Miten ihminen, jolla on huono itsetunto käyttäytyy parisuhteessa?

On mustasukkainen. Ei kestä jos toinen katsoo hyvännäköisiä julkkisia (koska ei toki itse näytä samalta) tai varsinkaan pornoa. Ei saa olla eri sukupuolta olevia kavereita. On kateellinen muille ihmisille asioista, jotka nämä ovat saavuttaneet tekemällä asioita niiden eteen (ja jotka voisi itsekin saavuttaa jos tekisi niitä samoja asioita).

Nämä huomaan ystävässäni, jolla huono itsetunto, kun näen heidän parisuhdettaan läheltä.



Onneksi oma parisuhteeni on terve ja jos minua häiritsee joku typerä asia, niin osaan miettiä miksi minusta tuntuu tältä ja onko tämä tunne ns. turha.

On omistava, haluaa määrätä kaikesta. Toisella ei saisi olla omia mielipiteitä. Ei anna puolison edes tavata sukulaisia. Kateellinen vähän kaikille ja pahansuopa. Kuvittelee että hänelle kuuluisi ilman työtä kaikki se hyvä, minkä eteen muut ovat tehneet hartiavoimin työtä vuosikausia. Ei arvosta muiden työpanosta. Yleensä jotain outoja kuvitelmia omasta paremmuudesta suhteessa muihin.

Misery loves company. Huonoitsetuntoinen yrittää alentaa myös kumppaninsa itsetuntoa, keinoja kaihtamatta. 

Luulee jatkuvasti että petät heti kun silmä välttää. Jaksaa muistuttaa miksi olet hänen kanssaan kun saisit jonkun paremman kuin hän. Olin tällaisen naisen kanssa 2 vuotta. Henkisesti raskasta, eihän siitä tullut mitään.

Tähän voi varmaan soveltaa Anna Kareninan alkua: Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan"

Eli ihminen jolla on huono itsetunto, voi olla todella vaativa ja arvosteleva, tai toisaalta alistuva ja palvova. Noin esimerkkinä. Ihminen jolla on hyvä itsetunto on tasapainoinen. 

Vierailija kirjoitti:

On omistava, haluaa määrätä kaikesta. Toisella ei saisi olla omia mielipiteitä. Ei anna puolison edes tavata sukulaisia. Kateellinen vähän kaikille ja pahansuopa. Kuvittelee että hänelle kuuluisi ilman työtä kaikki se hyvä, minkä eteen muut ovat tehneet hartiavoimin työtä vuosikausia. Ei arvosta muiden työpanosta. Yleensä jotain outoja kuvitelmia omasta paremmuudesta suhteessa muihin.

Huono itsetunto ei automaattisesti ole sama kuin kateellinen ja sairaalloisen mustasukkainen.

Itselläni kun on itsetunto ollut pohjamudissa, niin olen ollut täysin vietävissä, en uskaltanut sanoa ääneen mielipiteitäni, etenkään jos ne erosivat muiden mielipiteistä. 

Omistuksenhalu on valtavan suurta samoin mustasukkaisuus niin töistä, harrastuksista kuin kavereistakin. Luonnollisesti epäilee uskottomuudesta säännöllisin väliajoin. Yrittää talloa alleen eli ilkkuu ja arvostelee negatiivisesti aivan kaiken mitä kumppani tekee ja on tekemättä. On välillä kynnysmatto ja kivireki välillä taas raivokkaan katkeruuden vallassa. Tykkää juoda itsensä humalaan ja pitää omituisia itsesäälin ja uhon miksaamia monologeja tuoppiaan tuijottaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On omistava, haluaa määrätä kaikesta. Toisella ei saisi olla omia mielipiteitä. Ei anna puolison edes tavata sukulaisia. Kateellinen vähän kaikille ja pahansuopa. Kuvittelee että hänelle kuuluisi ilman työtä kaikki se hyvä, minkä eteen muut ovat tehneet hartiavoimin työtä vuosikausia. Ei arvosta muiden työpanosta. Yleensä jotain outoja kuvitelmia omasta paremmuudesta suhteessa muihin.

