Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
AMK-jännittäjä kaipaisi vinkkejä
Ikuinen Nynny
20.07.2021 |
Ihan käytännön niksit olisi tervetulleita.
aloitan elokuussa AMKopinnot kuvataiteen alalla. Ala ei sinänsä jännitä vaan tuntuu itselleni tosi luontevalta.
Mutta se kaikki muu mitä kolmannen asteen opinnoissa tarvitaan... Voi apua kun jännittän niin paljon!
Olen siis jo kolmekymppinen ja terveyssyistä opintoihin pääseminen on venyähtänyt.
Kuinka rankkaa amkissa on? Pitääkö olla hyvä lukioaineissa? Onko luentoja? Mitä jos vointini muuttuu taas huonommaksi ja joudun olemaan välillä pois opinnoista, onko mahista saada muita enää kiinni? Mitä jos kaikki pitää minua tyhmänä ja liian vanhana? Annanko itsestäni nolon kuvan jos käytän reppua? Keneltä kannattaa pyytää apua jos tulee seinä vastaan? Olenko liian vanha opiskelijabileisiin? Kuinka pajamestariksi voi päästä? Onko tutorointi kuinka aikaavievää toimintaa?
Kaikkia hyviä huomioita ja neuvoja otetaan vastaan.
Olen suvussani ensimmäinen kolmannen asteen opintoihin lähtenyt, puoli vuotta sitten en edes uskonut että voisin koskaan päästä sisälle mihinkään kouluun opiskelemaan omaa alaani. Minulla ei ole ketään, keneltä pyytää tukea ja neuvoja, eikä minulla ole vielä ollenkaan itseluottamusta lähestyä ventovieraita ihmisiä, esim tutoreita. Kaikenlisäksi pelkään olevani luokan huonoin kaikessa.
Onko muita jännittäjiä? Mikä teitä auttoi rentoutumaan?
Tai onko muita kuvataidealan opiskelijoita linjoilla?
Monta kertaa haitte opintoihin? Tiesittekö jo ekana vuonna mihin haluatte "erikoistua"? Pitääkö kuvataiteen opinnoissakin tehdä niitä hevonvitunperseen ryhmätöitä?
Sanotaan että kolmekymppisellä on kuplahallin kokoinen ego. Miun ego on nyt ehkä nyt semmoinen kulahtanut vappupallo 🎈
Kommentit (25)
En osaa sanoa kuin että ei ole noloa käyttää reppua. Paitsi jos se on lasten mallistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amk-opinnot kestävät 3-4 vuotta, ei niin pitkää aikaa jaksa kukaan jännittää. Kun pääset ensimmäisten päivien ja viikkojen jälkeen sisään opiskelurutiineihin, olet kuin kala vedessä ja jännitys unohtuu.
Voi kuule. Minä jaksoin. Helposti.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa kuin että ei ole noloa käyttää reppua. Paitsi jos se on lasten mallistosta.
Lasten kerhoreput yleensä marketeissa niitä kaikkein hienoimpia. Harmivaan ettei niihin mahdu mitään hyödyllistä 😄
-Valmistaudu ekoihin koulupäiviin nukkumalla hyvin ja laittamalla kaikki tarvittavat vaatteet ja kamat valmiiksi siihen REPPUUN. Sit ei tarvitse aamulla kiireessä stressata kaikkea.
-Jos ruokalinjasto jännittää kauheesti, kannattaa myös tehdä kunnon eväät mukaan. Niin ei ole ihan pakko sen ekaviikon härdellissä pelätä vielä sosiaalisia tilanteitakin jossain täydessä ruokalassa.
-Koita myös ottaa alkuun kontaktia oman linjasi tutoreihin jos pystyt. Opettele heidän nimensä ja naamansa. Niin jos päädyt vieraaseen väkijoukkoon ja näet edes yhdet tutummat kasvot, et tunne itseäsi ehkä yhtä vaivaantuneeksi.
-Kun pitää kertoa itsestään, kirjoita vaikka ennakkoon paperille ranskalaisilla viivoilla tärkeimmät jutut, niin yllättävässä keskustelutilanteessa ei tule ihan paniikkia.
-Jos jää hirvittämään että annoit itsestäsi kömpelön ensivaikutelman, se ei haittaa. Kaikki jännäävät itse niin paljon, että pystyvät ajattelemaan vain omaa suoriutumistaan eikä kukaan muista miltä näytit tai mitä sanoit ekan viikon esittäytymiskierroksilla.
