koska olemme olleet niin tyytyväisiä tähän ratkaisuun! Säästämme monissa muissa asioissa, joita ap ei maininnut. Oikealla asenteella pääsee jo pitkälle... Mutta kokemukseni perusteella on vaikea kuvitella, että jonkun todellakin tarvitsisi nipistää aivan kaikesta ap:n mainitsemasta.
Olen nimittäin periaatteesta sitä mieltä että lasta en laita hoitoon ennen 2v ikää (nyt meillä onkin esikoinen menossa hoitoon kun on 2v2kk) mutta on kyllä kamalan kuuloinen tuo ap:n maalaama elämä.
Luultavasti sanoisin että en ikinä koskaan milloinkaan olisi tehnyt lasta tuollaiseen taloudelliseen tilanteeseen. Vaikka mies olisi saanut potkut ja elettäisiin työttömyyskorvauksilla (ja ei niilläkään aluksi jos niitä ei heti saa) niin meille ei olisi käynyt taloudellisesti noin.