Lue keskustelun säännöt.
Mulla on surullinen olo.
26.07.2021 |
Elämäni on jotenkin kovin hankalaa, paljon haasteita. Sattuu kun lapset tulivat viikon lomalta isältään takaisin ja siellä heillä on "kaikki", isän uusi vaimo laittaa taloa ja pihaa, he käyvät reissuilla ja elävät kovin erilaista elämää mihin minulla yksin on rahkeita. Minulle lapset kiukkuavat ja kantavat murheensa - rakkautta ja luottamusta, tiedän - ja siellä viettävät monipuolista ja iloista elämää hyvissä puitteissa. Kun mies toi lapset oli seuraavalle päivälle kuulemma bookattuna aikuisten yhteinen matka.
Minulla ei ole oikein mitään. Voimat menee työhön ja lapsiin. Lapset asuvat minulla monestakin syystä. Arvostan sitä enemmän kuin mitään, mutta nyt vaan on olo alakuloinen. En tiedä.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
En nimitä kotia loukuksi vaan tilannetta, että ei ole mahdollisuutta tehdä haluamiani asioita eli oman ostoa nyt. Ja sen haluaisi tarjota myös lapsille. Olen laittanut kodin lasten kanssa viihtyisäksi, vaan ei kaupungin vuokra-asunto ole viihtyisin ympäristöltään.
Älä nimittele edes tilannetta loukuksi. Se vaikuttaa kielteisesti lapsiin. Hyvä tilannehan sulla on, kun olet saanut kaupungin asunnon, siellä on nimittäin tuhansia jonossa! Ala puhua ihan eri tavalla tilanteestasi. Tarjoa lapsille kiitollisuutta ja hyvää mieltä! Ei sitä omakotitaloaankaan kukaan saa mukaansa, vanha klisee on aina hyvä muistaa käärinliinasta ja taskuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko erossa katkeruutta, ts mies vaihtoi lennossa naista tms mikä söi sinun itsetuntoasi? Itse kärsin samassa tilanteessa pahasti, lopulta menin pitkään eroseminaariin ja sain sen myötä voimia laittaa elämääni uusiksi.
Vuokra-asunto meillä on edelleen, mutta minulla myös omia harrastuksia ja ystäviä ja joiden kanssa tehdään pikkureissuja, helpottaa paljon kun on useampi aikuinen vastaamassa lapsista.
Ja nyt on löytynyt myös uusi miesystävä ja hänen kanssaan ehdottomasti pidetään omat asunnot kunnes lapset ovat pois pesästä, suhde silti kukoistaa❤️
Vierailija kirjoitti:
Onko säälittävää asua kaupungin vuokra-asunnossa sen minkä lapset asuvat kotona ja haaveilla ostavan vasta sitten sen jälkeen mieleisen kodin muualta? Nyt sidottu lasten elinpiiriin.
Nyt pois tuollaiset sanat "säälittävää" ja"sidottu". Haluaako ne lapset edes muuttaa, vai onko vain sinun ongelmasi?
Olen lukenut vastauksenne moneen kertaan, kiitos. Tulee lämmittävä olo. Minulla tosiaan etenkin nyt kesällä on jotenkin itsetunto maassa, kun vertaan omaa arkea siihen mitä ex elää. Nauttii ajastaan uuden puolison kanssa milloin missäkin, soitellessa lasten kanssa kuulostaa niin tyytyväiseltä ja lässyttää lapsille, jotka minä käytännössä hoidan 90% ajasta perusarkeen keskittyen. Hakevat lapset uuden puolison kanssa välillä heille ja juttelevat tekemisiä, hetki lasten kanssa hyvissä puitteissa perhettä leikkien ja taas lapset minulle. Korostan että lapset on kaikki kaikessa, mutta tuo jotenkin tekee näkyväksi tämän tilanteen. Koen, että ex on saanut ja saa helpolla niin paljon. Minä teen työt yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tehnyt väärin kun on sulkenut sinut ulos perheestä ja alentanut lapsenpiiaksi. Vaadi tasapuolista kohtelua. Nykyperheet ovat kyllä käsittämättömiä.
Eräissä uskonnoissa oikein laki sanoo, että kaikkia vaimoja on kohdeltava tasapuolisesti, vaan toisin on meillä. Tässäkin valtaisa epäkohta, vaan saako siitä puhua? Ei saa tässä maassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinhän sinulla on: sinulla on lapset. Työ ja koti teillä. Nauti niistä. Et kadu vanhana.
