Muita, jotka salaa nautti työttömyydestä?

Joo tuo on asia jota ei saa sanoa ääneen 😆

Hetken on ihan mukavaa, mutta kahden vuoden päästä voi olla eri ääni kellossa.

Minä, silloin kun olin työtön. Nykyiseen työpaikkaan kompastuin (joku suositteli, ja minut headhuntattiin, mikä on aivan naurettavaa). Ja tässä nyt sitten olen. No, onhan se raha ihan mukavaa, en sitä sano.

No miksi luulet, että jotkut korkeakoulutetut tekevät määräaikaisia, ja nauttivat aina välillä muutaman kuukauden melko rahakkaasta ansiosidonnaisesta?

En nauttinut työttömyydestä mutta nyt työelämässä ollessani nautin lomista kun ei tarvitse tehdä töitä ja olla sosiaalinen. En halua työttömäksi mutta jos löytysi työ jossa saisin olla yksin niin olisin iloinen.

Viime vuonna nautin erityisesti. Jopa työkkäri jätti rauhaan koronan ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Hetken on ihan mukavaa, mutta kahden vuoden päästä voi olla eri ääni kellossa.

Allekirjoittaneella kolmen vuoden työttömyys voitti helposti saman mittaisen ajan huonossa työssä. Ja tulee voittamaan jatkossakin, mikäli nykyiseen ammattiin joskus kyllästyn. 

Ei ole kyllä tuttua. Kyllä työn ja rahan kanssa olisi mukavampi elää ja suunnitella tulevaisuutta. Eri asia jos olisi riittävästi varallisuutta ja ei mitään velvollisuuksia lapsista niin sitten kai ilman työtä voisi olla huoletonta.

Vierailija kirjoitti:

Hetken on ihan mukavaa, mutta kahden vuoden päästä voi olla eri ääni kellossa.

Ei ole. Ainoastaan raha kelpaisi.

Myönnän. Vielä ulospäin muille voivottelen, miten kamalaa ja epävarmaa on. No kelasta tipahtaa rahat joka kuu, kunhan muistaa yhden lomakkeen täyttää. Kyllä tämä elämä työuupumuksen voittaa.

Helppoa jos puoliso tienaamassa (maksamassa ).

Minä. On silkkaa parhautta, kun voi vain omistautua harrastuksilleen ja nukkua aamuisin pitkään. Valitettavasti joudun nyt syksyllä kuitenkin töihin, kun en osannut sanoa työnantajalle ei. Mutta sen jälkeen voisi vetää lonkkaa taas ainakin puoli vuotta.

Enkä edes ole sarkastinen vaan 100% tosissani.