Ensimmäisen parisuhteen solmiminen yli 30-vuotiaana, onko edes mahdollista/järkevää?
Olen yli 30-vuotias mies, jolla ehkä on tasan yksi seksikokemus parikymppisenä. En nimittäin oikeastaan tiedä, koska olin niin kännissä, että minulla on asiasta tuntien muistikatko. Katkosta edeltävät ja sen jälkeiset tapahtumat kuitenkin antaisivat ymmärtää, että hyvinkin olisi voinut näin käydä. Muuten suhdehistoria rajoittuu yhteen teiniaikaiseen seurusteluun, jossa ei pussailua pitemmälle menty, ja joihinkin ihmeellisiin säätöihin jotka eivät päässeet edes lähtökuopistaan.
Naisista on sillä lailla huonot kokemukset, että minua on vedätetty, tehty tahallisen loukkaavia ohareita ja ylipäätään oikkuiltu typerästi. En syytä tästä kaikkia naisia todellakaan, vaan omaa selkeän huonoa makuani ja vaatimatonta ulkonäköäni. Aloitteita olen kyllä tehnyt, mutta mikään ei vaan johda mihinkään. Netin treffipalstoilla minulle on edes vastattu vain pari kertaa, ja silloinkin homma on lopahtanut lyhyeen. Tinderiä tosin en ole vielä kokeillut. Mielenkiintoista sinänsä, minulla on kyllä pari naispuolistakin ystävää miespuolisten lisäksi.
Vuosiin en ole enää viitsinytkään juuri yrittää, koska elämä on itsekseenkin varsin hyvää. Tämä asia kuitenkin kiusaa, koska muuten olen rakentanut aivan normaalin elämän; Olen akateemisesti koulutettu, käyn vakitöissä, suurin osa tapaamistani ihmisistä pitää minusta koska olen huumorintajuinen ja nokkela jne. Tahtoisin siis jotenkin ratkaista sen ongelman, miksi tässä suhdeasiassa siis tökkii niin pahasti. Lisäksi, olisihan se mukava jos olisi elämänkumppani ja perhe. Seksi itsessään ei oikeastaan olekaan tässä niin tärkeä aspekti.
Muutaman ongelmakohdan tiedostan itsekin: Minut on kasvatettu kunnioittamaan naisia, minkä vuoksi en oikein osaa puhua heille kaksimielisiä ollenkaan. Toisekseen, en itse pidä siitä että muut kuin aivan läheisimmät ihmiset koskettavat, ja jotenkin oletan siis muidenkin inhoavan kosketusta. Lisäksi, naiset joista itse olen aiemmin kiinnostunut ovat olleet aivan liian hyvännäköisiä minun tasoiselleni miehelle. Ei ihme jos heillä on ollut varaa pelleillä kanssani. Lisäksi minulla on historiani takia suuri nolatuksi tulemisen pelko, joka panee minut etenemään liian hitaasti niin, että jään parhaimmillanikin ystävätasolle.
Pyytäisinkin siis naisnäkökulmasta vinkkejä, miten edetä. Olen jo kuullut kaikki vakioneuvot (ole oma itsesi, huolehdi hygieniasta, älä kouri törkeästi ensinäkemällä jne.), mutta eipä noiden noudattaminen ole näköjään paljoa auttanut. Mitä ulkomuotoon tulee, pukeudun hyvin mutta olen lyhyt ja aika tavallisen näköinen kasvoiltani. Harrastuksia ja sitä kuuluisaa "omaa elämää" löytyy.
Eli: Onko minulle ylipäänsä tällä historialla mahdollista löytää enää naista, joka olisi suunnilleen itseni ikäinen tai muutaman vuoden nuorempi (lisääntymisikäinen pitäisi olla, kun lapsiakin mielellään haluan)? Kannattaako minun olla rehellinen suhdetaustastani, vai onko järkevämpää kuitata se jollain ympäripyöreällä ilmaisulla koska suoraan en viitsi valehdellakaan? Muutenhan olisin totta kai rehellinen, mutta tässä kulttuurissa seksi on niin kummallisen ylikorostunut asia että tiedän tämän herättävän omituisia reaktioita ja oletuksia. Siksi nämä naispuoliset ystävänikään eivät tiedä kokemuksen puutteestani mitään, enkä voi heidän kanssaan asiasta puhua.