Lue keskustelun säännöt.
Mulla on surullinen olo.
26.07.2021 |
Elämäni on jotenkin kovin hankalaa, paljon haasteita. Sattuu kun lapset tulivat viikon lomalta isältään takaisin ja siellä heillä on "kaikki", isän uusi vaimo laittaa taloa ja pihaa, he käyvät reissuilla ja elävät kovin erilaista elämää mihin minulla yksin on rahkeita. Minulle lapset kiukkuavat ja kantavat murheensa - rakkautta ja luottamusta, tiedän - ja siellä viettävät monipuolista ja iloista elämää hyvissä puitteissa. Kun mies toi lapset oli seuraavalle päivälle kuulemma bookattuna aikuisten yhteinen matka.
Minulla ei ole oikein mitään. Voimat menee työhön ja lapsiin. Lapset asuvat minulla monestakin syystä. Arvostan sitä enemmän kuin mitään, mutta nyt vaan on olo alakuloinen. En tiedä.
Kommentit (60)
Tiedän. Lapset sanovat että olen tärkein. Arvostan valtavasti. On vaan välillä surullinen olo miten vaikeaa yksin on riittää ja luoda kaikkea mitä haluaisin. Aika ja voimat menee kotitöihin ja perusasioihin. Työ on minun oma asiani, mutta sekinhän kuluttaa paljon. Uutta suhdetta en pysty luoda kun lapset ovat niin vastaan ettei yritykset oikein onnistu, eikä rehellisesti ole voimia tai aikaakaan. Lapset on tärkein. Mutta entä kun elän heille seuraavat 10v tätä nykyelämää niin mitä minusta sitten on jäljellä tai mitä oma elämäni sitten on? Yksin vuokra-asunnossa elämäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon sinulle voimia. Ymmärrän koska kasvatin yksin ilman mitään miehen apua köyhyydessä sossuntuill 4 lasta. Nyt ovat ammatissa ja työelämässä. Minusta ei ole mitään tähtenä. Kuitenkin ilman näitä ihania lapsia olisin tosi yksinäinen. Ei raha välttämättä tuo onnea. Voimia sinulle.
10 vuotta menee äkkiä - ja silloin olet varmaan parhaimmillasi, valmis aloittamaan aikuisen suhteen.
Mun toinen lapsi on isänsä luona ollut jo pari kolme vuotta, hänellä lähihuolajuus. Eikä käy mun luona juuri koskaan. Minkä teet kun on jo 16v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät halua jakaa elämänsä tärkeintä ihmistä, siksi kielteisyys uuteen suhteeseen. He kasvavat ja ymmärtävät myöhemmin, että tarvitset muitakin ihmissuhteita.
Onko säälittävää asua kaupungin vuokra-asunnossa sen minkä lapset asuvat kotona ja haaveilla ostavan vasta sitten sen jälkeen mieleisen kodin muualta? Nyt sidottu lasten elinpiiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko säälittävää asua kaupungin vuokra-asunnossa sen minkä lapset asuvat kotona ja haaveilla ostavan vasta sitten sen jälkeen mieleisen kodin muualta? Nyt sidottu lasten elinpiiriin.
Ei ole, vaan järkevää.
Älä sure, ei kannata verrata itseään muihin. Et voi sitä paitsi tietää heidän murheitaan. Isän uusi vaimo on vain isän uusi vaimo, tärkein sieltä puuttuu eli Äiti. Oma äiti on lapsille aina se tärkein ja rakkain, jota kukaan ei voi korvata. Raha ei ole kaikki kaikessa, tehkää te pienellä budjetilla omannäköisiä retkiä ja muuta kivaa, saatte ihan omanlaisianne kokemuksia. Ajattele, kuinka vahva olet. Kaikki eivät selviä ilman parisuhdetta, vaan ottavat jonkun vain siksi, kun eivät selviä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokralla Asuminen surettaa, vaan lasten kanssa yksin ei ole varaa ostaa riittävän kokoista. Myöhemmin ja muualta kun tilantarve pienentynyt. Silti koen että tämä on loukku asua näin.
Ymärrän tunteesi. Sanoit kuitenkin, ettei sinulla ole mitään, mutta se ei pidä paikkaansa. Sinulla on ihanat lapset ja työpaikka. Minulla ei ole kumpaakaan, vaikka olen kaikkeni yrittänyt ja olen jo 40 v. sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi saisi Suomeenkin tulla kalifornialaistyyppinen elatusmaksujärjestelmä!