-Itsestään ei ole pakko kertoa mitään kovin henkilökohtaista ja diippiä jos se ei tunnu mukavalta.
Älä herranen aika vauvapalstaa ainakaan lue 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä käytännön vinkki: hae youtubesta breathing exercise 4-7-8 ja opettele se.
Sillä saa laskettua sydämen syketiheyttä ja verenpainetta, mikä taas rauhoittaa hermostoa. Vältä pinnallista hengitystä: älä siis hengitä rintakehän yläosa liikkuen, vaan siten, että vatsa kohoilee hengittäessä (= syvähengitys). Rentouta aina välillä myös lihasjännityksiä pois. Nämä auttaa mieltäkin rauhoittumaan.
Vierailija kirjoitti:
-Valmistaudu ekoihin koulupäiviin nukkumalla hyvin ja laittamalla kaikki tarvittavat vaatteet ja kamat valmiiksi siihen REPPUUN. Sit ei tarvitse aamulla kiireessä stressata kaikkea.
-Jos ruokalinjasto jännittää kauheesti, kannattaa myös tehdä kunnon eväät mukaan. Niin ei ole ihan pakko sen ekaviikon härdellissä pelätä vielä sosiaalisia tilanteitakin jossain täydessä ruokalassa.
-Koita myös ottaa alkuun kontaktia oman linjasi tutoreihin jos pystyt. Opettele heidän nimensä ja naamansa. Niin jos päädyt vieraaseen väkijoukkoon ja näet edes yhdet tutummat kasvot, et tunne itseäsi ehkä yhtä vaivaantuneeksi.
-Kun pitää kertoa itsestään, kirjoita vaikka ennakkoon paperille ranskalaisilla viivoilla tärkeimmät jutut, niin yllättävässä keskustelutilanteessa ei tule ihan paniikkia.
-Jos jää hirvittämään että annoit itsestäsi kömpelön ensivaikutelman, se ei haittaa. Kaikki jännäävät itse niin paljon, että pystyvät ajattelemaan vain omaa suoriutumistaan eikä kukaan muista miltä näytit tai mitä sanoit ekan viikon esittäytymiskierroksilla.
-Itsestään ei ole pakko kertoa mitään kovin henkilökohtaista ja diippiä jos se ei tunnu mukavalta.
Tässä oli oikein hyviä vinkkejä. Itse en mennyt ruokalaan syömään ensimmäisten kuukausien aikana, vaan kävin kotona syömässä ja samalla pienellä "hengähdystauolla". Totuttelin ruokalaan vähitellen.
Minulle pahinta oli alun tutustumisleikit, mutta ne on onneksi nopeasti ohi.
Kaikkien kanssa ei ole pakko yrittää kaveerata, riittää että on kaikille ystävällinen ja tulee toimeen. Koita mieluummin etsiä yksi-kaksi hyvää tyyppiä, joiden seurassa on helppo olla. Opiskelijabileisiin et ole liian vanha, jos niissä itse viihdyt. Pakollisia nekään eivät tietenkään ole.
Sairastelun tms suhteen älä ole huolissasi, ne asiat järjestyvät amkissa.
Jos on esiintymisjännitystä, sano se suoraan, ihmiset ymmärtävät paremmin kun on rehellinen asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka rankkaa amkissa on? Pitääkö olla hyvä lukioaineissa? Onko luentoja? Mitä jos vointini muuttuu taas huonommaksi ja joudun olemaan välillä pois opinnoista, onko mahista saada muita enää kiinni? Mitä jos kaikki pitää minua tyhmänä ja liian vanhana? Annanko itsestäni nolon kuvan jos käytän reppua? Keneltä kannattaa pyytää apua jos tulee seinä vastaan? Olenko liian vanha opiskelijabileisiin? Kuinka pajamestariksi voi päästä? Onko tutorointi kuinka aikaavievää toimintaa?
Ensinnäkin onnittelut amk-paikasta, taideala kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Kolmekymppinen ei ole ikäloppu eikä liian vanha opiskelemaan, herranen aika sentään :D Syksyn fuksien joukossa kautta Suomenniemen tulee olemaan rutkasti sinua vanhempiakin mukana, 40-55-vuotiaita. Itse hain ja pääsin tradenomilinjalle kun olin niinkin metusalem kuin 35-vuotias. Muu porukka oli noin parikymppistä noissa kuvioissa, mutta ei minua syrjitty eikä katsottu vinoon. Opiskelija siinä missä muutkin.
