Kun henkinen matalapaine ei väisty enää edes kesällä...

Jatkuva alakuloisuus, toivottomuus, näköalattomuus on ihan normaali talvi-ilmiö, joka on aiemmin hellittänyt kesällä. Vaan ei tänä kesänä.
Aamulla jo herätessä tunnen syvää toivottomuutta tulevasta päivästä, toivoisin vaan olevani "poissa". Kotona on paha olla, en välitä ihmisten seurasta, suurin osa ihmisistä on suorastaan uuvuttavia.
Toki vaihdevuodet vaivaa mutta niihin mulla on hormonit, en polta enkä juo, yritän liikkua, yritän syödä terveellisesti, yritän nukkua riittävästi mutta mikään määrä unta ei tuo virkeyttä.
Ja olen aika varma ettei kenelläkään tuttavallani tai läheisellä ole aavistustakaan olostani.
Jos vaan lähtis....