Minulla on ne rakkaimmat, lapseni, joille annan kaikkeni ja olen joka päivä kiitollinen heistä. Toisiin ei pidä verrata, mutta tuo kun olen yksin arjessani ja kuulen ja näen väkisin exän uutta menoa niin tekee huonommuuden tunnetta ja tosiaan surullisen olon välillä. Olen juurikin se onneton ex, yh, vuokra-asunnossa ilman aikaa itselle tai parisuhteelle tai millekään.. Rakkaimmat on ja heidän kanssa tehdään hyviä asioita, mutta jotenkin ajattelen että pitäisi minunkin saada "elämän laatua" jo lastenkin malliksi - en tiedä aukeaako tämä oloni ja mietteeni miten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä vastaajat olette, kumpi näistä "voittaja", vahvemmilla tämä äiti vai ex?
Vierailija kirjoitti:
Vuokralla Asuminen surettaa, vaan lasten kanssa yksin ei ole varaa ostaa riittävän kokoista. Myöhemmin ja muualta kun tilantarve pienentynyt. Silti koen että tämä on loukku asua näin.
Ei lapsia kiinnosta ollaanko vuokralla vai omassa, nuo on aikuisten päähänpinttymiä. Vuokrasunnonkin voi sisustaa kivaksi, jälleen pienelläkin rahalla tai kierrätystavaralla. Kysy lupa seinien maalaamiseen tai laita kivoja seinäkankaita tai tauluja. Se kodin ilmapiiri on tärkein, ei rahakkuus. Ala ajatella kodistasi myönteisesti ja rakkaudella, älä nimittele loukuksi.
En nimitä kotia loukuksi vaan tilannetta, että ei ole mahdollisuutta tehdä haluamiani asioita eli oman ostoa nyt. Ja sen haluaisi tarjota myös lapsille. Olen laittanut kodin lasten kanssa viihtyisäksi, vaan ei kaupungin vuokra-asunto ole viihtyisin ympäristöltään.
Vierailija kirjoitti:
Onko säälittävää asua kaupungin vuokra-asunnossa sen minkä lapset asuvat kotona ja haaveilla ostavan vasta sitten sen jälkeen mieleisen kodin muualta? Nyt sidottu lasten elinpiiriin.
Älä mieti höpöjä, kaupungin vuokra-asunto on erittäin järkevä asumismuoto. Edullinen vuokra ja asumisturva verrattuna esimerkiksi yksityiseen vuokranantajaan. Ole kiitollinen, että olet saanut kaupungin asunnon. Kaikki korjataan ja huoltomies tulee hetkessä, jos jotain menee rikki tai putki on tukossa, remontit tehdään puolestasi, jätehuolto toimii, lumityöt tehdään, raput ja sauna pestään, ihan kaikki, ja sinun ei tarvitse sormeasi nostaa, ajattelepas sitä! Omakotitalossa joudut vastaamaan kaikesta itse. Nauti nyt olostasi lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En nimitä kotia loukuksi vaan tilannetta, että ei ole mahdollisuutta tehdä haluamiani asioita eli oman ostoa nyt. Ja sen haluaisi tarjota myös lapsille. Olen laittanut kodin lasten kanssa viihtyisäksi, vaan ei kaupungin vuokra-asunto ole viihtyisin ympäristöltään.
No mutta voithan katsella vaihtopörssin asuntoa, josko siellä olisi viihtyisämpää ympäristöä? Jos kunnassasi siis on tällainen vaihtomahdollisuus? Mieti myös, voisitko itse jotenkin vaikuttaa ympäristön viihtyisyyteen. Vie vaikka kukka tai lyhty pihalle, vaikkei se piha omistamasi olekaan, (on se silti sinun pihasi). Vandaali voi sen hajoittaa, mutta kyllä toisaalta muut arvostavat, kun joku edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ne rakkaimmat, lapseni, joille annan kaikkeni ja olen joka päivä kiitollinen heistä. Toisiin ei pidä verrata, mutta tuo kun olen yksin arjessani ja kuulen ja näen väkisin exän uutta menoa niin tekee huonommuuden tunnetta ja tosiaan surullisen olon välillä. Olen juurikin se onneton ex, yh, vuokra-asunnossa ilman aikaa itselle tai parisuhteelle tai millekään.. Rakkaimmat on ja heidän kanssa tehdään hyviä asioita, mutta jotenkin ajattelen että pitäisi minunkin saada "elämän laatua" jo lastenkin malliksi - en tiedä aukeaako tämä oloni ja mietteeni miten..
Poista ex somesta, älä katsele ollenkaan sinne päin. Älä myöskään kysele lapsilta isän asioista. Keskity ihan täysin omaan elämään. Elämän laatu ei tarkoita rahaa. Parisuhdetta ei kannata miettiä ainakaan onnettomana ja surullisena, ellet halua vetää puoleesi samanlaista kumppania. Ilman parisuhdettakin voi elää onnellisena, usko pois. Lapsilta saat puhtainta ja parasta rakkautta.
Sille kiukutellaan ketä rakastetaan.