Tutorit ja opettajatutorit ovat sitä varten, että heiltä voi kysyä neuvoa ja opastusta erilaisissa opiskeluun liittyvissä asioissa. Rohkeasti vaan juttelemaan! Reppu on täysin ok valinta koululaukuksi, sillä kulkee tarvittavat välineet läppäriä yms. myöten ergonomisesti. Jos joku siellä koululla pitää sinua tyhmänä niin sillehän ei mitään mahda, koska henkilökemiat eivät voi mitenkään kohdata ja natsata kaikkien kanssa. Mutta kun on itse asiallinen niin siitäkin selviää. Joskin uskon että te taideihmiset olette varsin joviaalia ja ei-niin-egosentristä porukkaa eli ryhmäytyminen sujuu ongelmitta. Tsemppiä opintoihin, have fun!
Minulla on mukava muisto opintojen alusta. Jouduimme kertomaan itsestämme uusille opettajille niin monta kertaa, että porukasta rupesi tulemaan kommentteja, jos itse unohti jonakin kertana luetella koko saman tutun jutun itsestään. Siinä vaiheessa nauratti jo kaikkia, kun kuuntelijoilta tuli sellaisia kommentteja kuin, että unohdit Juha mainita tällä kertaa, että sinulla on koira.
Älä aloittaja stressaa, ihan mukavia ihmisiä siellä varmasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmätyötä on varmasti (tai valitettavasti) luvassa, vertaisoppiminen ja tiimityöskentely on niin olennainen osa amkkien koulutusohjelmia. Mutta älä huoli tai stressaa liikoja etukäteen, kyllä sä selviät niistä hengissä. Hyvän porukan kanssa on oikeasti tosi kivaa värkkäillä ryhmiksiä. Katsoin että teillä on viestintä aika isossa osassa opintoja eli se tarkoittaa ryhmämuotoista opiskelua.
Alussa kaikki voi tuntua melko sekavalta, kun infoa lykätään joka suunnasta ja pitää muistaa ja sisäistää niin monta eri juttua kerralla. Kun pääset vauhtiin niin kaikki alkaa sujua omalla painollaan.
Nynny täällä hei!
Kiitos tähänastisista vinkeistä ja tsempistä kaikille ❤️
Ehkä tässä eniten jännittää tuo kun ei ole mitään kokemusta opiskelusta aikuisiällä ja lukioni oli ihan hirveää Jaakobin painia.
Yritän valmistautua ja hengitellä täällä pikkuhiljaa. Onneksi taide on sellainen asia johon voi uppouta ja jolla ilmaista itseään silloin kun sanat ei riitä.
Toivottavasti alussa ois mahdollisimman paljon taidehörhöilyä ja mahdollisimman vähän keskustelemista. Kritiikitkin vähän pelottavat.
Joskus surettaa ja suuttuttaa tämä elämä ilman mitään tukiverkkoa mutta kai sitä pitää olla sitten oman elämänsä tukiverkko.
Onkohan unelmani tutorhommista tuhoontuomittu kun en ole mitenkään ekspressiivinen ekstrovertti...
Empaattinen kylläkin ja ihan mestari organisoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatat tavata koulussa jonkun tai jotkut, joista tulee sinulle uusi tukiverkko ja kannustava yhteisö. Kaikki on mahdollista kun pääsee samanhenkiseen seuraan!
Taidepuoli on minulle itselleni aika vierasta aluetta eli en osaa sanoa, kuinka kilpailuhenkistä alanne opiskelu on loppupelissä. Mutta jos onkin niin tuskin vielä ekana vuonna? Tutoreita on muuten laidasta laitaan eli ei ole pakko olla räpätäti-ekstrovertti.
Taide yhdistää teitä kaikkia opiskelijoita, joten varmasti viihdyt ja saat opiskelukavereista uuden tukiverkon. Hyvällä tuurilla käy niinkuin minulle, että löydät luottoystävän oman alan opiskelijoista. En olisi uskonut, että 30+ vuotiaana yksinäisenä introverttinä löytäisin amkista ystävän, mutta niin vaan kävi. Yli 10 vuoden ikäerokaan ei tunnu missään kun on samanhenkinen ihminen. Tsemppiä opintoihin, ota niistä kaikki irti mitä saat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että älä stressaa etukäteen. Kaikki muutkin ovat siellä ensimmäistä kertaa ko. koulutuksessa. Sitä mitä et tiedä ennen koulun alkua, et tarvitse ennen koulun alkua. Siellä on kyllä tutoria yms. neuvomassa. No panic.