Huono itsetunto ei automaattisesti ole sama kuin kateellinen ja sairaalloisen mustasukkainen.

Itselläni kun on itsetunto ollut pohjamudissa, niin olen ollut täysin vietävissä, en uskaltanut sanoa ääneen mielipiteitäni, etenkään jos ne erosivat muiden mielipiteistä. 

Oletko varma että niillä toisilla, jotka aiheuttivat tilasi ja manipuloivat sinut uskomaan noin, olisi ollut vielä huonompi itsetunto. 

Vierailija kirjoitti:

Misery loves company. Huonoitsetuntoinen yrittää alentaa myös kumppaninsa itsetuntoa, keinoja kaihtamatta. 

Kadehtii, vähättelee, mustamaalaa, arvostelee, kyttää, epäilee, syyttelee. 

Vierailija kirjoitti:

On mustasukkainen. Ei kestä jos toinen katsoo hyvännäköisiä julkkisia (koska ei toki itse näytä samalta) tai varsinkaan pornoa. Ei saa olla eri sukupuolta olevia kavereita. On kateellinen muille ihmisille asioista, jotka nämä ovat saavuttaneet tekemällä asioita niiden eteen (ja jotka voisi itsekin saavuttaa jos tekisi niitä samoja asioita).

Nämä huomaan ystävässäni, jolla huono itsetunto, kun näen heidän parisuhdettaan läheltä.



Onneksi oma parisuhteeni on terve ja jos minua häiritsee joku typerä asia, niin osaan miettiä miksi minusta tuntuu tältä ja onko tämä tunne ns. turha.

Päinvastoin. Hyvä itsetuntoinen nainen tietää oman arvonsa eikä jää roikkumaan sellaisen miehen perään joka kuolaa julkkisten ja pornotähtien perään vaan tietää, että ansaitsee parempaa kohtelua kumppaniltaan ja etsii sellaisen miehen, joka kunnioittaa häntä. 

Miellyttää, mukautuu, on joo-joo-tyyppi ja marttyyri.

Mustasukkainen, näkee uhkakuvia joka asiasta, raskas. 

Ei ota toisen palautetta vastaan tai raivostuu siitä. Itseensä luottava ihminen kestää kyllä kuulla toisen kritiikkiä ja keskustelemaan aiheesta. 

Olen tullut tulokseen, että aviomiehelläni on huono itsetunto osana päänsisäistä ongelmavyyhtiään, solmujaan, tunnelukkojaan ja mitä näitä on. 

Suurin pettymys on ollut vuosien mittaan huomata, että mies ei osaa eikä halua keskustella niistä asioista, jotka minä koen tärkeiksi, esimerkiksi käytännön ongelmanratkaisut, suunnitelmat, unelmat, haaveet, toiveet. Ongelmien ilmaantuessa yritin ottaa asioita puheeksi, mutta mies suuttui hyvin herkästi, muuttui ivalliseksi ja myönteli kylmästi "kyllä, näin on, just näin", eikä sanonut omaa kantaansa ja jätti toisin sanoen asian levälleen. Käytän imperfektiä, sillä olen tietoisesti päättänyt olla puhumatta hänelle mistään tärkeästä. Haluan suojella itseäni ja unelmiani. 

Olen kuullut hänen pyytävän anteeksi vain kerran, kun loukkasi minua todella paljon. Hänen on äärimmäisen vaikea myöntää tehneensä jotain väärin tai tyhmästi, unohtaneensa jotain tms. En tiedä, onko hän lapsuudessaan saanut selkäsaunoja virheistään, vai mistä tämä kumpuaa. 

