Miksi lapsettomana matkustelu on itsekästä, mutta perheen kanssa matkustelu ei?

Kun mukana on lauma kitiseviä kakaroita tarjotaan oman itsen lisäksi virikettä myös lapsille ( = huomaavaista ja kaukonäköistä).

lasten kanssa matkustelu stressaavaa

ja matkan ensisijainen syyhän on tarjota lapsille oppimiskokemuksia ja laajentaa heidän maailmankuvaa, on osa suvaitsevaisuuskasvatusta yms. ylevää. Kukapa sitä matkalle perheen kanssa siksi lähtee, että se olisi hauskaa ja virkistävää?

se on niin hirveän stressaavaa ja kamalaa ja maksaa siitä vielä sievoisen summan?



Onko se jotain laupiaan samarialaisen hommaa matkustaa lasten kanssa - siitä pitäisi vielä saada sädekehä pään päälle?



Eiköhän kaikki matkusta sen vuoksi, että se on hauskaa ja voittaa kotiolot sekä arjen mahdollisen tylsyyden?



Tahdon sanoa, että matkustaminen on aina itsekkäistä syistä lähtevää toimintaa, liikkui sitä yksin tai ryhmässä.

Miksi sen edes pitäisi olla muuta kuin itsekästä - miksi ihminen ei saisi olla itsekäs?