Jokainen aloitus jossa vilahtaakin AMK on oletusarvoisesti amkhullun foorumistin kynästä, seuraavaksi sitten taas dissataan kun on ensin ihmetelty
Kuinka rankkaa amkissa on?
Riippuu linjasta ja siitä, millainen opiskelija itse olet. Mutta kaikki ovat hengissä sieltä selvinneet, joten ei hätää.
Pitääkö olla hyvä lukioaineissa?
Tämäkin riippuu alasta. Kuvataidealalla tuskin tarvitaan kummempaa osaamista reaaliaineissa. Osahan tulee AMKiin ilman lukiotaustaakin, joten lukio-oppimäärä ei ole perusvaatimus.
Onko luentoja?
Useimmilla aloilla kyllä.
Mitä jos vointini muuttuu taas huonommaksi ja joudun olemaan välillä pois opinnoista, onko mahista saada muita enää kiinni?
Opinto-ohjaaja ja oma tutoropettajasi auttavat sinua tässä. Lisäksi tietysti opiskelijaterveyshuollon palvelut käytössäsi. Ole yhteydessä matalalla kynnyksellä, jos vähänkään tuntuu tarvetta. Kaikki tahot ovat siellä sinun puolellasi.
Mitä jos kaikki pitää minua tyhmänä ja liian vanhana?
Kukaan ei pidä. AMK:ssä on nykyisin ihmisiä ikähaarukalla 18-60 ja kaikki todella erilaisista taustoista.
Annanko itsestäni nolon kuvan jos käytän reppua?
Et. Reppu on oikein käytännöllinen.
Keneltä kannattaa pyytää apua jos tulee seinä vastaan?
Sinulla on mitä todennäköisimmin nimetty tutoropettaja (vähän kuin ala-asteen luokanvalvoja). Häneltä ensin. Hän osaa auttaa eteenpäin.
Olenko liian vanha opiskelijabileisiin?
Et missään nimessä.
Kuinka pajamestariksi voi päästä?
Tähän en osaa vastata. En tiedä, mikä on pajamestari.
Onko tutorointi kuinka aikaavievää toimintaa?
Vie ensimmäisillä viikoilla paljon aikaa, mutta sen jälkeen ei juuri lainkaan. Mutta tämähän on ajankohtaista vasta toisena vuonna. Ensimmäisen vuoden opiskelijat eivät toimi tutoreina.
Toivottavasti näistä oli apua. Tsemppiä opintoihin!
T. Kolmannen vuoden AMK:ssa aloittava 37-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Jokainen aloitus jossa vilahtaakin AMK on oletusarvoisesti amkhullun foorumistin kynästä, seuraavaksi sitten taas dissataan kun on ensin ihmetelty
Enkat. Jopa 14 kommenttia saikin keskustella ihan rauhassa aiheesta 👀
Mitä jos vointini muuttuu taas huonommaksi ja joudun olemaan välillä pois opinnoista, onko mahista saada muita enää kiinni?
Et jää muista jälkeen koska sinulle annetaan korvaavia tehtäviä tai suoritat opintojakson/jaksoja etänä. Ammattikorkeassa ollaan kokemukseni mukaan joustavia ja asiaan kuin asiaan löytyy neuvotteluratkaisu. Jos vain pystyy yhtään opiskelemaan (oman kodin rauhassa luulisi tämän onnistuvan) niin pysyy kärryillä ja messissä jopa huonompina kausina.
Ihanan lohdullinen tsemppiketju!
Pääsin Lahden muotoiluinstituuttiin opiskelemaan vuosien opiskelutauon jälkeen nyt yli kolmekymppisenä ensikertalaisena hakijana. Tietysti uusi elämäntilanne jännittää ja orientoituminen taas siihen rytmiin. Luulen että eiköhän sieltä löydy se rutiini, ihmiset ja työllistyminen vaikka onkin luova ala, kun on motivoituneempi opiskeluun eri lailla aikuisiällä.
Alue: Aihe vapaa
Amk-opinnot kestävät 3-4 vuotta, ei niin pitkää aikaa jaksa kukaan jännittää. Kun pääset ensimmäisten päivien ja viikkojen jälkeen sisään opiskelurutiineihin, olet kuin kala vedessä ja jännitys unohtuu.