Voit tosiaan ajatella ihan päinvastoin, olet vahva kun olet itseksesi ja saat kaiken ympärillesi. Kasvattaa omat lapsesi, elää elämänmakuista elämää. Onnekas kun saanut kaupungilta asunnon, moni jonottaa. Uskon että vanhana näet miten sait elää täyden elämän. 322
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä sure, ei kannata verrata itseään muihin. Et voi sitä paitsi tietää heidän murheitaan. Isän uusi vaimo on vain isän uusi vaimo, tärkein sieltä puuttuu eli Äiti. Oma äiti on lapsille aina se tärkein ja rakkain, jota kukaan ei voi korvata. Raha ei ole kaikki kaikessa, tehkää te pienellä budjetilla omannäköisiä retkiä ja muuta kivaa, saatte ihan omanlaisianne kokemuksia. Ajattele, kuinka vahva olet. Kaikki eivät selviä ilman parisuhdetta, vaan ottavat jonkun vain siksi, kun eivät selviä yksin.
Minun äitini löi ja piti nälässä.
Millä korvaan äitini?
En millään.
Minusta tuli varakas ja kaunis.
Kovalla työllä
Äiti on elossa en ole nähnyt vuosikymmeniin...ei kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sure, ei kannata verrata itseään muihin. Et voi sitä paitsi tietää heidän murheitaan. Isän uusi vaimo on vain isän uusi vaimo, tärkein sieltä puuttuu eli Äiti. Oma äiti on lapsille aina se tärkein ja rakkain, jota kukaan ei voi korvata. Raha ei ole kaikki kaikessa, tehkää te pienellä budjetilla omannäköisiä retkiä ja muuta kivaa, saatte ihan omanlaisianne kokemuksia. Ajattele, kuinka vahva olet. Kaikki eivät selviä ilman parisuhdetta, vaan ottavat jonkun vain siksi, kun eivät selviä yksin.
Minun äitini löi ja piti nälässä.
Millä korvaan äitini?
En millään.
Minusta tuli varakas ja kaunis.
Kovalla työllä
Äiti on elossa en ole nähnyt vuosikymmeniin...ei kiinnosta
Olet korvannut äitisi materialla.
Raha ei tee onnelliseksi, eikä kauneus.
Vaan se että on OMA ÄITI:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä kohtalo.
On..ihan pakko vääntää monta lasta.
Syödä itsensä lihavaksi
ja uli.sta kun mies jättää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävä kohtalo.
On..ihan pakko vääntää monta lasta.
Syödä itsensä lihavaksi
ja uli.sta kun mies jättää
Sit kun on ruspahtanut keski-ikäinen jättää lapset
Saamme kuulla lisää u.linaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, mitä sinulla on, mieheltäsi puuttuu. Vuosien päästä hän ei tunne lapsianne kuten sinä. Olet nähnyt heidän kasvavan, nähnyt pienimmätkin vivahteet, kuullut ne arkiset tarinat.
Minä ja lastemme isä erosimme 15 vuotta sitten. Hän meni uusiin naimisiin, mutta on kokenut myös uuden riitaisan eron. Alkuun kaikki näytti hyvältä, mutta nyt hän on elämäntilanteessa, jota en toivoisi itselleni koskaan. Yhteisille lapsillemme hän on tänä päivänä vieras.
Olen matalapalkka-alalla, mutta lähemmäs 10 vuotta sitten pystyin ostamaan meille kodin. Nyt toivon, että olisin vuokralla. Miksi? Lapset ovat aikuistuneet ja muuttavat pian muualle opiskelemaan. Toivovat, että muutan mukana (!) lähelle. Vuokra-asunnosta olisi helpompi lähteä.
Kaikki järjestyy. Sinun pitää vain oppia näkemään arvo siinä, mitä sinulla on.
Ihana kuulla että vuokra kin voi olla "järkevä" ratkaisu kun on lapsia, minua kun harmittaa etten voi ostaa tästä omaa. Haluaisin maksaa sitä enkä heittää hukkaan rahoja. Mutta pien empi oma muualta sitten 10v päästä..
Mun näkökulmastani sun eksällä ei ole juuri mitään. Joutuu olemaan erossa lapsistaan 90 prosenttia ajastaan.
Eksälläsi tässä on onneton kohtalo.
On exällä uusi onnellinen parisuhde, varaa ja aikaa keskittyä siihen ja itseen.
Siis anteeksi mitä? Onko tämä sinulle joku kilpailu vai?