Kotoisia askareita, pihatöitä, remppaa & rakentelua hän ei tee, sillä ilmeisesti hänen mielestään on parempi olla kokonaan tekemättä kuin tehdä jotain "väärin". Itse teen niitä mielelläni, sillä haluan elää mukavassa ympäristössä ja huolehtia perheeni puitteista. Yrittäminen ja erehtyminen on mielestäni tärkeämpää kuin se, ettei ikinä yritä mitään. 

Minulle näyttäytyy, että mieheni on sisäisesti kuollut. Se on vaikuttanut myös minuun. Haluan elämääni iloa, keskustelua, ystävyyttä ja huumoria - sellaista mitä elämäni ennen oli. Miehen kanssa tämä ei toteudu.

Miksi en ole lähtenyt tai antanut miehelle lähtöpasseja? En osaa vastata. Tunnen sääliä ja velvollisuudentuntoa häntä kohtaan. Välillä muistelen (kauan sitten kadonnutta) alkuaikojen innostusta. Punnitsen asioita lasten kannalta. En ole vielä tehnyt johtopäätöksiä siitä, mikä olisi lapsille paras vaihtoehto. Ainakaan kunnollisen parisuhteen mallia he eivät kotoa saa. 

Ps. Meidän tapauksessamme mies ei ole mustasukkainen eikä yritä estää minua, jos haluan vaikka mennä johonkin. Hän ei varmasti näe minua pettämässä itseään, sillä olen hänen mielestään kauniisti sanottuna epäviehättävä. (On joskus suutuspäissään nimitellyt vaikka miksi.) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On omistava, haluaa määrätä kaikesta. Toisella ei saisi olla omia mielipiteitä. Ei anna puolison edes tavata sukulaisia. Kateellinen vähän kaikille ja pahansuopa. Kuvittelee että hänelle kuuluisi ilman työtä kaikki se hyvä, minkä eteen muut ovat tehneet hartiavoimin työtä vuosikausia. Ei arvosta muiden työpanosta. Yleensä jotain outoja kuvitelmia omasta paremmuudesta suhteessa muihin.

Huono itsetunto ei automaattisesti ole sama kuin kateellinen ja sairaalloisen mustasukkainen.

Itselläni kun on itsetunto ollut pohjamudissa, niin olen ollut täysin vietävissä, en uskaltanut sanoa ääneen mielipiteitäni, etenkään jos ne erosivat muiden mielipiteistä. 

Oletko varma että niillä toisilla, jotka aiheuttivat tilasi ja manipuloivat sinut uskomaan noin, olisi ollut vielä huonompi itsetunto. 

En tiedä. Tuntuu silti oudolta, että tässä ketjussa kuvataan huonosta itsetunnosta kärsivä aivan hirveäksi ja pahantahtoiseksi ihmiseksi. 

Itse en halua kenellekään mitään pahaa, enkä enää edes halua parisuhdetta tai muita läheisiä ihmissuhteita. En koe olevani läheskään yhtä hyvä kuin muut, en usko kenenkään olevan kiinnostunut mielipiteistäni jne. Sanoisin, että itselläni on yhä tosi huono itsetunto. 

Vierailija kirjoitti:

On mustasukkainen. Ei kestä jos toinen katsoo hyvännäköisiä julkkisia (koska ei toki itse näytä samalta) tai varsinkaan pornoa. Ei saa olla eri sukupuolta olevia kavereita. On kateellinen muille ihmisille asioista, jotka nämä ovat saavuttaneet tekemällä asioita niiden eteen (ja jotka voisi itsekin saavuttaa jos tekisi niitä samoja asioita).

Nämä huomaan ystävässäni, jolla huono itsetunto, kun näen heidän parisuhdettaan läheltä.



Onneksi oma parisuhteeni on terve ja jos minua häiritsee joku typerä asia, niin osaan miettiä miksi minusta tuntuu tältä ja onko tämä tunne ns. turha.

Sekin voi olla merkki huonosta itsetunnosta, jos kokee tarvetta arvostella jotakuta toista siksi, että voi korostaa omaa eriomaisuuttaan.